Lue keskustelun säännöt.
Miksi eron jälkeen muuttuu myrkylliseksi?
15.12.2022 |
Meillä oli vaikea ero, puoliso petti.
Nykyisin ihmettelen sitä, miksi kaikki entinen yhteinen on kuin pois pyyhitty ja jäljellä on pettäneen puolison puolelta vain halveksunta, kylmyys, välinpitämättömyys..... Olen yrittänyt lasten asioitakin hoitaa, teinin kanssa on vaikeaa. Eksää ei kiinnosta, vaikkei lapsi kävisi enää ollenkaan luonani.
Usein mietin, että miksi se on näin? Kyllä, ero oli vaikea, hän petti ja se näkyi minun suuttumisena jne. Ei kuitenkaan menty oikeuteen, sovittiin lasten asiat jne muuten.
Miksi ex käyttäytyy, kuin olisin vain joku välttämätön paha? Miksei lasten ja toisen vanhemman välinen suhde kiinnosta häntä yhtään?
Kommentit (18)
Jos teini ei halua käydä luonasi, ehkä siihen on sinun suunnalla joku syy, miten käyttäydyt tai oletko liian vaativa? Ehkä teini palaa parin vuoden kuluttua helpommin asiaan. Noin muuten voi melkein unohtaa exän. Aika moni käyttäytyy kylmästi ikävä kyllä. Jos olisi joku kiva ihminen, joka tekee niin, ei varmaan olisi ihan hänen tapaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveän vaikea sano yhtään viisasta.Kun itse lähes sama tilanne ollut.Sattu niin pirusti silloin.Painoin päivät hullunlailla duunia. Hoidin kodin ja lapset. Mutta ei olut nettiä,niin ei voinut serata mitä se tekee ja oneksi asui ihan toisella paikka kunalla.Aika kumma se teke tehtävän. Sutumisen,vihan ja tuskan raivon jälken tulee anteeksi anto ja itse jatka elämää.Meillä mies sai valita pulo vai me? Valitsi pulon.Pulokun on paras ystävä on silloin myös miljona tarinaa.Kun ei muisteta,ei välitetä lapsista.Isomissa mutkissa joskus tapasi.Heti löysi oikein ruusun itselle ja yhteistä heillä oli pullo.
Vihan tunteet kuuluu eron käsittelyyn ja irtautumisprosessiin. Ne tulee vaikka tyhjästä. Ihmisen mieli on sellainen. Kun jostain on päästävä irti, mieli kehittää siihen mekanismin. Jos hän pystyy kohtaamaan ja käsittelemään tunteensa, viha menee jossain vaiheessa ohi. Moni ei siihen vaan pysty.
Vierailija kirjoitti:
Jos teini ei halua käydä luonasi, ehkä siihen on sinun suunnalla joku syy, miten käyttäydyt tai oletko liian vaativa? Ehkä teini palaa parin vuoden kuluttua helpommin asiaan. Noin muuten voi melkein unohtaa exän. Aika moni käyttäytyy kylmästi ikävä kyllä. Jos olisi joku kiva ihminen, joka tekee niin, ei varmaan olisi ihan hänen tapaista.
Teini sanoi, että hänellä on tylsää luonani. Kysyin, että onko meidän väleissä joku huonosti, hän sanoi ei, ei vaan huvita. Pakottaakaan en voi.
Ennen eroa oltiin tosi läheisiä. Nyt tyttö on 12 ja kovin on vaikeaa näkemisen kannalta. Eksällä on sellainen harrastus, missä tyttökin viihtyy mukana ja tyttö tykkää olla siellä. Se vie paljon aikaa myös.
Toivoisin, että kävisi minunkin luona ja olen sen sanonut. Ei se vanhemman ja lapsen välisen suhteen katkeaminen hyväksi lapsellekaan ole.
Mitä eksään tulee, niin julmaahan se pettäminen perhettämme kohtaan oli. Eron jälkeen toi uuden puolison lastenkin elämään melko pian. Ilmeisesti salasuhdetta oli pidetty jo jonkin aikaa ja homma oli suunniteltu.
Itselleni kävi se legendaarinen, en olisi koskaan voinut edes aavistaa sellaista. Jälkikäteen kyllä, merkit oli selvät. Mutta kun toiseen luottaa, niin toiseen luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teini ei halua käydä luonasi, ehkä siihen on sinun suunnalla joku syy, miten käyttäydyt tai oletko liian vaativa? Ehkä teini palaa parin vuoden kuluttua helpommin asiaan. Noin muuten voi melkein unohtaa exän. Aika moni käyttäytyy kylmästi ikävä kyllä. Jos olisi joku kiva ihminen, joka tekee niin, ei varmaan olisi ihan hänen tapaista.
Teini sanoi, että hänellä on tylsää luonani. Kysyin, että onko meidän väleissä joku huonosti, hän sanoi ei, ei vaan huvita. Pakottaakaan en voi.
Ennen eroa oltiin tosi läheisiä. Nyt tyttö on 12 ja kovin on vaikeaa näkemisen kannalta. Eksällä on sellainen harrastus, missä tyttökin viihtyy mukana ja tyttö tykkää olla siellä. Se vie paljon aikaa myös.
Toivoisin, että kävisi minunkin luona ja olen sen sanonut. Ei se vanhemman ja lapsen välisen suhteen katkeaminen hyväksi lapsellekaan ole.
Mitä eksään tulee, niin julmaahan se pettäminen perhettämme kohtaan oli. Eron jälkeen toi uuden puolison lastenkin elämään melko pian. Ilmeisesti salasuhdetta oli pidetty jo jonkin aikaa ja homma oli suunniteltu.
Itselleni kävi se legendaarinen, en olisi koskaan voinut edes aavistaa sellaista. Jälkikäteen kyllä, merkit oli selvät. Mutta kun toiseen luottaa, niin toiseen luottaa.
Tsemppiä. Paskaa sattuu. Itsellenikin tuli ero puskista. On se kova paikka. Jotakin siinä kuolee. Yritä muistaa kertoa lapselle säännöllisesti että rakastat häntä ja ikävöit. Hän tulee kyllä takaisin sitten kun pystyy. Hänkin ihan varmasti kaipaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teini ei käy luonasi niin työstä suhdettasi teiniin, se on sinun vastuulla ei exän.
Ja mitä sinä oikeasti tiedät exäsi elämästä ja voinnista? Ehkä elämä on hänet uuvuttanut, ehkä on masentunut tai on muuta kriisiä. Sinun tulkintasi exästäsi ei ole totuus.
Päästä irti exän ruotimisesta, keskity sinun ja lastesi välisiin suhteisiin ja hoida asiat omalta osaltasi hyvin, ota vastuuta siellä missä toinen ei ehkä ota syystä tai toisesta.
Oman (sopuisan) eron jälkeen teki pahaa kun exä siskonsa kanssa ruotivat ja tekivät tulkintoja minusta. Yritin parhaan, olin masentunut ja vuosien aikana huonossa parisuhteessa kertynyt uupumus oamahti päälle. Sinnittelin, sinnittelin ja sinnittelin lasten takia ja hoidin asiat ja itkin yöt. En aina jaksanut huomioida exää, ja sain vastaavia syytöksiä. Itse yritin vain selvitä hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Jos teini ei käy luonasi niin työstä suhdettasi teiniin, se on sinun vastuulla ei exän.
Ja mitä sinä oikeasti tiedät exäsi elämästä ja voinnista? Ehkä elämä on hänet uuvuttanut, ehkä on masentunut tai on muuta kriisiä. Sinun tulkintasi exästäsi ei ole totuus.
Päästä irti exän ruotimisesta, keskity sinun ja lastesi välisiin suhteisiin ja hoida asiat omalta osaltasi hyvin, ota vastuuta siellä missä toinen ei ehkä ota syystä tai toisesta.
Oman (sopuisan) eron jälkeen teki pahaa kun exä siskonsa kanssa ruotivat ja tekivät tulkintoja minusta. Yritin parhaan, olin masentunut ja vuosien aikana huonossa parisuhteessa kertynyt uupumus oamahti päälle. Sinnittelin, sinnittelin ja sinnittelin lasten takia ja hoidin asiat ja itkin yöt. En aina jaksanut huomioida exää, ja sain vastaavia syytöksiä. Itse yritin vain selvitä hengissä.
Yhtäkkiä tulevassa erossa sitä vaan jää niin paljon kysyttävää johon ei koskaan saa vastauksia. Niiden ruotiminen edes anonyymisti netissä on aivan normaalia tapahtuneen ja tunteiden käsittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein myös syyllisyys ja katumus heijastuu vihana ja kiukkuna toista kohtaan.
Itse olen eronnut ja en ole missään tekemisissä exän kanssa. Minä halusin eron ja heti eron aikana kaikki oli neutraalia. Se, että ex löysi uuden naisen ja unohti lapset täysin oli se, että kylmenin enkä ole halunnut olla missään tekemisissä. Ex ei lapsia ikävöi. Näkee harvoin heitä. Elatusapu piti hakea kelasta, kun jätti maksamatta. Mitään ei osta eikä kysy mitä lapset tarvii ym. En vain tarvitse elämääni tuollaista. Lapset on minulle tarkeintä ja tiedän, että kärsivät etäisestä isästä.
Lapset ovat onneksi isoja ja vain yksi enää hetken alaikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän. Vaikea ero käynnissä. Ja kun pääsen tyypistä eroon, aion olla mahdollisimman vähän tekemisissä ex:n kanssa tulevaisuudessa. Jos lapsia ei olisi en olis ollenkaan. Nyt on vähän pakko. Onneksi lapset jo isoja.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän. Vaikea ero käynnissä. Ja kun pääsen tyypistä eroon, aion olla mahdollisimman vähän tekemisissä ex:n kanssa tulevaisuudessa. Jos lapsia ei olisi en olis ollenkaan. Nyt on vähän pakko. Onneksi lapset jo isoja.
Sitä vaan ihmettelee, että miksi se muuttuu niin radikaalisti? Ensin rakastutaan, on ihanaa, ollaan yhdessä, tehdään lapset jne. Ja sitten jotain menee pieleen, tulee ero... Miksi yhtäkkiä se toinen onkin onkin kusipää, eikä haluta enää olla missään tekemisissä? Äkkiä se kaikki vaan muuttuu, vaikkei itse edes ollut se pettäjä meidän suhteessa.
Ei pidäkään jäädä roikkumaan eksään. En tarkoita sitä. Mutta tarvitseeko kaikessa näkyä halveksunta, ja suoranainen kylmyys, kun yrittää vaikka lasten asian vuoksi olla yhteydessä?
Muu yhteydenpito meillä on minimissä.
Se, etten näe tytärtäni juurikaan, sattuu todella syvältä sielusta. Erokin sattui, tietenkin.
En kuitenkaan näe vaihtoehdoksi sitä, että pakottaisin lasta tulemaan luokseni, ei se ole oikein sekään.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten jonkun ajan päästä huomataan että ex oli ihan selvä narsisti,kaikki kuvaukset sopii täysin...
Tää on tavallinen tarina. Vois olla mun kirjoittama. Ihan samaa meillä.
Mä luulen, että tuon vihan ja kylmyyden aiheuttaa syyllisyys, jonka sit mielessään siirtää sen petetyn ja jätetyn syyksi.
Mä en haluais olla missään tekemisissä tuon ihmisen kanssa, enkä tunne tuota ihmistä. Yli 20 vuotta oltiin naimisissa. Vihaan sitä eniten, miten tuo on vaikuttanut mun lapsiin. En edes ajattele lapsia enää hänen lapsinaan sen vuoksi, mitä hän on heille tehnyt.
Nykyisin näkee lapsia noin pari kertaa kuukaudessa ja käy jopa lomalla heidän kanssaan. Ensimmäisten vuosien kylmä ja liki täydellinen lasten unohtaminen on kuitenkin jättänyt lapsiin jälkensä ja nyt tekevät kaikkensa saadakseen hyväksyntää ja huomiota. Ex lupaa lapsille asioita ja tekee sit oharit.
Mä yritän olla täysin neutraali ex:n suhteen ja meillä lasten kanssa menee koko ajan paremmin. Mullehan nuo kaikki pettymyksensä purkaa ja mä saan kärsiä seuraukset ex:n ohareista. Mulle se on kuitenkin luottamuksen osoitus lapsilta. Ne tietää, että mä olen aina heidän tukenaan ja pidän huolta. Mulle ei tarvi teeskennellä ja yrittää olla vain mieliksi.
Ex maksaa minimielarit toisesta. Toinen on jo vanhempi, eikä saa enää mitään. Mä maksan kaiken, mihin opintotuki ei riitä. Tällekin ex on luvannut maksaa vaikka mitä. Ei ole kuitenkaan sitä tehnyt. Mä maksan tarvittaessa. Onneksi pärjään hyvin.
Hel vetissä on taatusti oma paikka noille k-päille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän. Vaikea ero käynnissä. Ja kun pääsen tyypistä eroon, aion olla mahdollisimman vähän tekemisissä ex:n kanssa tulevaisuudessa. Jos lapsia ei olisi en olis ollenkaan. Nyt on vähän pakko. Onneksi lapset jo isoja.
Sitä vaan ihmettelee, että miksi se muuttuu niin radikaalisti? Ensin rakastutaan, on ihanaa, ollaan yhdessä, tehdään lapset jne. Ja sitten jotain menee pieleen, tulee ero... Miksi yhtäkkiä se toinen onkin onkin kusipää, eikä haluta enää olla missään tekemisissä? Äkkiä se kaikki vaan muuttuu, vaikkei itse edes ollut se pettäjä meidän suhteessa.
Ei pidäkään jäädä roikkumaan eksään. En tarkoita sitä. Mutta tarvitseeko kaikessa näkyä halveksunta, ja suoranainen kylmyys, kun yrittää vaikka lasten asian vuoksi olla yhteydessä?
Muu yhteydenpito meillä on minimissä.
Se, etten näe tytärtäni juurikaan, sattuu todella syvältä sielusta. Erokin sattui, tietenkin.
En kuitenkaan näe vaihtoehdoksi sitä, että pakottaisin lasta tulemaan luokseni, ei se ole oikein sekään.
Aloittaja
Mä uskon, että sun tyttö vielä tule luokses. Ehkä sun eksäsi manipuloi tyttöä? Usein lapsia käytetään aseina sitä vastapuolta kohtaan.
Mun tytär asui aluksi isänsä luona.
Koulun psykologi oli kuitenkin suositellut muuttamaan minun luokseni. Tyttö on jo täysi-ikäinen ja oli siis itse hankkiutunut psykologille puhumaan ongelmista. Hänellä oli paha olo isänsä luona. Koko ajan. Ei kuitenkaan oikein tiennyt, mitä tehdä ja oli ekaks soittanut johonkin nuorten tukipuhelimeen ja sieltä oli neuvottu menemään koulun psykologille.
Isänsä ei ollut millään tavalla läsnä ja vietti suurimman osan ajastaan uuden naisensa ja tämän lasten kanssa. Oli kuitenkin laittanut tyttärelle huoneen ja silloin muuttaessaan panostanut siihen, että tyttö tulee hänelle. Olivat siis ennen kyllä läheisiä.
Yks päivä tyttö sit vaan sanoi mulle, että lähdetään hakemaan mun kamat, mä muutan takaisin kotiin. Ja niin tehtiin.
Ex huomasi muuton vasta noin viikko sen jälkeen. Halus vaan ilmeisesti satuttaa mua - ja tuhosi samalla jotain tyttärestä.
Kyllä ne nykyisin jonkin verran näkee. Tyttö yrittää olla niin mieliksi, että mulla tekee kipeää sydämestä. Se on niin teeskentelyä, eikä ollenkaan ole oma itsensä. Ei tytär kuitenkaan isäänsä luota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän. Vaikea ero käynnissä. Ja kun pääsen tyypistä eroon, aion olla mahdollisimman vähän tekemisissä ex:n kanssa tulevaisuudessa. Jos lapsia ei olisi en olis ollenkaan. Nyt on vähän pakko. Onneksi lapset jo isoja.
Sitä vaan ihmettelee, että miksi se muuttuu niin radikaalisti? Ensin rakastutaan, on ihanaa, ollaan yhdessä, tehdään lapset jne. Ja sitten jotain menee pieleen, tulee ero... Miksi yhtäkkiä se toinen onkin onkin kusipää, eikä haluta enää olla missään tekemisissä? Äkkiä se kaikki vaan muuttuu, vaikkei itse edes ollut se pettäjä meidän suhteessa.
Ei pidäkään jäädä roikkumaan eksään. En tarkoita sitä. Mutta tarvitseeko kaikessa näkyä halveksunta, ja suoranainen kylmyys, kun yrittää vaikka lasten asian vuoksi olla yhteydessä?
Muu yhteydenpito meillä on minimissä.
Se, etten näe tytärtäni juurikaan, sattuu todella syvältä sielusta. Erokin sattui, tietenkin.
En kuitenkaan näe vaihtoehdoksi sitä, että pakottaisin lasta tulemaan luokseni, ei se ole oikein sekään.
Aloittaja
En nyt ymmärrä miksi sinun ja exän pitäisi olla yhteydessä. Itse en missään nimessä suostu oleen missään tekemisissä exän kanssa. Niin itsekäs ja hänen teot tavallaan naurattaa ja myös inhottaa. On ulkoistanut täysin itsensä lasten elämästä. Ohittaa syntymäpäivät ja joulutkin muistamatta.
Tuo ettei lapsesi halua olla yhteydessä niin johtuu vain sinusta. Miten itse soitat tai viestittelet lapselle? Kysytkö kuulumisia tai että tarviiko ostaa jotain tai auttaa? Kutsutko oikeasti luoksesi vai oletatko, että lapsi tekee aloitteet asioihin, mitkä kuuluvat sinulle vanhempana? Onko lapselle tilaa luonasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teini ei halua käydä luonasi, ehkä siihen on sinun suunnalla joku syy, miten käyttäydyt tai oletko liian vaativa? Ehkä teini palaa parin vuoden kuluttua helpommin asiaan. Noin muuten voi melkein unohtaa exän. Aika moni käyttäytyy kylmästi ikävä kyllä. Jos olisi joku kiva ihminen, joka tekee niin, ei varmaan olisi ihan hänen tapaista.
Teini sanoi, että hänellä on tylsää luonani. Kysyin, että onko meidän väleissä joku huonosti, hän sanoi ei, ei vaan huvita. Pakottaakaan en voi.
Ennen eroa oltiin tosi läheisiä. Nyt tyttö on 12 ja kovin on vaikeaa näkemisen kannalta. Eksällä on sellainen harrastus, missä tyttökin viihtyy mukana ja tyttö tykkää olla siellä. Se vie paljon aikaa myös.
Toivoisin, että kävisi minunkin luona ja olen sen sanonut. Ei se vanhemman ja lapsen välisen suhteen katkeaminen hyväksi lapsellekaan ole.
Mitä eksään tulee, niin julmaahan se pettäminen perhettämme kohtaan oli. Eron jälkeen toi uuden puolison lastenkin elämään melko pian. Ilmeisesti salasuhdetta oli pidetty jo jonkin aikaa ja homma oli suunniteltu.
Itselleni kävi se legendaarinen, en olisi koskaan voinut edes aavistaa sellaista. Jälkikäteen kyllä, merkit oli selvät. Mutta kun toiseen luottaa, niin toiseen luottaa.
Joku mainitsikin sen, että eksä voi mustamaalata sinua lapsille vaikka lapset eivät sitä suoraan osaa tai kehtaa sanoa. Sitten voi joku tekosyy kuten että on tylsää.
Itse yritin taklata tätä ainakin jonkinlaisella menestyksellä olemalla mahdollisimman avoin omasta tilanteesta ja kertomalla lapsille erosta heidän ikätasonsa mukaan. 12-vuotias on jo niin vanha, että hänelle voi kertoa pääpiirteittäin mistä ero johtui ja ettei se vaikuta sinun rakkauteesi häntä kohtaan. Kyllä lapset aika pian huomaavat jos toinen vanhemmista valehtelee tai kaunistelee asioita omaksi edukseen.
Kysy lapseltasi mitä hän haluaisi luonasi tehdä. Kokeilkaa keksiä joku oma juttu mitä voitte tehdä yhdessä vastapainona eksän kanssa harrastuksissa pyörimiselle. Ja muista mainita miten paljon arvostat yhteistä aikaanne ja tapaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän. Vaikea ero käynnissä. Ja kun pääsen tyypistä eroon, aion olla mahdollisimman vähän tekemisissä ex:n kanssa tulevaisuudessa. Jos lapsia ei olisi en olis ollenkaan. Nyt on vähän pakko. Onneksi lapset jo isoja.
Sitä vaan ihmettelee, että miksi se muuttuu niin radikaalisti? Ensin rakastutaan, on ihanaa, ollaan yhdessä, tehdään lapset jne. Ja sitten jotain menee pieleen, tulee ero... Miksi yhtäkkiä se toinen onkin onkin kusipää, eikä haluta enää olla missään tekemisissä? Äkkiä se kaikki vaan muuttuu, vaikkei itse edes ollut se pettäjä meidän suhteessa.
Ei pidäkään jäädä roikkumaan eksään. En tarkoita sitä. Mutta tarvitseeko kaikessa näkyä halveksunta, ja suoranainen kylmyys, kun yrittää vaikka lasten asian vuoksi olla yhteydessä?
Muu yhteydenpito meillä on minimissä.
Se, etten näe tytärtäni juurikaan, sattuu todella syvältä sielusta. Erokin sattui, tietenkin.
En kuitenkaan näe vaihtoehdoksi sitä, että pakottaisin lasta tulemaan luokseni, ei se ole oikein sekään.
Aloittaja
En nyt ymmärrä miksi sinun ja exän pitäisi olla yhteydessä. Itse en missään nimessä suostu oleen missään tekemisissä exän kanssa. Niin itsekäs ja hänen teot tavallaan naurattaa ja myös inhottaa. On ulkoistanut täysin itsensä lasten elämästä. Ohittaa syntymäpäivät ja joulutkin muistamatta.
Tuo ettei lapsesi halua olla yhteydessä niin johtuu vain sinusta. Miten itse soitat tai viestittelet lapselle? Kysytkö kuulumisia tai että tarviiko ostaa jotain tai auttaa? Kutsutko oikeasti luoksesi vai oletatko, että lapsi tekee aloitteet asioihin, mitkä kuuluvat sinulle vanhempana? Onko lapselle tilaa luonasi?
Mä teen kaikkeni, jotta hän tulisi ja viihtyisi luonani. Oon hommannut pelejä. Ostan vaatteita. Viime kesänä tein omin käsin 6 kpl keppihevosesteitä hienoksi maalaten.... En painosta, kysyn säännöllisen epäsäännöllisesti, että milloin tuut käymään tai tulisitko käymään... Viimeksi kävi viikko sitten tunnin pyörähtämässä.
Soitan tyttärelle joka päivä. Muistan sanoa (ei joka päivä, ettei liioittele), että hän on rakas minulle.
Olen sanonut tyttärelle, etten pakota tulemaan, mutta ois tosi kiva, jos kävisi.
Itse luulen, että ex:n suku on vaikuttanut asiaan. Sielläkin oli kova isku meidän ero ja ex:n pettäminen, joka kääntyi minun syyksi tietysti. Kielsivät, ettei ole mitään toista, vaikka ex oli tunnustanut. Haukkuivat minua, kun meille tuli vaikea ero. Luulen, että se on vaikuttanut tyttäreenkin se kaikki paska... Mut erosta on jo aikaa. En minä puhu tyttärelle eroasioita tai hauku exsää.
Tytär kävi luonani vähän paremmin eron jälkeen jonkun aikaa, mutta viime kuukausina tahti hiipuu koko ajan.
Missään nimessä oikea tapa ei mielestäni ole pakottaa tulemaan.
Aloittaja
Koska hänellä loiskuu qusi päässä.