Pienen paikkakunnan ainoa tukitoimi lapsen koulunkäynnille sijoitus?

Elän pienellä paikkakunnalla, ja jo parikin kertaa vastaan tullut tapaus, että lapsen on ollut koulussa vaikeuksia (nepsy, mielenterveysongelmia jne) ja ne on täällä tavattu ratkaista ykskantaan ottamalla lapsi sijoitukseen tai huostaan, mikäli vanhemmat vastustavat sijoitusta.

Nyt tällainen tapaus on itseä hyvin lähellä; lapsi asui aiemmin toisen vanhemman luona, jossa ongelmia, nyt lapsi muutto toisen vanhemman luo, jossa kotiolot kunnossa. Lapselle on vanhemman toimesta haettu kaikki mahdollinen apu mitä saatu on (teini), ja elämä on alkanut kotona ja lapsella muutenkin sujumaan paremmin. Koulussa sen sijaan ei juuri jaksa ahdistuksen takia käydä. Lääkitys aloitettu ja säännölliset terapiat käynnissä. Kotona tilanne ok.

No koukusta tekivät lasun (ilmeisesti normikäytäntö kun lasta ei näy?) ja sossujen ajatus tilanteesta on, että lapsi pitäisi sijoittaa, painostavat siihen. Ongelma on kuitenkin siinä, että vanhemman mukaan hän ei olisi voinut enempää apua saada, kaikki kivet on käännetty, ja kaikki on tehty. Ja lapsi tosiaan turvallisessa kotona voi paremmin ja uskaltaa purkaa/potea mennyttä pikku hiljaa. Miten on perusteltavissa, että sijoitus eli kotiolot taas täysin uusiksi parantaisi lapsen oloa jotenkin mystisesti niin, että lapsen ahdistus katoaisi ja jaksaisi käydä koulua?

Onko todellakin niin, että kunta ei ole velvollinen mitään muita tukitoimia lapsen jaksamiseksi tarjoamaan, kuin sijoituksen?? Kuitenkin esimerkiksi thl:n opas lastensuojelun avohuollon tukitoimet toteaa esim että: "Näitä tukitoimia ovat esimerkiksi tukihenkilö ja -perhe, perhetyö, vertaisryhmätoiminta sekä loma- ja virkistystoiminta." ja mitään niistä ei ole edes tarjottu!!