Onko täällä muita, jotka ovat ihan oikeasti surkeita käsitöissä?
Nyt tuntuu olevan trendi, että ikätoverini (n.40-vuotiaat) kaivelevat puikot esiin, vaikka koulussa olivat ihan surkeita neulomaan, ja kaikki saavat toinen toistaan upeampia sukkia ja neuleita valmiiksi. Tartuin mukaan tähän ja totesin, että teen aivan yhtä huonoa jälkeä kuin koulussa. Silmukat karkailevat ja "käsialani" on todella vaihtelevaa, välillä liian tiukkaa ja sitten taas aivan liian löysää. En vaan osaa. Jo kouluaikoina opettajani tuskasteli kanssani ja olen aina muita jäljessä, puutöissä olin vielä surkeampi. En vaan osaa tehdä käsilläni oikeastikaan yhtään mitään.
Kommentit (3)
Täällä yksi. Käsityötunnit oli jännitystä täynnä, samoin puutyö. Ihme että pääsin läpi tuotoksillani.
Jännä iliö tuo.
Koulun käsityöt pannulapusta alkaen oli suurimmalta osin äitini tekemiä. Vein kotiin niin merkkuuliinan, yöpaidan, esiliinan tyynynpäällisen jne.
Ope hikeentyi kun lukuvuosi läheni loppuaan enkä ollut saanut aikaan muuta kuin jonkun hikisen mustuneen yritelmän. Kehotus oli, että teet sitten kotona ahkerasti. Kyllähän ope sen huomasi ettei ollut minun tekemiäni, teki jopa yhden puseron puolestani!
Olin tuon opettajan suosikki jostain syystä, en ymmärrä miksi koska en mielistelly enkä mielistele ketään koskaan. Sain käsityöstä seiskan, nelonen olisi ollut oikeampi.
Sitten tuossa nuorena aikuisena käsityöinnostus heräsi ja kudoin villapaitoja mm. veljilleni joululahjaksi, sellaisia kuviollisia. Olen kutonut ja valtavan paljon, ja oman tyttären vaatteet ompelin kun hän oli pieni. Oli ihana etsiä malleja ja tehdä kaikkea kaunista.
Edelleen minulta tulee sukkia koko suvun tarpeeseen, ja nautin kutimen ääressä hiljaa ja rauhassa istuessani.
Ilmoittaudun mukaan tähän kerhoon! Kässätunnit koulussa olivat yhtä painajaista. Vieläkin muistan, kuinka iloinen ja huojentunut olin viimeisen käsityötunnin päätyttyä. Edelleenkään en tee mitään käsitöitä satunnaisen napin ompelun (jos se lasketaan) lisäksi.
Älä huoli, ap. Ei kaikkien tarvitse kaikkea osata. Tehköön käsitöitä ne, jotka niistä pitävät. Makunsa kullakin. Minä taas pidin koulussa kielistä ja veikkaan kyllä, että niistä on ollut elämässäni enemmän hyötyä:-) eipä sillä, moni kyllä oli moniosaaja ja piti sekä että.
Ei meidän tarvitse mennä tähän käsityötrendiin mukaan. Myyjäisistä voi ostaa käsitöitä, jos haluaa neulotut villasukat tms. Pitäähän niille ostajiakin olla - mitäs siitä tulisi, jos kaikki neuloisivat:-)