Onko mieheni hullu vai minä kauhean vaativa??

Asian voisi jotenkuten ymmärtää, jos lapsia olisi esim. 4-5, mutta yksi lapsi... hmmm. Kyllä normaaliaktiivinen ihminen suoriutuisi kotitöistä ja viikonloput voisi pyhittää mukavaan yhdessäoloon.



Kohtuutonta, mutta todella monen miehen kohtalo nykysuomessa.

Vierailija:

Ja voitko kuvitella, että minun mies tekee vielä enemmän kotona kuin ap:n mies! Minun mieheni ei koe elättävänsä minua, vaan osallistuu perheen arkeen ja töihin parhaan kykynsä mukaan ihan omasta halustaan. Jos sulle kotona olo ja lastenhoito ja ym. kotityöt ovat lomaa, niin nauti hyvä ihminen täysin rinnoin!! Äläkä vaan anna miehesi puuttua niihin. Minulla on taasen ollut onni saada mies joka on mukana perheen elämässä, eikä vain vierailevana tähtenä töidensä jälkeen makoilemassa sohvalla. Me olemme tyytyväinen ja onnellinen perhe näin!

Mutta jos nainen kokee sen kotona olon helpoksi ja mukavaksi ja ehtii tehdä kotityöt siinä sivussa, pitäisikö hänen silti väen vängällä jemmata niitä hommia miehelle, ettei tämä vaan pääse liian helpolla? En ymmärrä, miten normaalit arkiaskareet voivat olla naisille niin ylivoimaisia, varsinkin jos lapsia ei ole suurta laumaa.

..melkeen kade oon ;)

Ja korostaisin, että kyllä se lapsen kanssa oleminenkin on työtä - jos lapsi on niin pieni, ettei oikein osaa vielä pitkiä aikoja touhuta itsekseen. Minusta esim. lapsen leikkipuistoon raahaaminen ja siellä käkkiminen on taloustyönä lähes yhtä tylsä kuin hellan takaa siivoaminen... ainakin näillä keleillä ;) Teen sen vain pakon vaatiessa.

Minusta kuulostaa tosi kivalta tuo sun miehen elämä, viikolla saa viettää lapsettoman elämää, eli käydä töissä ja muu aika onkin sitten vapaata. Sitten viikonlopuiksi voisi heittäytyä oikein kunnon perheenäidiksi, panostaa lapseen ja kotiin - kuulostaa tosi kivan vaihtelevalta elämältä.

että mies tiskaa aina kun on tarve, ja minä imuroin aina.

Mies myös hoitaa arkiviikoilla aina yhtä paljon asioita kuin minäkin, eli ei saa ns. vapaata koskaan, mutta ei ole valittanutkaan. Ei täällä nyt niin paljon mitään kotitöitä ole tehtävänä (roskat viedään mennessä jne). Lähinnä kyse lapsen pesuista, vaipanvaihdoista ja leikkimisestä jne.



Viikonloppuisin minä saan usein nukkua niin myöhään kuin haluan ja mies herää silloin kun lapsi herättää.

ai että ne perjantait niiin tärkeitä kun teillä on tuommoinen ORAVANPYÖRÄ....just joo. Melkoinen oravanpyörä varmasti kun on 1 (uno, one, en, yksi) lapsi!!!! Huhhei....tsemppiä.

Joten on ihan oikeutettu vapaapäiviinsä. Me tehdään yhdessä silloin kotitöitä, ja mies voi halutessaan ottaa nokoset tai mitä nyt haluaa. Samoin on mun laita. Mun mielestä näin on hyvä. Ei tulis mieleenkään vaan laiskotella viikonloppu ja katsoa kun mies tekee yksin.

Miehellä on kuitenkin viikolla vain illat vapaana. Vapaa-ajat eivät siis mene ihan yksiyhteen. Tasottaisin järjestystä ehkä niin, että sinäkin tekisit viikonloppuna jotain, vaikka miehellä olisikin päävastuu. Tai että mies voisi vastavuoroisesti vaikka nukuttaa joskus lapsen viikolla tms.



Miksi pitää olla niin ehdoton? Joustaminen puolin ja toisin tekee monesti tosi hyvää!

Mutta asiaan: tosiaankaan miehelläsi ei ole yhtään kokonaista vapaapäivää kuten sinulla. Ei se, että saa työpäivän jälkeen olla jotenkuten " vapaalla" ole lainkaan sama asia kuin se, että sinä saat löhötä koko viikonlopun. Kyllä kai miehesikin saisi levätä joskus vaikka edes lauantain tai sunnuntain?



Mutta hyvä jos homma toimii. Itse en rakastamaani ihmistä moiseen pakottaisi, olen myös yhden lapsen kotiäiti ja vapaa-aikaa on liiaksikin vaikka teenkin kotityöt itse.

Vierailija:

Minä en tuollaista laiskaa akkaa elättäisi. Itse tein mielelläni kaikki kotityöt kun olin kotona, mieheni kyllä tarjoutui auttamaan mutta kieltäydyin: olihan päiväni niin leppoisia jo muutenkin, että jos olisin vielä miehelle jättänyt siivous- ja ruoanlaittohommia olisin kuollut tylsyyteen! Kotona olo on LOMAA, oletko ajatellut koska annat miehesi levätä? Mutta jos olette molemmat tyytyväisiä järjestelyyn (mitä epäilen, ellei miehesi ole masokisti supernössö) jatkakaa toki samaan malliin...

Ja voitko kuvitella, että minun mies tekee vielä enemmän kotona kuin ap:n mies! Minun mieheni ei koe elättävänsä minua, vaan osallistuu perheen arkeen ja töihin parhaan kykynsä mukaan ihan omasta halustaan. Jos sulle kotona olo ja lastenhoito ja ym. kotityöt ovat lomaa, niin nauti hyvä ihminen täysin rinnoin!! Äläkä vaan anna miehesi puuttua niihin. Minulla on taasen ollut onni saada mies joka on mukana perheen elämässä, eikä vain vierailevana tähtenä töidensä jälkeen makoilemassa sohvalla. Me olemme tyytyväinen ja onnellinen perhe näin!

Lähinnä sen takia, että onko se arjen pyörittäminen niin hirveän vaikeaa yhden lapsen kanssa, että pitää tuollainen järjestely olla. Ihan kuin kotielämä ja lapsen kanssa oleminen olisi joku rangaistus ja sitten sitä kärsitään vuoronperään. Eikö niitä iltoja ja viikonloppuja voi tehdä asioita yhdessä? Millaisen mallin lapselle antaa se, että vanhemmat on aina joko on tai off kaikesta perhe-elämästä? On hienoa, että miehesi tekee paljon kotitöitä, mutta miksi ette voi tehdä arjesta sisältöä molempien elämään... Tietenkin hetken breikki ja lepo on hyvä järjestää molemmille välilllä, mutta liiton jatkuvuuden kannalta kannattaisi oppia elämään yhdessä.

Tietysti joustetaan ja tehdään välillä erilaillakin. Miehen mielestä monen hänen työkaverinsa " tapa" vain on " väärin" ,eli illat maataan sohvalla kun on tehty kerta päivätöitä ja sit vkl mennään ja lujaa joko ilman vaimoa tai vaimon kanssa (jolloin lapsi ei siinä ainakaan voita mitään,on vaan hoidossa vkl):



Parisuhdeilta on kerran viikossa kuitenkin yks mistä tas EI jousteta,ollaan huomattu et tässä oravanpyörässä ei kauheesti jää muuten aikaa keskustelulle,niin varataan siihen aikaa...



Ja kyllä,jos miehellä on " harrastus" ilta tai mulla niin tietysti silloin kieltäännytään muista menoista. Ja kun miehelle tuo autotallissa värkkääminen on harrastus siinä missä mulle maksettu jumppa niin en tietenkään mä häiritse miehen sitä harrastusta sen enempää kuin hän vaatis mua lopettaan omani.



Ja TIETYSTI tää toimii loistavasti kun on vaan yksi lapsi,mutta minusta on helpompaa sopia asioista nyt (nimenomaan sopia!!) kuin sitten 4 lapsen äitinä havahtua siihen et mies elää kuin alivuokralaisena siinä kun itse on kotityökone...

+mun mies todella haluaa rakentaa lapseen suhdetta arkiaskareilla leikkien ohella...



ap

Mutta siis vaikka nää nyt on näin " jaoteltu" niin eihän se nyt missään tapauksessa tarkoita että minä olen vkl esim ihan pois kuvioista,samassa kodissahan tässä sitä arkea ja vkl kuitenkin ihan perheenä eletään.

Se vain tarkoittaa sitä,et tietyt rutiinit tekee toinen ja tietyt toinen,meille tää jaottelu on ollut rauhoittavaa ja helppoa. Kaikki sujuu joustavasti ja lapsellekkin ennlta-arvattavasti.



Erilaisia ihmisiähän on maailma täynnä,mikä sopii toiselle,ei sovi toiselle.

Me ollaan rutiini-ihmisiä...



ap



ps ja miehen työ todella on hänelle kuin harrastus,itse sanoo aina näin,rakastaa työtään ja siinä ei ole henkistä,eikä fyysistä raskautta,yhtä hupia vain ;) ja sekin vielä parhaiden kavereiden kanssa...

Tuon työnjaon ymmärtäisin joten kuten, jos tekisit töitä viikonloput. Silloin miehelläsi voisi olla vetovastuu, mutta tuo teidän tilanne on ihan järjetön!

Miehen työ on siis molempien mielestä helppoa ja sinun työsi molemmista raskaampaa. Miehen viikottainen työaika (palkkatyö + työ kotona) on 93 tuntia. Sinulla sama luku on 120 tuntia.



Miten ihmeessä joku ajattelee, että SINÄ olet vaativa, jos edelleen teet enemmän töitä kuin miehesi???



Onneksi olette ilmeisesti molemmat tyytyväisiä, se on tärkeintä!

Aika hyvältä kuulostaa, paitsi että totuushan on, että sulla on 5 päivää töitä vuorotta

miehelläsi kaksi.

Minulla on sellainen tilanne, että olen 6 kk käytännössä yh, kun mies ulkomailla. Käyn töissä, hoidan lapsen ja kodin. Ja näinkin se menee ihan kivasti. Nyt mietin, että miksi se on tuntunut aiemmin raskaalta, kun meitä on ollut 2 jakamassa näitä hommia.



Meillä ja monella muulla perheellä taitaa mennä aika paljon aikaa ja energiaa siihen laskemiseen, kuka tekee enemmän mitäkin ja mikä on reilua. Pisteet teille, että olette keksineet noin selkeän jaon!

Minusta et kuulosta vaativalta, eika mies hullulta. Sina pyoritat arjen, mika ei todellakaan ole helppoa. Ymmarran hyvin miestasi etta han sitten vastavuoroisesti haluaa olla lapsen kanssa, kun on mahdollisuus.

Minä en ikimaailmassa kestäisi tuollaista elämää. HUH HUH!!! Tulisin hulluksi jo ensimmäisen viikon jälkeen. Minä tykkään enemmän elää mutu-menetelmällä. Tehdään niin kuin hyvältä tuntuu. Joskus hyvä tunne vaatii sitä, että tiskaa ensin astiat ja imuroi, mutta että se pitäisi tehdä säännöllisesti aina samalla tavalla - se on kamalaa.