4-vuotias pelkää koviä ääniä, hermot menee, milloin loppuu? Kokemuksia, kiitos.

Meidän esikoinen joka on nyt 6v pelkäsi kovia ääniä vielä pari vuotta sitten todella paljon. Halusi syliin ja itki kauhuissaan ruohonleikkurin, paloauton, lentokoneen jne kuullessaan.



Kuulosuojaimilla viestität lapselle. että kovilta ääniltä on suojauduttava joten ne lapsen mielestä ovat varmasti vielä uhkaavamman tuntuisia.



Kovat äänet kuuluvat elämään eikä niissä ole mitään pelättävää. Ääni ei vahingoita ja tätä viestiä olen yrittänyt pojallemme välittää. Esim. aikaisemmin kun poika pelästyi ruohonleikkuria, otin hänet syliin, rauhoittelin ja sitten mentiin sylikkäin katsomaan ruohonleikkuria niin läheltä kuin poika halusi. Selitin että leikkurissa on moottori, joka on kovaääninen eikä ole mitenkään pelottava eikä uhkaava. Lentokoneen äänen lähestyessä yritimme yhdessä bongata koneen taivaalta ja muistelimme samalla miten kiva oli itse mennä lentokoneella mummolaan lomalle.



Starttipistooleja menisin katsomaan sinne urheilukentälle. ehkä joku kiva urheilija voisi näyttää pistoolia pojalle ja kertoa että kyseessä on harrastus joka on hänestä mukavaa, ei suinkaan uhkaavaa. Pilliä poika voisi kokeilla itsekin.



Esimerkkejä löytyy. Pääasia että itse pysyt rauhallisena ja viestität lapselle omalla olemuksellasi ettei äänessä ole mitään pelättävää. Jos itsekin menetät hermosi ja suojaat lapsen korvat kuulosuojaimilla hän ei varmasti voi oppia suhtautumaan rauhallisesti koviin ääniin.



Meidän esikoinen ei enää pelkää kovia ääniä. Joskus harvoin pelkää ukkosta, mutta silloin puhumme miten kiva on olla omassa lämpimässä kodissa ja katsella sadetta ikkunasta ja että taloissa on ukkosenjohdattimet, olemme aivan turvassa kotona.



Tiedän millaista on kun lapsi pelkää "turhaan", se voi olla tosi ärsyttävää. Mutta parhaiten asia selviää kun itse olet rauhallinen ja saat lapsen ymmärtämään etteivät äänet uhkaa häntä mitenkään.

Meidän esikoisemme, kohta 5v pelkää myös kovia ääniä. Tai sanotaan, että pelkäsi ennen enemmän, nyt vähemmän. Pahimmasta päästä tällä hetkellä on moottoripyörä, aikaisemmin myös esim. teattereissa ääni kävi korviin. Viime viikolla sirkuksessa poika istui ensimmäisen puoliajan sormet korvissa, toisella puoliajalla jo ilman.



Itse pyysin jo viime vuonna terveydenhoitajaa mittaamaan pojan kuulon ja niinhän sieltä paljastui, että pojalla on "liian" hyvä kuulo, kuulee siis kaikista matalimmatkin äänet testissä. Eli vaikka kyse voi olla myös pelkästä säikähtämisestä, johon varmasti auttaa ajan kanssa samaman antamat vinkit, niin kyseessä voi olla myös se, että äänet oikeasti sattuvat korviin, kun kuulo on niin hyvä. Tähän ei auta kuin aika ja tottuminen, itselläni on myös tutkitusti liian hyvä kuulo ja vaikka en ääniä säikykään, niin kyllä ne kovimmat mekkalat korviin ottavat.

Mää olen yrittänyt selittää asioita pojalle, ollut kärsivällinen jne. Hankin kuulosuojaimet ennen etelänmatkaa, jotta hän uskaltaisi olla lentokoneessa tai siis lentokoneen vessaan, jossa melu on kovin. Helpompi on pissata suojaimet kuin sormet korvilla. Suojaimia käytetään vain silloin kun porataan tai ruohonleikkuri pauhaa. Mää olen kaksi vuotta jaksanut rauhoitella jne. Nyt vain alkaa keinot loppua.



Poikamme kuuloa ei ole koskaan tutkittu, joten sen varmasti teemme ensimmäisenä.

Minusta vaikuttaa siltä, että pojalla voisi olla aistiyliherkkyys (ainakin) kuulon osalta. Aistiyliherkkyyksiin ei auta asioihin tutustuminen (vaikka se starttipistooli siellä kentällä) tai selittäminen. Kyse ei ole myöskään pelosta vaan reaktiosta ylikuormittuneesta aistimuksesta. Netistä löytyy varmasti tietoa enemmän ja asian ottaisin puheeksi neuvolassakin.

Meidän pojalle on ominaista, ettei hän aina kiinnitä ääniin huomiota - ei ainakaan silloin, jos hän tekee jotain muuta hauskaa samaan aikaan. Hän on varsin herkkä ja samalla tiukkatahtoinen tyyppi, joten minusta tuntuu toisinaan, että tämä äänistä tehty kauhu on osittain myös tapa "kapinoida".



Luin tuosta ääniyliherkkyydestä, joka usein liitettiin ad/hd-diagnoosiin tai esim. aspergeriin. Mitään muita "vaivoja" pojalla ei ole kuin tuo äänipelko.



Hän muun muassa oppi lukemaan, kun oli 4 v 3 kk, ja kielellinen kehitys on ikäisensä tasolla.

Näin ainakin meidän lastenlääkäri sanoi. Meidän poika myös oli myös vielä vuosi sitten reagoi voimakkaasti imurin ääneen. Nykyään se on jo helpottunut mutta kovat äänet saattavat edelleenkin hermostuttaa. Lääkärin mukaan siedätyshoito auttaa eli meillä ei esim varottu imuroimasta mutta pojalle kyllä kerrottiin koska imuri käynistetään ettei sitä aivan yllättäen polkaistu käyntiin. Tuohonen osaa sanoa liittyykö ääniyliherkkyyteen aina adhd/as/joku muu. Miellä pojalla on diagnosoitu dysfasia.

typykkä on ollut vähän samanlainen: kovat äänet ja varsinkin niihin yhdistyvät vieraat tilanteet pelottavat.

Kuulosuojaimia on käytetty teatterissa ja konserteissa.

Minulle on tullut sellainen olo, että hän jollain tavalla stressaantuu äänistä. En tiedä onko se ääniyliherkkyyttä vaiko mitä, mutta nyt- 7-vuotiaana, hänellä alkaa jo olla joitain keinoja asian käsittelyyn itse. Tosin vieläkin toisinaan koulusta tulleessaan hän on valittanut, että siellä on liikaa kovia ääniä.

Kotona esim. imurin ääni häiritsee: lastenhuoneen ovi läiskähtää kiinni heti kun alan imuroida - eikä siihen taida siedätys juurikaan auttaa, muistan nimittäin enemmän kuin elävästi että hänen ollessaan vauva imuroin aina lapsi rintarepussa. Äänen pitäisi siis olla tuttu ja jopa turvallinen, siinähän hän nukkui onnellisena.

Olen yrittänyt selitellä - puhunut kuin ruuneperi parhaimmillaan, olen lohduttanut, tasoitellut, pitänyt sylissä, ollaan vältetty tilanteita joissa on vieraita ja kovia ääniä, ollaan pakotettu tilanteisiin joissa on vieraita ja kovia ääniä...toisinaan paremmalla ja toisinaan huonommalla menestyksellä.



Jollain tavalla ainakin tässä minun lapsukaisessani yhdistyvät ääniherkkyys ja jonkinlainen siihen liittyvä huono stressinsieto, jonka kanssa on vain täytynyt yrittää elää - ja pikkuhiljaa lapselle tulee niitä keinoja käsitellä asiaa.

Se kyllä on raivostuttavaa ja rasittavaa, kun nuorempi sisarus ottaa isommasta mallia...senkin tiedän kokemuksesta.



Mitään suurta neuvoa en osaa antaa, jotenkin olen yrittänyt suhtautua asiaan yhtäaikaa lasta kuunnellen ja tukien ja kuitenkin niin, ettei siitä tulisi kovin isoa ja hallitsevaa asiaa.

Siinä on teille (ja meille) kaikki vastaukset.



Löysin itse tän viikko sitten kaverin vinkistä, ja mikä helpotus!

Tuosta yliherkkyydestä (ja aliherkkyydestä) on myös kirja nimeltään 'tahatonta tohellusta-sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä'. Kirja löytyy kirjastoistakin ainakin meilläpäin. Olen juuri sen lukenut omiin tarkoituksiin ja viestin perusteella siitä voisi olla apua teillekin. Kirjan perusteella kuulostaa siis ääniyliherkkyydeltä ja siihen vielä kommentti, että lapsi EI tee sitä tahallaan.

Tsemppiä, tiedän, että se on rasittavaa.

Meidän esikoinen on ollut myös varsin herkkä pienestä asti. Pelkäsi ruohonleikkuria, rekkoja, moottorisahaa yms. aivan valtavasti. Tilanne on helpottunut, mutta nyt koulun alettua hän nappaa kotoa kaikki äänet, ja kysyy mikä ääni tuo on (vedenkeitin, ilmastointi, pesukone, mehunkeitin...) Tänään pyysi isää tekemään ruokaa hiljempaa, kun lihat tirisivät liian kovaa panulla! Ja eilen halusi, että seisoisin koko ajan mehumaijan vieressä, kun sieltä kuuluu ääniä. Hyvähän, että kyselee, mistä mikäkin ääni tulee, kun joutuu välillä olemaan lyhyitä aikoja yksin kotona. Ja nuo yksinolot tulevat tietysti pitenemään ja silloinhan tututkin äänet tuntuvat pelottavilta.

Kiitos kaikille vastanneille tosi paljon. Ehdotetun kirjan otan kyllä luettavakseni. on ihanaa kuulla, että muitakin samanlaisia poikani kanssa löytyy.



Arvaattekos - nyt päiväkodin aloittamisen jälkeen hän on jopa hakannut itse vasaralla nauloja muiden kanssa, eikä ole huomannut touhutessaan päiväkodin pihassa ohiajavia mopoja jne. Tänään hän jopa meni vapaaehtoisesti papan mopon kyytiin, eikä laittanut käsiä korvilleen jalkapallotreeneissä, kun valmentaja vislasi pilliin.



Silti vaikeitakin tilanteita on tullut vielä paljon eteen ja kuten Nelman lapsi, hän nappaa häiritsevät äänet ja kyselee mikä tuo ääni on jne...



Aurinkoa syksyyn!