/// JOULUNpalleroiden maanantai ///

Nanillako unettomuutta? No, sitä on liikkeellä...



PÄIVIKILLE pahoittelut isän tilanteesta. On varmasti raskasta tehdä päätös olla menemättä paikan päälle, mutta varmasti teit oikean ratkaisun vauvan kannalta. Pitkä ajoreissu kun ei ole hyväksi vauvalle eikä äidille, jonka täytyy vauva jaksaa synnyttää ja hoitaa. Voimia sinulle tähän vaikeaan tilanteeseen! Onko vauveli vielä masussa? Useinhan sitä sanotaan, että vauva rauhoittuu ennen syntymäänsä...



ISÄNPÄIVÄ meni aika isän olotilan mukaan. Oli nimittäin kaverin kanssa saunomassa lauantaina, joten aamulla sai nukkua niin pitkään kun halusi. Sitten siinä puolelta päivin annettiin pieni lahja ja kukat (yllättyi ihan älyttömästi ja oli todella otettu) sekä esikoisen piirtämä kortti. Leivoin siinä vielä tuoreita sämpylöitä ja illallinen haettiin näppärästi Mäkkristä, tais maistua siihen olotilaan eikä itsellänikään ollut valittamista ;-)



Mies perui myös keksiviikkosen Hesan reissun. Piti lähteä keikalle kavereiden kanssa, mut katseli meikäläisen menoa eilen ja totes, ettei uskalla. Supistelee lähes tulkoon jatkuvasti ja takapuolessa on edelleen varsin kiusallinen painon tunne! Taitaa olla pää... Istuminen ei oikein onnistu tuon takia enään ja jalkoja on turha yrittää saada ristiin. Ja mulla miele hokee edelleen, että ei vielä.... Muilla vastaavaa painon tunnetta? Kävin vakoilemassa marraskuisia ja siellä tuntui muutama olevan.



SIGRID kyseli siitä limatulpasta. Mulla tuli esikoisesta sitä noin viikko ennen synnytystä joka päivä. Mulla se oli ihan kirkasta limaa, sellaista hyytelöä. Tässä raskaudessa on muutaman kerran tullut juuri tuota vihreää limaa ja luulinkin sitä aluksi tulpaksi, mutta en ole varma. Eli joku viisaampi vois valaista myös minua tässä asiassa.



Nyt pesulle ja esikon kanssa muskariin... Hauskaa maanantaita kaikille!



Tiina 36+4

Uusi viikko ja uudet kujeet! Viimoista työpäivä viedään nyt! Huomenna alkaa mamis! Saas nähdä tuleeko uni vielä aamulla vai pamahdanko puol kuus entiseen malliin ylös " töihin" .

Joutuu tosiaan kirjaston tietokoneella nyt kyykkimään, kun ei ole kotosalla kompuuteria.



Viikonloppu meni nopeasti ja eilen nukahdin jo liian aikasin untenmaille, kymmenen jälkeen jo.(vaikka ajattelin töllötintä katsella puoleen yöhön)

Olen muuten nähnyt mitä kummallisimpia unia nyt lähiaikoina. Siis synnytykseen koskien, kääks. Onkos muilla mielikuvitus ottanut vallan unissa?



T. Tirppis ja mugelo 33+6

eipä mitään ihmeellistä viime päiviltä ole kerrottavaa. yhdessä koossa ollaan ja sf käyräkin palasi takaisin omille hurjlle lukemilleen. oli taas sen 35-36, joten vauvan asennolla saattoi olla merkitystä viime viikkoiseen pudotukseen. supisteleekin nyt vähemmän kuin tähän asti raskautta, kivaa, mutta ovat napakampia. yötkin menee paremmin, paitsi iskias kiusaa alati.



seuraava etappi on neuvola perjantaina ja sitten joulukuun ensimmäinen poli käynti... saan leikkauspäivän :-)



vointeja kaikille ja pidetään ne pallerot masussa vielä joulukuulle

Ensinnäkin PÄIVIKILLE tsemppiä kovasti. Yhdyn pikkusiskon sanoihin. Olen pahoillani isäsi takia. Toivottavasti vauva ei ala vielä syntyä. Vaikka itselläni on välillä tympiintynyt olo tähän raskaana oloon, niin eipä sitä oikeasti toivo, että vauva syntyisi ihan rv 35 tienoilla. Tosin ovathan nämä viikot jo aika turvallisia (ainakin verrattuna todella varhaisilla viikoilla syntyneisiin keskosiin). Mutta aina parempi, jos vauva syntyy lähempänä laskettua aikaa kuin viikkoja etuajassa.



VAUVAN TERVEYS. Teppis taisi pohtia terveyttä. Itse toivon myös hartaasti sitä, että tämä vauva olisi mahdollisimman terve. Koska se ei ollut mitenkään itsestään selvää esikoisen kohdalla ja jouduimme pitkään elämään epävarmuudessa asian suhteen, nyt toivoo enemmän kuin hartaasti, että tällä kertaa kaikki menisi hienosti alusta alkaen.



Olisi niin mahtavaa saada lapsi tällä kertaa heti lähelleen ilman, että hänet vietäisiin muualle hoitoon, ruokittaisiin aluksi letkun kautta, laitettaisiin lääkkeitä varten katetri päähän, jouduttaisiin valohoitoon jne. Sekin olisi mahtavaa, jos pääsisi sairaalasta aika lyhyen ajan jälkeen. Luulen, että esikoista tulee ihan mahdoton ikävä sairaalassa.



Vauvan terveys on kyllä sellainen asia, jota alkaa pakostakin miettiä näin loppuvaiheessa aika laillakin. Toisaalta en uskalla oikein päästää kaikkia kauhukuvia ja mielikuvitustani täysillä irti, vaan täytyy yrittää laittaa stoppi niille ajatuksille. Ihan sydäntä kylmää, kun ajattelee, mitä saimme kuulla esikoisen kohdalla. Hänen kohdallaan nimittäin ennustettiin parin päivän ikäisenä liikunnallista vammaa. Sitä helvetillistä epävarmuutta kesti aika pitkään. Onneksi ei kuitenkaan tullut mitään liikunnallista tai muutakaan vammaa, mutta sellainen kokemus jätti kyllä jälkensä. Jotenkin sitä ajattelee, että kun ei silloin mennyt kaikki normaaliin, onnelliseen tapaan, miksipä sitten nytkään välttämättä menisi. On ihan turha miettiä, kuinka kohtuullista ja reilua olisi, että näin olisi tällä kertaa. Mutta nyt lopetan tähän nämä synkistelyt!



MUTTER-MOMMY. Hänestä ei olekaan kuulunut pariin päivään. Näinhän se on, että aina kun joku vakkari on poissa ja etenkin kun hän on kertonut synnytystä enteilevistä merkeistä, me muut alamme tietenkin kaivata häntä.



Sitten maallisiin asioihin. Kiitoksia vain noista KUIVAUSRUMPUA koskevista kommenteista. Kunhan tuo nykyinen kone sippaa, hankimme kyllä kuivausrummun. Sitä en tiedä, raskinko käyttää sitä kaikkiin vaatteisiin, mutta kokemus varmasti opettaa, mitä pyykkiä kannattaa kuivata perinteisellä tavalla.



Jep, meillä aamu-uninen esikoinen koisaa vielä. Täytyy lähteä herättämään häntä. Mukavaa viikon alkua kaikille! Toivotaan, että vielä tällä viikolla ei tulisi yhtään vauvauutista. :-)



Iituli rv 35+5

Se on sit maanantai ja sillee...

Taitaa olla mm jakautunut kun viim. viestin jäkeen ei ole kuulunut mitään.. jännää. Alkaa olemaan monella viikkoja jo niin paljon et näitä jakautumisia alkaa tapahtua. Taitaa pikkusiskollakin olla aika lähellä h-hetki, ainakin oireet viittaavat siihen. Itsellä kun tua hetki on varmaan vasta tammikuussa, voi ainakin jännätä muiden puolesta.



Päivikille voimia raskaaseen tilanteeseen, teit varmasti oikean päätöksen. Kokemuksesta tiedän et tilanne on kamala.



Tirppanalle mukaavaa viim.työ päivää. Yritähän päästä meitä moikkaamaan aina välillä.



nefili

PÄIVIKKI: tosi ikävä tilanne. Toivottavasti uusi lääke tehoaisi ja kaikki kääntyisi vielä parhain päin.



ISÄNPÄIVÄ: eilen kävin mieheni kanssa vanhempieni luona syömässä isänpäiväaterian ja annoin itsetehdyn kortin isälleni. Isä pettyy jos ei saa sellaista. :D Käytiin myös miehen äidin luona pistäytymässä (isänsä on kuollut jo vuosia sitten).



OMA NAPA: perjantaina oli Naistenklinikan synnytyslääkäri, joka oli suuri helpotus edelliseen omituiseen neuvolalääkärikäyntiin verrattuna. Ensinnäkin vauva voi hyvin ja teki hengitysliikkeitä, napanuoran verivirtaus oli hyvä ja tasainen, lapsivettä oli sopivasti ja vauva liikkui runsaasti. Muuten selvisi, että vauva on kasvanut (vaikka neuvolalääkäri väitti muuta), vastaa hyvin viikkoja, ei ole liian iso/pieni, on kääntynyt ja kiinnittynyt sekä mahtuu tulemaan alakautta. Painoarvio perjantaille oli 2800g. Koska vauva ei ole liian iso voin synnyttää jakkaran kanssa! Sydämenmuotoisesta kohdusta lääkäri sanoi vain, että vaikka vauvalla on vähemmän tilaa kuin normaalisti niin se on kehittynyt ihan tavallisesti ja vaikka synytys käynnistyisi huomenna niin viikkoja on jo sen verran ettei vauvalla ole enää hätää. Yllätyksenä tuli myös, että kohdunsuu on jo nyt pehmentynyt ja sentin auki. Saa nähdä joutuuko tässä vielä pitkään odottelemaan vai alkaako tapahtua jo muutaman viikon sisällä. Jotenkin koko ajan pelkään, että yli tämä kuitenkin menee.



t.pikkutapiiri rv. 36+2

Huomaan, että mitä lähemmäksi la tulee sitä enemmän kiinnostaa muiden samassa tilanteessa olevien asiat ja kiinnostaa myös entistä enemmän kirjoittaa omistakin tuntemuksistaan...



Minä olisin ihan valmis vauvan syntymään, painoarvio oli viikko sitten 3400g, eli ihan valmiin vauvan kokoinen, hirvittää, että jos kasvaa vielä kovin kauan niin on suorastaan JÄTTILÄINEN. Vauvan tavarat on valmiina, vaipat pesty ja viikattu, sairaalakassi valmiiksi mietitty ja lapset (3) valmisteltu siihen, että äiti on hetken poissa kun vauva syntyy... Enää ei puuttuisi kuin se synnytys... Olisko hyviä keinoja??? SSS- ei juurikaan ole meillä tuloksia saanut aikaan... Vaikka tuo painoarvion tehnyt lääkäri olikin sitä mieltä, että seksi nimenomaan on se paras keino vauvan ulos saamiseksi, mutta kuinkahan usein sitä pitäisikään harrastaa...



Nyt täytyy mennä hieman siivoilemaan, kämppä on kuin pyörremyrskyn jäljiltä (taas vaihteeksi)



hyvää alkanutta viikkoa kaikille joulupalleroille!



haavekuva ja heppu 37+2

...Tai ehkä ei meillä, suurin osa äitiyslomalaisia jo. :D [b]Tirppana[/b]llekin tervetuloa äitiyslomalaisten joukkoon! Yritähän päästä joskus laittamaan (ja lukemaan :)) kuulumisia, vaikkei kotona konetta olekaan. Suosittelen kyllä hankintaa, on aika mainio ikkuna maailmaan äitiysloman päivinä...



[b]Päivikki[/b], en oikein tiedä, mitä sanoisin. Tilanteessasi on suurta haikeutta, luopumista ja kuitenkin ilo uudesta elämästä! Muiden tavoin toivotan sinulle ja perheellesi voimia ja toivon, että uusi lääkitys toisi teille vielä lisää aikaa yhdessä ja isällesi tilaisuuden nähdä uuden tulokkaan...



Päivikin ratkaisusta heräsi itselleni todella paljon ajatuksia siitä, miten tärkeäksi on nyt tullut tämän uuden elämän suojelu... Sitä ikäänkuin kääntyy jo sisäänpäin ja haluaa toimia pienen parhaaksi. Itselleni yksi kurjimmista (joskin muiden kokemusten perusteella ei täysin yllättävä) kokemus on ollut [b]oma suhtautuminen esikoiseen[/b]. ...Tämä kun on 3½-vuotias ja ei aivan sieltä rauhallisimmasta päästä, melkoisessa uhmassakin aika ajoin eikä tahdo uskoa, ettei äidin syliin voi pomppia tai että kun äiti on aika väsyksissä, ei ehkä kannata uhmata ja kiljua maailman tappiin... Melkoisia aggressioita siis välillä herää vatsan suojelemiseksi, ihan hirvittää, millainen on tilanne vauvan synnyttyä? Miten sitä osaa sitten suhtautua vanhemman lapsen todennäköiseen mustasukkaisuuteen? TIETENKIN esikoinen on edelleen yhtä rakastettu, mutta jostain hormonien syövereistä näitä vihamielisiä tunteita nousee! Kai tämä on sitä, että " emon" täytyy vieroittaa edellinen " pentu" ennen uuden syntymää... Onneksi rakkaus ei vähene jakamalla vaan lisääntyy :) Eiköhän tästäkin selvitä!?



[b]Mutter-Mommy[/b], huhuu? Vieläkö olet yhtenä kappaleena? Toivottavasti kaikki on hienosti, vaikka olisitkin jo käynyt joulukalenterin luukkusi aukaisemassa :)



...Tulikin mieleeni, että nythän tiedämme, kuka aukaisee 5.12. luukun! [b]USAmama[/b]lle vilkutus! Onko muita sektiopäiviä tiedossa jo, voisikohan niitäkin päivittää tuonne la-listaan?



Omaan [b]( . )[/b]an ei kuulu kummempaa, yöllä supisteli jonkin verran ja liitoskivutkin herättelivät. Olisi varmaan ihan järkevää yrittää saada jossain välissä vähän laadukkaampia yöunia vaikka parin Panadolin voimalla, synnytykseen kun kuitenkin olisi mukavaa olla valmistautunut edes levolla...



Sairaalakassia aloin muuten aamulla pakkailemaan :)



Tinuri ja Itupulla rv 35+2

Uusi viikko taas alullaan. Pian saadaan niitä luukkuja alkaa availeen :). Pikkujouluaika on jo ihan ovella...



PÄIVIKKI: Voimia raskaaseen tilanteeseen isäsi suhteen. Varmasti teit oikean ratkaisun tuossa tilanteessa. Koitahan jaksella!



TIRPPANA: Mulla ainakin nuo unet ovat muuttuneet oudoiksi ja juuri viimeyönä olin taas synnyttämässä¿Taitaa tuo synnytys jo sen verran jännittää, että se tulee uniin jatkuvasti.



(.) Huomenna pääsen vihdoin äitiyspolille synnytystapa jne. arviointiin. Kiva, kun saa tietää missä mennään. Toivottavasti olis jotain kypsymistä nuo lähes koko raskausajan vaivanneet supistukset saaneet aikaan. Mulla on ristiriitainen olotila: Toisaalta olisin valmis heti synnyttämään, koska liitoskivut on tosi inhottavia taas ja muutenkin maha on jo niin iso, että kaikki tekeminen on niin hankalaa. Toisaalta en haluaisi vielä lähteä synnyttämään, koska olisi vielä kaikenlaista järjestelyhommaa, sairaalakassikin on vielä pakkaamatta jne. Yöllä, kun töpsöttelen vessaan mietin joka kerta, että mahtaako vedet mennä tällä kertaa. Esikoisesta meni vedet ja kakkosesta synnytys käynnistyi supistelulla. Nyt jotenkin ajattelen, että menee vedet taas, mutta eihän sitä tietenkään voi noin päätellä. Vielä kai pitää se kolmisen viikkoa tässä kärvistellä ja toivottavasti ei ainakaan yli la:n yhtään päivää¿



Heti, kun vakkarikirjoittelijat eivät ole hetkeensä antaneet kuulua tulee epäilys, että ollaanko sitä jo tosi toimissa eli huhuu¿ mutter-mommy ja Kirsikka?



Huh, kylläpä taas supistaa¿Kun nyt olisi jotain hyötyä tästä jatkuvasta harjoittelusta.



Tuuti 36+5

Päivikille : Kovasti toivon sinulle voimia isäsi tilanteen kanssa, toivottavasti kaikki kuitenkin kääntyisi parhain päin.



Nanille unettomuudesta : minäkin olen nukkunut parina yönä vain 2-3 tuntia, uni ei vain tule silmään. Alkaa olla aika nuutunut olo - pitänee yrittää illalla mennä aikanaan nukkumaan, jospa se siitä suttaantuisi. Meillä 9-vuotias poika tulee joka yö viereen nukkumaan ja pääosin hänen takiaan en ole saanut nukuttua kun hän pyörii ja kierii ja potkii koko ajan. Ollaan yritetty vierottaa poikaa pois vierestä - hyvällä ja pahalla mutta huonolla menestyksellä. Aamulla keskustelimme taas pojun kanssa tilanteesta ja hän taas kerran lupasi yrittää nukkua omassa sängyssään. Viime yönä sitten podin vielä kauheaa närästystä ja kävin oksentamassa muutaman kerran - ihanaa - toivottavasti ei tule jokaöiseksi rutiiniksi :(



Limatulpasta : minäkään en muistaakseni ole nähnyt ikinä limatulppaa joten en osaa sanoa miltä sen pitäisi näyttää... :(



Liimailin eilen monta tuntia valokuvia kansioon, taisi olle 4 vuoden valokuvat kun ei ole tullut teetettyä juuri kuvia digikameran ostamisen jälkeen. Kesällä sitten sain teetettyä ison nipun kun ifillä oli tarjous. Vielä pitäisi kirjoitella mistä mikin kuva on.



Omaa napaa : ei supistele ei... eilen kävelylenkillä tuli muutama napakka suppari mutta siihen ne sitten jäi. Torstaina olisi taas rutiinineuvola jossa todetaan että kaikki on samalla lailla kuin viime ja sitä edellisellä viikolla. Olisi edes oma terkkari jo töissä, hän on koulutukseltaan kätilö ja voisi tarkistaa kohdunsuun tilanteen, mutta mitä se toisaalta vaikuttaisi asioihin - synnytys etenee omalla painollaan sitten kun lähtee etenemään. Nyt on jo alkanut tekstiviestirumba kavereilta : joko, joko...? Tuntuu että ei jaksaisi yhtään kyselyä eikä myötätuntoista puhelua vaikka hyväähän he tarkoittavat.



jaahas - mutta nyt hakemaan tytärtä eskarista..



MrsCruiser 37 ++

Eli ne paperiliuskat näytti tänä aamuna, että lapsivettähän sieltä tihkuittaa. Soitin taas äitipolille ja sain heti ajan. (Olen kyllä aika varma, että oli silloin lauantainakin lapsivettä vaikka liuskat ei sitä enää parin tunnin päästä näyttäneetkään.)



Lääkäri oli sitä mieltä, että kalvot alhaaalta ehjät ja jostain ylempää auki. Näin ollen infektioriski ei vielä mitenkään hälyyttävä vaikka túlehduskokeita taas otettiinkin. Kotiin pääsin odottelemaan tapahtumien etenemistä. En tiedä mitä pitäisi toivoa - synnytyksen käynnistymistä vai lisäpäiviä masuvauvalle. Olo on super-hermostunut.



Painoarvioksi sai 3kg, mutta pää on jo niin alhaalla kuin voi vain olla, joten arvio ei ole tarkka, kun pään mittoja ei saa kunnolla.



Kiitos kaikille tuesta tässä isäni asiassa. Ihanaa, ettei kukaan lähtenyt moralisoimaan ratkaisuani jäädä kotiin, se päätös kun ei ollut helppo. Lääkäri ei aamukierrolla antanut juuri toivoa paranemisesta, mutta joitain kokeita vielä otettiin ja lääkitys tarkastetaan iltapäivällä.



t. päivikki 36+6

Jospa minäkin pinoutuisin. Ei millään huvittaisi alkaa siivoamaan :-)



PÄIVIKKI: Varmasti on vaikea tilanne mutta eiköhän kaikki lähimmät ymmärrä - voimia sinulle !



LIMATULPPA: Esikoisesta mulla irtosi selvästi limatulppa aamusella - yöllä sitten lähdettiin synnyttämään. En kyllä tarkalleen muista miltä se näyttti mutta oli kuitenkin jotain ihan erinäköistä kun valkovuoto. Nytkin multa välillä tulee klönttejä ovat ihan kirkkaita niin mielestäni ovat vain valkovuotoa eivät limatulppaa.



ON: Unettomuutta täälläkin havaittavissa. Valvoin viimeyönä kolmeen asti. Onneksi sain nyt aamusta kuitenkin nukuttua. Maha-asukas möngertää aika lailla - välillä sattuu oikeen kipeestikin. Kyllä tässä pikkuhiljaa olis valmis synnyttämään. Sairaalakassinkin sain sitten pakattua joten senkin puoleen olis valmista.



T:Hyrre 37 + 2

Sinun piti tehdä päätös oman sekä vauvan puolesta ja olisit mahdollisesti riskeerannut vielä vauvan turvallisuuden siinä tilanteessa joka sinun kohdallasi on, päätös ei koskenut ainoastaan sinua itseäsi.



Koita levätä rauhassa huolimatta suuresta huolesta ja mahdollisesti tulevasta surusta. Jos isäsi jaksaa kuunnella niin soita hänelle ja kerro tunteistasi sekä vauvasta : vauvan liikkeistä ja tuntemuksistasi, jaa hänen kanssaan mukavat asiat ja osoita että hän on sinulle tärkeä vaikka et nyt pystykään olemaan läsnä hänen luonaan.



MrsCruiser

Päivikki74: Voimahaleja sulle! Toivotaan tosiaan, että kaikki masussa ok. Ja tiedän, että tuossa tilassa hermoilee, kun ei tiedä milloin synnytys nyt sitten käynnistyy. Mutta hyvä, että tutkivat nyt tarkemmin tilanteen ja varmasti tekevät lekurit kaikkensa sun ja vauvan parhaaksi! Trust me!



Vauvojen painoarvioihin: tulisiko neuvolassa neuvolatätien tietää suurinpiirtein muuten paljonko vauva painaa riviviikkoja nähden (vai onko tämä vain lääkärien heiniä?) plus viimekerralla jäi neuvolassa vaivaamaan nevolatädin kommentti: " että en ota nyt selvää, mitenpäin tää vauva täällä on. Oisko poikittain?"

Toivottavasti baby on ollut pokittain, koska neuvolakorttiin täti sitten pisti pallukan reippaasti alle keskikäyrän. (ja aiemmin mulla on mennyt koko ajan tasaisesti keskikäyrällä) Ja tietääkseni ei sais hirveesti pomppia alas/ylös hetkessä tuo käyrä? (vai mitä muut viisaammat sanoo)

No ehkä tää on turhaa panikoimista näin loppukuukausien aikoihin.





T. Tirppana ja mugelo 33+6

Päivikille jaksamista isäsi puolesta ja jaksamista myös synnytykseen sekä odotteluun. Voimia siis ja toivon että kaikki menee hyvin.



Tänään oli neuvola tässä lukemia: sf- mitta oli n.35 cm, verenpaineet 102/64, hb 114 eli ei ole noussut vaikka rautaa syönkin...painoa oli tullut jotain 300g per viikko...vauvan sydänäänet olivat 136-144 väliltä. Supistelee aina välillä jonkin verran, muttei mitenkään erityisen kipeesti. Pahoinvointi on tullut kiusaksi nyt....



Limatulpasta: Minulla tuli selkeä limatulppa keskimmäisestä ja siitä sitten kahdentoistatunnin päästä olin synnyttämässä. Se oli silloin selvästi sellainen tulppa, väriltään ruskean, vihertävän kellertävä...ihanat kuvailut;-) Kuopuksestamme tuli sellaista pitkää sitkeetä limavuotoa jossa oli veriviiruja viikkoa ennen synnytystä. Aika vetista ja hyvin runsasta valkovuotoa minulla on tällähetkellä, ja oikeastaan ollut koko raskauden. Tuntuu että se vain lisääntyy mitä lähemmäs loppua mennään.



Isänpäivä vietettiin raksalla hommissa, jossa olivat myös poikien vaari ja minun isäni asuukin sielläpäin. Paketit ja kortit oli kaikille. Hautausmaalla kävin viemässä kynttilät pappojen ja mammojen sekä enkelipoikamme haudoille. Kauniita hautausmaat näin talvella, kun on paljon kynttilöitä.



Synnytys alkaa meillä kohta kaikilla lähestymään ja sitä myöden myös jännittämään, ainakin minua. Kassia en ole vielä pakannut, mutta pitäisi varmaan. Mies lähti työreissuun taas täksi viikoksi ja se aiheuttaa minulle lisäpaineita koska jos lähtö tulisi pitäisi hommata lapsenvahti sekä kyyti sairaalaan. Mies tulisi sitten perästä...ja ensi viikolla lähtee taas 10 päivän harjoitukseen....Noh, toivotaan että tämä vauveli haluaa olla laskettuun aikaan asti masussa.



Nyt pitäisi varmaan alkaa oikeasti tekeen jotain ettei tämä päivä menisi täysin harakoille! Mutta vointeja teille kaikille=-)



elmersson 37+0

Terveisiä täysihoitolasta.. eli sairaalasta.

Niin siinä sitten kävi, että lauantaiset supistukset kävivät säännöllisiksi, n. 15 minuutin välein niitä tuli.

Soitin äitipolille ja pyysivät käymään. Pääsin osastolle tippaan (supistustenesto) ja sitten ne rauhoittuivatkin. Onneksi tilanne kohdunsuulla ei ehtinyt muuttumaan.. edelleen oli siis sen reilun sentin - kaksi senttiä auki, kaulaa jäljellä reilu sentti.

Tilanne oli jo eilen ihan vakaa, levolla jouduin kuitenkin olemaan vielä tähän aamupäivään asti, jolloin lääkäri kotiutti. Sanoi vielä että jos uudelleen alkaa niin ei enää estellä, vaan hoidetaan synnytys kun sen aika on.



Nyt kotiin tultuani olen väsynyt, lähdenkin heti nukkumaan. Ei tuolla osastolla saa kertakaikkiaan nukuttua kun lakanat kahisee, hoitsut kulkee käytävillä ja vähän väliä ovat tilannetta seuraamassa huoneessa.. No, tietty hyvähän se on, että on ainakin hyvä ja tarkka hoito, mutta.. Väsyttää!



Nyt on tosi supistusherkkä toi massu koko ajan. Ei tarvi kuin muutama askel kävellä niin johan taas supistaa. Levon kannalta pitäisi nyt ainakin tää ja huominen ottaa, jotta saadaan se 35 viikkoa täyteen.

(kuulemma raja kortisonipiikeille)



Vauvan painoarvio on hyvä, 2,5 kg



Tälläisiä terveisiä siis täältä, myt painun sängyn pohjalle. Onneksi mies sai pari päivää vapaaksi töistä, tosin se kostautuu viikonloppuna kun tekee ne päivät silloin takasin.

Ja tämä rouva on tiukasti yhdessä kasassa. Olen käynyt lukemassa kuulumisia, mutta jotenkin ollut ihmeellistä alakuloa ja kirjoittaminen on sitten vaan jäänyt. Mutta ihanaa, kun kaverit alkaa heti ihmetellä... :)



Täällä on monella jo synnytys ihan lähellä, tulppaa irtoaa ja supistukset kiristyy. Mä en ehkä vielä tajua, että reilun kuukauden päästä meilläkin voi olla vauva! Hui.



Neuvolassa kävin viime viikolla ja meidän vauva vaan kököttää perätilassa, nyt tosin potkuja tuntuu ylhäällä ja alhaalla, joten ei hajuakaan, miten päin siellä ollaan. Jotain kättä tai jalkaa vauva työntää ihan alas, varsinkin istuessa tuntuu, että kohta pikkuinen käsi tai jalka kurkkaa housunpuntista. Varsin villi fiilis. Verenpaine on ollut nyt koholla, mutta ei onneksi vielä olla ensimmäisen raskauden lukemissa. Vatsa on kasvanut parissa viikossa aivan valtavasti!!! Ja raskausarpia putkahtelee, vaikka kuinka rasvaa ja varjelee. Marras-ja joulukuun vaihteessa äitipolille, arvioidaan asento ja koko. Liitoskivut välillä ilmaantuvat, varsinkin eilen, kun leivoinlaitoinruokaasiivosinjaseurustelin koko päivän. Illalla olin kaikkeni antanut.



Sattui hauska tapahtuma lauantaina, kun olin ystävieni kanssa ensin ravintolassa syömässä ja sitten muu porukka jatkoi pubiin ja minä kävin hetken siellä myös istumassa limpparilla. Hieman juovuksissa ollut mies tuli juttusille baaritiskille ja alkoi tehdä tuttavuutta. Juttelin juomaa odottaessa niitä näitä ja yhtäkkiä " herra" kysyi ihan reippaasti, että lähtisinkö hänen hotellihuoneeseensa " kahville" ? Aluksi olin aivan tyrmistynyt, mutta sitten pikku piru nosti päätään ja käännyin ympäri, laitoin miehen käden vatsan päälle ja kysyin, että: " Toki, mutta otetaanhan me tämä maha mukaan." Olisitte nähneet kaverin ilmeen!!! En jäänyt odottelemaan kaverin vastausta vaan jatkoin matkaani. Kyllä oli pöydässä tytöillä lystiä, kun kerroin, että rouvalla meinasi käydä flaksi. Ja miestäkin hymyilytti aamusella, kun kerroin, että paikkaasi on kyselty...

Ensi perjantaina olisi työpaikan pikkujoulu, ajattelin käydä syömässä ja tulla kotiin. Ei jaksa mamma " bilettää" . Sitten ei olekaan mitään menoja ennen ystävänpäivää, silloin toivottavasti ei enään olla raskaana!



Pidetään vauvat vielä vähän aikaa nahan alla, mutta saa niitä luukkuja mennä avamaan jos ei " malta" odottaa. ;)



Partyanimal Kirsikka ja aarre 33+3

ettei tule väärin käsityksiä.....



Eli viime öinen valvomiseni ja pinon avaaminen neljän kieppeillä ei johtunut unettomuudesta vaan öisestä sairaala-reissusta.



Nukkumaan mentiin miehen kanssa ~23.00. Yhden aikaa mies heräsin ja valitti hirveää kipua. Ei muuta kun päivystykseen.... minä siis mahani kanssa vain kuskina. Päivystyksestä passittivat vielä meilahteen tarkempiin tutkimuksiin ja tarkkailuun. Kolmen jälkeen tulin itse kotiin kun mies jäi sinne.... sen takia siis koneella neljän aikaan. kaikki kuitenkin loppu peleissä hyvin eikä mitään vakavaa löytynyt. Päästivät miehen aamulla kotiin.



Eli nöin meillä;)



omassa olossa ei kummenpia muutoksia.



Myöhemmin lisää paremmalla ajalla nyt ruuan laittoon.

Voikaahan kaikki hyvin!!!



nani 33+6

Hei kaikille...



Päivikillä näyttää jo synnytys lähestyä! tsemppiä, hienoa että moni on jo lähtökuopissa.



PIKKUSISKO: missä käyt muskarissa esikoisen kanssa? Me ollaan Ainola-Talvion muskarissa keskustassa torstaisin.



ULTRA: olen menossa yksityiselle ultraan klo 17 katsomaan mikä vauvan tilanne on. Oma vointi on niin huono että ei jaksa edes seistä saati tehdä ruokaa lapsille mitä pitäisi nyt juuri alkaa tekemään. Ei paljon enää hymyilytä ja neuvolan ohje on että nyt vaan täytyy syödä sitä rautaa. Supistaa jatkuvasti mutta nämä supistukset eivät tee kohdunsuulla yhtään mitään sillä neuvolalääkäri totesi tilanteen olevan sama kuin raskaaksi tullessa. 3 cm ja kovin kiinni. JIppija jee...



Ilmis ilmoittelee tilanteesta ultran jälkeen....

36+4

Kyllä alkaa tämä neiti olemaa niin raihnainen ettei meinaa päästä liikkeelle enää. Kävelin parin kilometrin lenkin postiin ja takas. Ja huh huh kun pääsin kotiin, olin ihan loppu. Nivusiin koskee ja se melooni kun on kans jalkojen välissä, on meno mahtavan näköstä :) näin uskoisin.



Nyt on sitte isin kanssa selvät sävelet ja hän osallistuu kaikkeen tästä lähtien, mikä mahtava tunne mulla, nyt helpottaa. Ei meinannu uni tulla silmään viime yönä kun mielessä myllersi kaikenlaista. Valvoin aamukuuteen ja nukuin puoli kahteen päivällä =) että tämmöstä tää saa aikaan mulla.Synnytinkin unessa, niinkun joku mainitsi kanssa, on täälläkin ne ajatukset uniin päässeet. Kyllä tässä kovasti ajatukset on siinä hetkessä koska pitää lähtee, ei malta nukkuakaan kun vaan odottaa josko kohta tapahtuu jotakin :)



Nyt alkaa jalkaa särkeä nii pahasti että pitää mennä huilimaan.

Pärjäilkää tekin muut jotka kärsitte iskias vaivoista, ei häävii oo.



sonette ja babyboy 34+3