2,5 vuotiaan nukkuttamisesta eroon, miten?
minulla olisi pulma koskien 2,5 vuotiasta esikoistytärtäni. Hän on siis ainoa lapsemme ja hyvin temperamettinen ja uhmaiässä. Nukkumisen kanssa on aina ollut ongelmia, häntä on vaikea saada rauhoittumaan ja nukahtamaan ja hän heräilee öisin vieläkin useamman kerran ja tulee joka yö väliimme nukkumaan.
Olemme kokeilleet tässä vuoden aikana erilaisia keinoja asian ratkaisemiseksi. Tyttö on päiväkodissa ja elämä meillä on säännöllistä, nukkumaan mennään aina suht samaan aikaan ja päivissä toistuu tietyt rutiinit. Illalla luemme sadun ja tähän asti jompi kumpi on istunut tytön vierellä kunnes hän nukahtaa, välillä paijaten. Tämä alkoi kuitenkin mennä ihan mahdottomuuksiin, nukahtaminen saattoi kestää tunnin ja tyttö yritti vehdata kaikin tavoin, halusi vettä ja erilaisia unikavereita. Tähän teimme erilaisia sääntöjä, että vettä saa kerran, peitto laitetaan vain kerran. Ne auttoivat mutta touhuaminen sängyssä kuitenkin jatkui.
Nyt päätimme, että on aika opetella uusi tapa. Luen sadun ja paijaan hetken ja sitten menene vireiseen aulaan lukemaan, tyttö näkee minut siitä. Sovimme, että käyn välillä katsomassa häntä. Hän ei kuitenkaan millään pysy sängyssä, nousee ylös, touhuaa, ei usko kun sanon että " pää tyynyyn" , jäkittää vain istualleen. En oleta että hän siellä ihan hiljaa jaksaisi olla, mutta sen olen vaatinut että pää pitää olla tyynyssä. Tyttö tietää nyt kuitenkin että joudun tulla hänen luokseen jos hän lähtee pois sängystä tai nousee ylös. Ja se on hänestä erittäin hauska leikki. Olen yrittänyt kertoa hänelle, mitä odotan ja mitä tarkoittaa se että on nukkumaan menon aika. Sillä ei ole vaikutusta. Tänään sitten menetin oman pinnani ja huusin että " nyt temppuilu saa loppua" , saarnasin kovalla äänellä asiaani ja tyttö kävi itkemään. " Sovimme" asian ja sen päälle hän nukahti. Näin käy usein, tyttö odottaa minun suuttumustani ja kun suutun, hän nukahtaa sen jälkeen. Itse en tällasta kuitenkaan jaksa että joka ilta pitää suuttua ja nukkumaan meno on joku taistojen tanner. Jos annan tytön touhuta huoneessa ja odotan että kyllä hän sinne joskus nukahtaa, sitä ei tapahdu moneen tuntiin jos ollenkaan. Mieheni nukuttaessa sama peli toistuu. Eli miten ihmeessä pääsemme eroon tästä tilanteesta ja näistä valtataisteluista nukkumiseen liittyen? Mitä voisin kokeilla tai mitä teen väärin? Se oli väärin, että opetimme hänet että odotamme vierellä hänen nukahtamistaan mutta sitähän ei enää saa muutettua. Meidän kummamkaan pinna ei enää kestä näitä iltoja että toiselta menee puoli iltaa siihen että saa lapsen nukkumaan. Niin ja tytön kanssa kyllä leikitään päivisin paljon, eli tämä ei voi olla sitäkään että haluaisi sitten illalla seurustella. Ja rajoja muuten asetamme kyllä ja tässäkin asiassa haluamme asettaa rajat ja mahdollistaa perheelle mukavan illan.
Eli hyvät vinkit olisi kullan arvoisia!
Kiitos jo etukäteen!
Kommentit (12)
Meillä myös 2.5v.Luin joskus jostain ettei alle 3-vuotiaan tarvitse osata nukahtaa itse.Syytä en tiedä.
Rupesi kanssa pinna menemään.
Sitten aloin totutella siihen, että poistun hetkeksi pois huoneesta.
" Äiti käy pesemässä tuttipullon" oli ensin, sitten " Äiti käy siivoamassa keitttiön" jne.. pidensin poissaoloa muutamaan minuuttiin. Siivoamisäänet viereisessä huoneessa oli niin kovat, että saattoi kuulla että siellä se äiti on turvallisen matkan päässä. Sitten kävin uudelleen peittelemässä, istuin vieressä hiljaa hetken ja taas menin tekemään jotain selostuksen kera. Tottui näin siihen, että olen poissa. Tosi nopeasti oppi nukahtamaan itse. Nopeammin kuin jos olin koko ajan vieressä.
Toinen tapa oli, että jos ei rauhoittunut sänkyyn unilaulun aikana, keskeytin heti laulun ja sanoin" pää tyynyyn tai äiti ei laula ja lähtee pois" . Kun toteutin uhkauksen ja poistuin ovesta niin heti alkoi huuto ja itku. Ovelta kysyin " meneekö pää tyynyyn, muuten ei äiti tule" , niin äkkiä meni pitkäkseen ja sitten taas laulettiin. Näin lapsi ehti rauhoittua laulun aikana niin, että kun poistuin sitten siivoamaan, niin ei jaksanut kammeta sieltä sängystä perään.
Meillä toimi tämä. Onnea teille!
Iltatoimien jälkeen luen sadun ja paijaan lapsen uneen.
Tietenkin hän toisinaan vaatisi palvelua (vettä, nälkä, toinen satu, junarata....). Vettä tietenkin saa vieressä olevasta lasista. Yksi satu riittää, toisesta kerron nimen kommenttien kera, että sen vuoro on huomenna.
Toisinaan joutuu ilmoittamaan jämäkästi, että nyt on YÖ ja nukutaan ja nukuttaminen vie vähän pidemmän aikaa. Lapsi on kuitenkin lapsi ja haluan hänen nukahtavan turvallisella mielellä. Yöllä kömpii viereen (usein), kun karhut kurkistelevat sängyn alta tai merirosvot hyökkäsivät (painajaiset).
Eiköhän tuo sängyssään itse pysy ja opi yksin nukahtamaan ennen kouluikää. Nyt lapsi on 4 v.
Eli meillä sama ongelma 2,5 vuotiaan kanssa - " hauska" tietää, ettemme ole ainoita asian kanssa tuskailevia.
Olen kokeillut em. keinoja ja luotan siihen, että pikku hiljaa pääsemme tässä asiassa eteenpäin ja nukkuminen alkaa sujua - periksi en ainakaan aio antaa. Joku kysyi, miksi lapsen pitäisi oppia nukahtamaan yksin ja/tai nopeammin tässä iässä. Pohdin itse samaa, kunnes huomasin käyttäväni päivistämme joskus jopa 2,5 tuntia uhmaikäisen lapsen sängyn vieressä istumiseen ja kiukuttelun vastaanottomiseen :( Illat ovat lyhyitä, ja aikuisetkin tarvitsevat rauhoittumisaikaa + aikaa puolison kanssa jaksaakseen arkea.
Miten tuon välissä nukkumisen kanssa sitten tekee jos samassa sängyssä on vanhempien lisäksi vastasyntynyt vauva koko ajan tississä kiinni. Aika huonosti mahtuu kaikki samaan sänkyyn.. Miten opettaa esikoinen nukahtamaan yöllä takaisin omaan sänkyynsä ja kieltää vanhempien sänkyyn tuleminen vai onko ainoa ratkaisu laittaa isä evakkoon :-)
Meillä 2,5v nukkuu hoidossa jopa 2-3h päiväunia joten ei mikään ihme ettei tahdo millään nukahtaa ennen 22 illalla.
Tyttö ei oikeasti edes tarvi enää päiväunia. Viikonloppuisin ei nuku piväunia ja illalla nukahtaa paljon helpommin. Mites muitten 2,5v nukkuu päiväunia?
MeLady
Kiitos vaan vinkeistä. Taidan yrittää taas kerran...Meillä päiväunien poisjättö viikonlopuilta auttoi hiukan asiaan. Selviämme joskus jopa puolen tunnin nukutteluilla.
Päiväkodissakin ovat luvanneet herätellä, jos poika nukkuu yli 1,5h päiväunet. Silti arki-illat kestää klo 20-21:een.
Meillä nyt 2v6kk esikoinen ja kuopus 3kk... esikoinen nukahti rinnalle 1.5v asti jolloin itse vierottui rinnasta, tätä ennekin kyllä nukahti ilman tissiä(kokeilin muutaman kerran). Meillä on nukuttu sivuvaunullisessa perhepedissä, eli nukkumaan laitettiin omaan sänkyyn, vauvana siirtyi ekan syötön jälkeen meidän viereen nukkumaan,isompana siirtyi itse,joskus aikaisemmin, joskus vasta lähempänä aamua.
Viime toukokuussa siirrettiin meidän sänky toiseen huoneeseen ja esikoinen jäi yksin nukkumaan. Alussa heräsi yöllä ja silloin haettiin meidän väliin. Ensimmäisen viikon sai aamuisin raivokohtauksen jostain mitättömästä asiasta, selkeästi kaipasi meidän viereen mutta sopeutui helposti omassa huoneessa nukkumiseen....kunnes pinnasänky tuotiin meidän makuuhuoneeseen ja alkoi riehumaan että hänkin haluaa meidän huoneeseen nukkumaan ja saattoi tulla yöllä meidän huoneeseen ja nukkua kovalla lattialla :(. Sitten laitettiin patja lattialle jonne tuli öisin,ei joka yö mutta usein.
Heinäkuussa syntyi pikkuveli, ja esikoinen siirtyi täysin meidän sänkyyn nukkumaan,myös päiväunet piti saada nukkua siellä. Vedettiin sitten esikoisen lastensänky täyteen mittaan ja mies siirtyi sinne jos tunsi olonsa liian ahdistetuksi(esikoinen aina ollut kovasti isänsä perään, joka tekee pitkää työpäivää). Kuopus nukkuu siis sivuvaunussa/meidän sängyssä. Itse olisin halunnut isommankin meidän huoneeseen nukkumaan, mutta sänky ei mahdu sinne. Haluan että lapseni ovat siinä mielessä samalla viivalla, eli saavat tulla molemmat viereen nukkumaan jos sitä tarvitsevat, vauva toki tarvitsee muuten paljon enemmän läheisyyttä ja syliä kuin isompi lapsi.
Kun vauva oli noin 1kk vanha ,esikoinen päätti itse siirtyä nukkumaan takaisin omaan sänkyynsä. Ja mustasukkaisuutta ei ole pahemmin esiintynyt, itse uskon sen johtuvan ainakin osittain siitä että esikoinen tietää pääsevänsä samaan sänkyyn halutessaan, hänen ei tarvitse kadehtia pikkuveljeä.
Sitten tuosta nukuttamisesta, siihenhän mekin jouduttiin esikoisen kanssa kun tissistä vierottui. Aluksi makasin pojan vieressä(tällöin nukuttiin siis vielä samassa huoneessa), jssain vaiheessa se meni leikiksi ja silloin siirryttiin supernannyn? ohjeisiin. Eli kun poistuin huoneesta(sadun, iltarukouksen ja pusujen jälkeen), jos poika huusi tai tuli pois sängystä, menin laittamaan takaisin ja sanoin ekalla kerralla nyt on yö. Nyt nukutaan. Jos piti mennä uudestaan, en puhunut yhtään mitään muuta kuin että nyt pitää nukkua.
Meillä poika oppi kolmessa illassa pysymään sängyssään, eli ei huudellut sen jälkeen, mutta välillä hän meni oven taakse makaamaan(eli ei tullut huoneesta pois) ja nukahti siihen. Kuukauden- parin välein testaillut kyllä aina että pitääkö säännöt vai ei.
Kuopuksen ollessa 1kk kun siirtyi takaisin omaan sänkyyn, aluksi nukutin eli makasin vieressä kunnes nukahti. Reilu kuukausi sitten kokeilin ihan huvikseni seuraavaa. Kun poika sanoi iltasadun jälkeen ' äiti nukkumaan' , sanoinkin että ' sinä käyt nukkumaan, äidin PITÄÄ siivota keittiö' (ja keittiön olin tarkoituksella jättänyt sotkuiseksi) ja yllättäen poika kävikin kivasti nukkumaan ja sen jälkeen ei ole nukutuksia vaatinut ja nykyään päiväunillekin nukahtaa yksin jos ollaan kotona.
Vähän aikaa sitten aloitti saman mistä ap:kin taisi mainita, eli palveluksien vaatimisen. Kymmeniä pikkuautoja, palloja ja ties mitä ' roinaa' olisi pitänyt olla sängyssä. Ja sitten tietysti leikki niillä ja nukahtaminen venyi jne. Otin kylmästi sen linjan että sänkyyn saa vain unirätit,unilelut ja ne pehmolelut mitkä siellä muulloinkin on. Ei mitään muuta. Ja tilanne rauhottui hetkeksi. Vähän aikaa sitten keksi että 6kk nuoremmalla kaverilla on lukollinen nokkamuki sängyssä, ja tiesi että meillä on kaapissa samanlainen, vaikkei olekaan siitä enää aikoihin juonut. Ja sitten huudettiin nokkiksen perään. Ja nopsasti se meni siihen että oisi raahannut mukiansa joka paikkaan. Tein sitten niin julmasti että heitin roskiin mukin lukon, eli sitä ei voi mitenkään ottaa sinne sänkyyn. Ja ostettiin uusi hieno Nalle Puh- pillimuki hänelle. Nyt kun käy nukkumaan pyytää hörpyn mukistaan ja sen jälkeen se laitetaan pöydälle ja käy nätisti nukkumaan.
Vaikka poika onkin rauhallinen ja todellakin rutiinien orja, eli periaatteessa helppo nukutettava, niin jos hän itkee vaikka sitä että peitto on huonosti tai että haluaa sitä vettä(jota siis saa kerran) tms., eli jos tilannetta ei selvitä, niin huutaa vaikka kaksi tuntia. Eli meillä ei auta huudattaminen, enkä muutenkaan ole sen kannalla.
Kovasti tempperamenttisen lapsen kanssa en tiedä miten olisi paras toimia, kun en ap:n lasta tunne, enkä tiedä mikä olisi ' lapsenrääkkäystä' hänen tapauksessaan, mutta itse ajattelen että hiljaa hyvä tulee, eli kannattaa käyttää hyväkseen sopivia hekkyyskausia, näin meillä on toimittu. Mutta jos jotain päättää, kannattaa olla sinnikäs eli kantaa se lapsi sinne sänkyyn vaikka se 50 kertaa joka ilta. Ja ilmeettömänä, ts olla reagoimatta lapsen ärsyttämiseen. Ja jos huomaa että joku tapa on omalle lapselle väärä, niin toki se kannattaa lopettaa!
Meillä poika 3,5 v ja joulukuussa syntyy toinen lapsi. Tulevan vauvan takia ajattelimme, että opetamme pojan nukahtamaan itsekseen, toisaalta myös nukutusrumbakin venähti välillä tunnin pituiseksi ja siinä ei hermot kestäneet.
Aikaisemmin meillä oli istuttu pojan vieressä kunnes hän nukahtaa, iltasatu luettiin, joskus unilaulu, mutta ei sen kummempia palveluita. Nyt uusi strategia oli, että iltasadun jälkeen toivotellaan hyvät yöt ja mennään viereiseen huoneeseen ja jätetään ovi raolleen.
Ekat pari viikkoa meni suht ok, mutta sitten alkoi tulla kaikenlaisia ongelmia. Ensinnäkin nukahtamisesta ei tullut enää mitään, venyi ja venyi ja poika saattoi nukahtaa jopa vasta klo 23, mikä todellakin oli liian myöhään hoitoaamuja ajatellen. Tuntui, että poika entistä enemmän taisteli nukkumista vastaan ja oli selvästi väsynyt, jatkuvasti.
Samaan aikaan tai ehkäpä jopa tästä nukkumisongelmasta johtuen alkoi ihmeellinen herkkyyskausi. Äidin perään itkettiin joka tilanteessa, ennen niin reipas poika herkisteli ja väänsi itkua jos pienikin asia meni toisin kuin hän oli ajatellut. Ja jos sattui sellainen viikonloppu, että oltiin esim. mummolassa, jossa sai nukkua äidin ja isin viekussa, niin voi sitä onnea ja autuutta, poika oli kuin itse aurinko.
Kolme kuukautta kestimme tätä rumbaa, tilanne ei muuttunut paremmaksi eikä poika oppinut nukahtamaan itsekseen, vaikka johdonmukaisesti pidimme samat säännöt joka ilta. Meillä tuloksena oli vain väsynyt ja onneton pieni mies.
Tälläkin palstalla kyselin neuvoja ja osittain sen keskustelun myötä meillä päätettiin palata takaisin nukutukseen. Meillä mennään hieman myöhemmin nykyisin nukkumaan, koska poika päikkäreiden ansiosta ei kerta kaikkiaan ole väsynyt vielä klo 21, vaikka mitä tekisi niin nukahtaa n. 21.30-22. Näin toimien poika on tarpeeksi väsynyt kun sänkyyn mennään ja nukutuksesta ei pääse tulemaan hermoja raastavan pitkää. Vajaa kk on nyt harrastettu tätä nukutusta taas ja poika on silmin nähden piristynyt ja rauhoittunut. Meidän pikku mies siis tuntuu kaipaavan vanhempien läheisyyttä iltaisin ja näin siis jatketaan ainakin toistaiseksi. Saa nähdä millaiset rutiinit saamme muodostettua vauvan synnyttyä, mutta onneksi meillä on iltaisin molemmat vanhemmat reservissä.
aiemmin vähintään pari kertaa yössä huuteli, tuli heti iltayöstä viereen ja kaikkien yöt oli levottomia. kun taas isosiskonsa aina nukkunut yöt sikeästi alusta loppuun
Mutta nyt siis tilanne muuttunut, pikkuinen nukkuu yönsä
Eli, aika auttaa..
Mutta illalla istutaan kyllä vieressä ja pidetään kädestä kunnes nukahtavat...siihen ei monta minuuttia mene, mutta jospa jäisi lapselle siitä turvallinen ja hyvä tunne
Vauvana nukkui perhepedissä, mutta kun pikkuveli syntyi tytön 2-vuotissynttäreiden tienoilla tuli perhepeti ahtaaksi. Laitoimme sänkymme viereen varavuoteen, johon tyttö sai tulla nukkumaan jos ei uni tullut omassa huoneessa. Käytännössä nukkui siinä joka yö.
Velivauvan ollessa vastasyntynyt tyttö nukahti samalla kun imetin pikkuveikkaa uneen, myöhemmin laitoin ensin veljen nukkumaan ja sitten tytön sänkyyn. Olin jonkin aikaa vieressä, sitten sanoin että äidillä on vielä vähän hommia tehtävänä ennen nukkumaanmenoa, ja lähdin pois. Jos tyttö protestoi, tulin takaisin, mutta muutaman kerran jälkeen hän oppi siihen että äiti ei ole enää vieressä, ja alkoi nukahtamaan itse.
Joskus viime kesänä kyllästyin siihen, että " iso" tyttö nukkuu meidän huoneessa ja oma sänky loistaa tyhjyyttään omassa huoneessa. Selitin tytölle (joka oli siis silloin noin 2,5 v) että ukki tarvitsee varavuodetta mökillä tai ukilla ei ole mitään paikkaa missä nukkua, ja tytön täytyy mennä omaan huoneeseen nukkumaan. En todellakaan uskonut että se toimii, mutta niin vaan tyttö nukahti itsekseen omaan sänkyynsä, ja on nukkunut siellä siitä asti. Illasta aamuun, heräämättä tai ainakaan itkemättä (jos herääkin, niin nukahtaa itsekseen uudestaan). Pariin kertaan on yrittänyt pompottaa vanhempiaan (pissahätä, kakkahätä, jano, nälkä, pää kipeä...) mutta emme lähde siihen mukaan, toteamme vaan että eipäs ole ja nyt on aika nukkua. Yövalo on päällä, koska tyttö hieman arastelee pimeää.
Oltiin kokeiltu tytön nukuttamista omaan sänkyyn muutama kerta aikaisemminkin hänen ollessaan noin 1,5v, mutta siinä kävi aina niin että heräsi yöllä 2-4 kertaa itkemään, ja nukkui vain pikku pätkiä. Joten annoimme lapsen nukkua omassa sängyssämme, missä nukkuikin hyvin. Periaatteenamme on ollut se, että emme itketä lasta, emmekä suostu juoksemaan öisin useita kertoja oman makuuhuoneemme ja lastenhuoneen väliä. Pääasia että kaikki nukkuvat hyvin, se missä nukutaan on toissijaista.
Nyt meillä on siis todella rauhalliset yöt esikoisen suhteen (kuopuksesta en sanokaan sitten mitään), hän oppi nukahtamaan itse omaan sänkyynsä kun oli siihen valmis. Ei ole moneen kuukauteen edes pyytänyt päästä äidin ja isin sänkyyn. Ja vaikka pyytäisi, ei tule enää pääsemään, en todellakaan aio opettaa häntä uudestaan nukkumaan meidän makuuhuoneessamme, kun on sieltä kerran jo omaan huoneeseensa siirtynyt.
...minulla on myös samanikäinen, hankalasti nukahtava tyttö ja muutama asia tuli mieleen.
Itse olen huomannut, että mitä vähäisemmät iltarutiinit ovat, sen parempi. Eli jos saa lapsen tajuamaan, että kirjoja luetaan vain vaikka kaksi, aina, eikä sen enempää, hän kyllä hyväksyy sen ennen pitkää. Ja että epämiellyttävä nukkumaan meno on väistämätön tämän jälkeen. Aina menee paremmin, kun ei mene mukaan siihen kierteeseen, että ravaa hakemassa vettä, laittamassa peittoa ja suostumassa muihin (loputtomiin) pyyntöihin. Mutta tämän olette siis tekin todenneet.
Meillä on ainakin välillä tässä viime aikoina toiminut se, että olen vain ilmoittanut hyvänyön toivotusten ja pusujen jälkeen, että äiti menee tuonne keittiöön istumaan, sä voit täällä alkaa nukkumaan rauhassa. On toiminut yllättävän hyvin. Siis jos sen tekee siinä vaiheessa kun vehtaaminen ei ole vielä alkanut, että se ei tunnu kostolta tai rangaistukselta.
Huvitti kun luin tuon mitä kirjoitit, että " Se oli väärin, että opetimme hänet että odotamme vierellä hänen nukahtamistaan mutta sitähän ei enää saa muutettua." Siis että ei saa muutettua? Varmaan sitten joudutte vielä parikymppisenä istumaan hänen sänkynsä vierellä? Mitä jos aloittaisitte yksin nukahtamisen opettelun nyt? Ja menisitte pois huoneeseen, joka olisi lähellä jotta hän voisi kuulla äänenne, mutta ei näkisi teitä (jos näkee, hän voi rauhassa pitää itseään hereilllä ja pelleillä teille koska teidän on pakko reagoida). Varmaan hän aluksi lähtee pois sängystä, mutta ehkä ajan kanssa tottuu kuvioon. Tietenkin hommasta kyllä menee maku, jos joutuu viemään sänkyyn kymmeniä kertoja peräkkäin, sitten se menee sellaiseksi ravaamiseksi, eikä siinä ole unen saannista tietoakaan.
Yksin jättämisen sijasta teen välillä niin, että jos vehtaaminen ja juttelu alkaa sen jälkeen kun on sanottu hyvää yötä jne, sanon, että mua ei huvita maata tässä sun kanssa jos sä et aio ruveta nukkumaan, vaan silloin mulla on parempaa tekemistä ja menen tuonne keittiöön, sä voit sitten itseksesi täällä jutella ja pyöriä jos huvittaa. Uhkaan kerran ja kun vehtaaminen yleensä kuitenkin jatkuu, toteutan uhkaukseni. Yleensä tajuaa kerrasta ja on valmis rauhoittumaan ja sitten tulen takaisin samaan huoneeseen.
Toisaalta en ole varma, onko näillä käyttämilläni konsteillla mitään tekemistä sen kanssa, että nukkumaan menoissa on nykyään hiukan enemmän rotia kuin aikaisemmin, voi olla vaan kausittaista kaikki eikä minun ansiotani ollenkaan :)