Kuntoutatteko itse e-lapsianne kotona?

Riippuu tietysti lapsen ongelmista, mutta jos lapsella on vain 1 x viikossa 45 minuuttia kuntoutusta, ei siitä ole sanottavaa hyötyä, jos kotona ei tehdä mitään lapsen kehityksen tukemiseksi. Teemmehän me kaikenlaista kehittävää ns terveidenkin lasten kanssa, niin miksei sitten erityislastenkin kanssa. Yhdessä tekemiset voi vaan valita sen mukaan mikä on lapselle hyödyllistä ja kivaa. Kotikuntoutus on käsittääkseni kaikkea sitä mitä teemme lapsen kanssa kotona, on se sitten syömistä, pukemistä, liikkumista, leikkiä, laulua, askertelua. lapselle annetaan aikaa tehdä ja oppia uutta. Meillä on ison erityislapsen kanssa ( tasapaino, keskittymiskyky, tarkkaavaisuus ym vaikeudet) on kuljettu epätasaisia metsäpolkuja, kiivetty mäkiä, käytetty ratsastamassa, keinuttu, kiivetty kiipeilytelineissä, laskettu pulkalla mäkeä, opeteltu kädenkäyttöä tietokoneen hiiren avulla kun kynän käyttö ei onnistunut, rakennettu legoilla jne jne. Keskittyminen on täyspäiväistä " harjoitusta" eli hyvin selkeät rajat ja ohjelmat (muuten kaatuu seinät). Meille sanottiin aikoinaan suoraan, että ilman kotikuntoutusta älykäs poika ei koskaan olisi selvinnyt normaalissa, isossa luokassa. Hän aloitti erityisluokalla pysyen 10 minuuttia kerralla paikoillaan, jatkoi integroituna avustajan kanssa ja on nyt jo vuosia ollut tavallisella luokalla. Ongelmia on edelleen, mutta en uskalla edes kuvitella mikä tilanne ei olisi ilman 12 vuotta kestänyttä kotikuntousta. Poika on saanut myös vuoden toimintaterapiaa ja 5 vuotta puheterapiaa.



Rohkeasti vaan toimimaan lapsesi kanssa. Se on mukavaa yhdessäoloa!

Kiitos vinkeistä!



Olen jo hienomotorista kuntoutusta tehnyt itse kehitetyllä strukturoidulla mallilla lapselleni eli kun tekeminen loppui laitoin eteen heti uutta-

leikkaamista, muovailua, palapeliä, vesiväriä, muistipeliä mm- itse olin koko ajan mukana) - ilman valvontaa olisi mennyt lapsella tavaroiden heittelyksi ...



--



Minulle joku nauroi, kun lapsi oli 2,5-3,5 v kun kotona tein kaikenlaista- eivät naura enää, kun lapsi on monessa asiassa normaalikäyrillä.



---



Jotenkin tarvitaan taistelumieltä- ja tukea.

Kiitos siitä-

ja nuoret vanhemmat- älkää antako periksi!

Lapsen etu on kaikki, mitä vanhemmat jaksavat/ osaavat heitä tukea.

Eilen juuri kuulin eräältä tutulta erityisopettajalta, että ne e-lapset ovat vahvimmilla (pärjäämisen ennuste on parempi), keiden vanhemmat jaksavat tukea lastaan.

Haluan että kotona lapsilla on myös vapaata ja saavat puuhailla rauhassa omiaankin. Tytöllä on tällä hetkellä kolme samanaikaista terapiaa käynnissä+erityisryhmä. Jos itse vielä alkaisin tyttöä piinaamaan kotona koritehtävillä hän varmaan karkaisi ikkunasta pihalle :)



Tottakai miellä on kotona oltava tietty marssijärjestys ja rutiinit jotta esim iltavalmistelut sujuvat mahdollisimman kivuttomasti. Vapaapäivinä pidän tärkeänä sitä, että opettelemme yhdessä kulkemaan ihmisten ilmoilla: käymme kaupassa, ulkona syömässä, ajamme bussilla uimahalliin ja käymme sen jälkeen hampurilaisella...jne.Viikonloppuna tehdään eri asioita kuin viikolla.



Poikaan on alkanut viimein puremaan viikkorahan mahdollisuus. Viikkorahaan ollaan tähdätty jo kesän lopusta lähtien, mutta hän on tähän mennessä ansainnut sen vain muutaman kerran. Tuntuu että vihdoinkin hän on hoksannut hyvän käytöksen yhteyden rahan muutaman kerran ansaittuaan.

Hyvin sujuneesta viikosta poika saa vitosen tai ostosmatkan Tiimariin hankkimaan askartelutarvikkeita seuraavaa viikkoa varten.

Mielestäni myös sinä teet kotikuntoutusta, vaikka lapsesi saa hienot kolme terapikertaa viikossa. Käyt lapsesi kanssa kaupungilla, uimassa jne, jolloin hän oppii kulkemaan ja toimimaan julkisissa paikoissa, jos et jostakin syystä näin tekisi, ei hän näitä taitoja oppisi muualtakaan. Kotikuntoutus on paljon muutakin kuin korien tekemistä. Koreja käytetään paljon autististen ja kehitysvammaisten oppimisen tukena, mutta meillä ei ko idea olisi toiminut. Poika on älykäs ADHD aspergerin piirein ja kuntoutus on ollut sen mukaista. Ajatuksena on ollut tukea pojan hienoa ja karkeamotorista toimintaa, kehittää tasapainoa ja keskittymistä erilaisilla toimintojen keinoin. Keinot on mukailleet perheen muuta tekemistä; esim vaellamme paljon joten metsäpolut ovat tulleet tutuksi; itse ratsasta, joten nostin pojankin hevosen selkään; tietokone kiinnosti poikaa mutta kynä ei, joten hiiren avulla harjoiteltiin silmäkäsikoordinaatiota jne. Olet oikeassa, että lapsella pitää olla omaakin aikaa touhuta, mutta kun meillä ei ole koskaan osattu leikkiä omatoimisesti, niin ajottain kaikki minun vapaaaika on mennyt pojan kanssa touhutessa. Mielummin olen tehnyt silloin asioita, joista on pojalle hyötyä, kuin vaan oltu ja tuijotettu tv:tä. Puheen spesiaaliopetuksen olen jättänyt erityisasiantuntialle, mutta satuja on luettu paljon.



Tehdään kaikkea mukavaa ja kehittävää erityislastenkin kanssa ja nautitaan elämästä.

Hei vaan,



Sain tänään kotiohjeet pyynnöstäni toimintaterapeutilta. Sovimme, että yhtenä iltana viikossa teen kotiharjoituksia telinerata-tyyppisesti kotona- 10 min - 30min maximi. Muuten normaalieloa, ettei lapsi stressaannu.



Eli olen molempien teidän kanssa samaa mieltä- sekä MEME:n että Piipiliisin.



Ennen vanhaan lapsille oli luontevaa kiviltä kiville hyppeleminen ja puissa kiipeileminen ym. Nyt pitää kengurupallojen ja olohuoneessa pallonheittojen kanssa jäljitellä niitä, asioita, mitä esim. omaan lapsuuteni kuului luontevammin.



Äitinä haluan hyödyntää lapseni herkkyyskausia 100%- ehkä olen epärealistine, ehkä en. halan kuitenkin tukea kuntoutumisprosessia, sen minkä voin, osaan (siksi hain lisäohjeita) ja pystyn...



Toimintaterapia on tuonut jo 3 kk aikana valtavaa positiviista edistystä-luotan MEMe ideaasi- olet jaksanut tehdä valtavasti töitä lapsesi kanssa (niinkuin varmasti kaikki e-lasten vanhemmat- jokainen voimavarojensa mukaan)!



SISULLA VAAN!