15 vuotta yksin päävastuussa lapsista, nyt yksin
Aina hoitanut kaikki lasten asiat, ja ollut tiiviisti niiden arjessa.
Nyt ne on isänsä kanssa, ja minä olen yksin. Tähän on totuteltava. Avioeron myötä myös näitä aikoja, että ovat isänsä kanssa. En oikein tiedä miltä musta nyt tuntuu?
Pelottaa, että menetän lapset. (Tyhmä ja aiheeton pelko, pelko silti)
Toisaalta ihana rauha.
Hyvä että isäkin joutuu ottamaan vastuuta, mutta ottaako? Vie pitsalle ja kaupungille... kaukana puuduttavasta arjesta vaatimuksineen.
Toisaalta oon tosi yksin.
Tottuuko tämmöseen? Kyllä kai. Tykkäänkö tästä? En.
Kommentit (6)
Aha, ketään ei kiinnosta sinun ongelmasi.
Menetät tietysti, ne lentävät pesästä jo.
Vierailija kirjoitti:
Menetät tietysti, ne lentävät pesästä jo.
Se on täysin eriasia. Lasten kuuluukin lentää pesästä aikanaan. Siihen asti haluan olla osa niiden arkea. Hyvinä, ja huonoina hetkinä.
Älä stressaa, nauti vapaa-ajastasi, kohta lapset ovat jälleen kanssasi. Lapsille vain teet hallaa jos osoitat että hetken ero on jotain kamalaa. Hemmottele itseäsi kun siihen mahdollisuus, osta vaikka itsellesi aina haaveilemasi Joululahja https://tinyurl.com/2ajeuctb
En tietenkään lapsille näytä, että hetken ero on kamalaa. Päinvastoin.
On ne ennekin olleet tyyliin viikon mummolassa.
Tämä nyt vaan on täysin eriasia. Kun jatkossa asuvat luonani vain puolet ajasta. Se on iso juttu. Valtava.
Ei ole helppoa sinulla. Varmasti tähänkin totut ja kai ne lapset ovat jo kohta sinun luonasi. Tsemppiä!