ÄÄÄK! Pää hajoo! Olen tulossa hulluksi?
Tuntuu että olisin kaikessa hyvä. Pystyisin ihan mihin vaan mitä yrittäisin tehdä. Pidän itseäni kauniina. Tuntuu että tuntisin erään ihmisen todella hyvin, vaikka olen vaan nähnyt tämän; en jutellut tai muutakaan....APUA! Olenko tulossa hulluksi vai mikä mussa on vailla?
Tätä olen miettinyt ihan omassa päässäni, enkä todellakaan pystyisi tätä ääneen sanomaan.
Kommentit (11)
Olen itse sairastanut maanis-depressiivisyttä useamman vuoden, ja mulla toi mania alkaa aina aika liki noin. Monasti selviän " pelkällä" manialla, eli masennusta ei ehdi tulla tilalle, sillä osaan jo tunnistaa ton vaiheen ja hoitaa itseäni sen mukaan (siis toki lääkärin antamilla ohjeilla ja lääkkeillä).
Rauhoita tahtia, ja kuulostele itseäsi. Nukutko yhtä hyvin ja paljon kuin ennen? Mulla tohon liittyy myös yöunien huomattava vähentyminen, ei vaan kertakaikkiaan tarvi niin paljoa unta.
Mania (vaikkakin antaa tietynlaisen euforian, kun on vaan NIIN hyvä ja tehokas) on VAARALLISTA!! Ja voi loppua kuin seinaan, kun on polttanut itsensä aivan loppuun.
mä en pysty enää syömään. mua inhottaa kaikki ruoka, on nälkä mutta ei tee mieli mitään.
itketää, naurattaa...masentaa...kai
hetken päästä onki taas hyvin kaikki ja tiedän tismalleen mikä olis hyvä ratkaisu kaikkeen
en saa nukuttua...
silti hipsin ajoissa sänkyyn ettei vaan tarvisi miehenkanssa puhua/olla
töissä taasen tuntuu menevän hyvin, kaikki onnistuu....
ehkä mä jotenkin pakenen töihin
Ihan oikesti, kuulostaa ihan minulta ennekuin äiti (juupa, itse en huomannut itsessäni mitään kummoista vikaa, noloa oli aikuisen ihmisen mennä äidin viemänä lääkäriin) raahasi väkisin lääkärin pakeille.
Hoitamattomana tuo vaan pahenee, ja kohta ei itse enää pysty erottamaan normaalin ja epänormaalin käytöksen (ja ajatusten) rajaa. Mitä nopeammin saa hoitoa, sitä nopeammin paranee.
Ja jos lääkäriin meno " hävettää" , ei sitä tarvitse kertoa kenellekkään. Lääkitys kun ei näy ulospäin.
kynnys on niin korkea! ja todellakaan kellekään ei uskalla puhua ja tuntuu tyhmältä mennä lääkärille, mille lääkärille?
kuka mua ottaisi todesta?
Koska olen samanlainen ihminen kuin ennenkin. Käyttäydyn kuten ennen, mutta ne ajatukset siitä, että olen suuri ja mahtava ja pystyn ihan mihin vaan. Ni ne ovat vähän hämäriä ;)
Olenkin pohtinut sitä, että olenkohan saanut nyt itsetuntoni takaisin. Että pystyn hyväksymään itse sellaisena kuin olen...
En ymmärrä!
ap
Kerron sille noi smat asiat mitä noissa viesteissä, kyllä ymmärtää yskän. Ja osaa selittää sen sinullekin niin, että " hyväksyt" sen. Tosi vaikea selittää, itse en kokenut millään lailla olevani HULLU kun sain lääkkeet, mutta lääkäri osasi hienosti kertoa ettei siinä hulluudesta olekaan kyse, vaan aivojen toiminta häiriöstä.
Ja lohdutukseksi, viisaat ja ajattelevat ihmiset sairastuvat tähän muita useammin!
T.3, se jonka äiti vei lääkäriin.
entinen nimitys jota ei juurikaan enää käytetä.
8
Vierailija:
Koska olen samanlainen ihminen kuin ennenkin. Käyttäydyn kuten ennen, mutta ne ajatukset siitä, että olen suuri ja mahtava ja pystyn ihan mihin vaan. Ni ne ovat vähän hämäriä ;)Olenkin pohtinut sitä, että olenkohan saanut nyt itsetuntoni takaisin. Että pystyn hyväksymään itse sellaisena kuin olen...
En ymmärrä!
ap
t.2
ap:n viestistä pisti ajattelemaan kanssa toi itsetunnon takaisin saaminen, mä olen osittain tainnut sillä saralla " parantua" , mä olen elänyt vaikeassa suhteessa liian kauna enkä vieläkään pääse irti...
itsetunto alkoi palailla tuossa kesällä...
mutta synkät ajatukset valtaa mielen mulla silti taas.
Yleensä sen laukaisee jokin trauma elämässä tai muu merkittävä tapahtuma. Esimerkiksi lapsen syntymä.
mutta niitä ei todellakaan voi sanoa ääneen, mine ees kirjoitta, eilen kyllä kirjoittelin täällä just vähän päinvastoin mut päässäni tuntuu juuri varmaan tuolta ja ajattelen noin.
tiedän tasa mitä haluan, silti en tiedä tai en uskalla tehdä sitä!