Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa asua kaukana perheestä
15.12.2022 |
Meillä on niin kiva koti ja muu elämä täällä. Työt, lapset, lemmikit. Mutta vanhemmat ja sisarukset, sekä mulla että miehellä asuu kaukana. Kaipaan niin sellaista, että voisin vaan soittaa siskolle että sopiiko tulla illalla kahville. Ja että lapset vois käydä tuosta vaan mummolassa. Tätä ikävää korostaa se, että kaikki muut sisarukseni asuvat lähellä sitä lapsuudenkotia ja vanhempia. Tiedän että toisaalta en olisi onnellinen siellä pikkupaikkakunnalla, kun en lapsena ja nuorena oikein löytänyt paikkaani sieltä. Toisaalta, olen välillä tosi yksinäinen täällä... :(
Kommentit (5)
No, mun sisko asuu samassa kaupungissa enkä edes muista koska olisin käynyt heillä kahvilla tai he meillä. Mummolaan on noin 40km ja sielläkin tulee käytyä äärestä harvoin. Jokaisella on se ihan omat kuvionsa ja sitä yhteistä aikaa ei vaan oikein löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mun sisko asuu samassa kaupungissa enkä edes muista koska olisin käynyt heillä kahvilla tai he meillä. Mummolaan on noin 40km ja sielläkin tulee käytyä äärestä harvoin. Jokaisella on se ihan omat kuvionsa ja sitä yhteistä aikaa ei vaan oikein löydy.
Mielikuvat yleensä eroaa todellisuudesta. Apkin vain kuvittelee miten asia voisi olla.
Tämä on vanha ketju, mutta nostanpa tätä kuitenkin. Onko muilla samaa ongelmaa, että läheiset ja/tai hyvät ystävät asuvat kaukana? Miten olette sen kokeneet? Minusta on kiva nähdä, vaikkakin harvoin, mutta ne näkemiset ovat sitten sen pari päivää 24/7.. eli raskasta. Voi kumpa ei olisi sitä välimatkaa!
Tai siis ei toki 24/7 😅 Mutta sen pari päivää sitten todella tiiviisti.. petien ja ruokien tekemiset ym.
Ymmärrän. Minulla samanlainen tilanne, paitsi että kaikki läheiset asuu lähinnä kaukana toisiaan ja ympäri suomea. Toivoisin että oltais lähellä toisia niinkuin ennenkin käveltiin toisille kahville ja oli tukiverkosto lähellä. Nyt ollaan kaikki kaukana koska puolison elämä ollut tärkeämpi kuin oma ja lupauduin menemään sinne minne hän halusi, nyt olen käytetty loppuun ja rikki