Spartalaiset heittivät heikot ja pienet vastasyntyneet rotkoon heti syntymän jälkeen

ja heillä oli legenda kahdesta lapsesta jotka oli susien kasvattamia





Kumma kun tuo on se yksi asia mitä lapsille koulussa opetetaan. Siihen aikaan tuo ei ollut harvinaista.



Nykyään ne tapetaan ennen synnytystä.

sellainen rakkaus, mitä me tunnemme lapsiamme kohtaan " keksittiin" vasta valistuksen ajalla. Sitä ennen pientä, alle 3-vuotiasta ei vielä edes pidetty oikeastaan ihmisenä.

käytettiin pienet lapset retkillä hätäeväänä eli syötiin, jos oli pakko. Vanhukset jossain kulttuureissa lähetettiin autiomaahan kuolemaan jne. Jos ruokaa on rajoitetusti, muuttuu ihminen aggressiiviseksi. Niin kävisi nykyäänkin. Geeneiltämme emme ole muuttuneet.

koska meistä kukaan ei ole elänyt todellisen nälkäkuoleman partaalla. Emme voi arvostella menneitten aikojen ratkaisuja omien normiemme mukaan.

mutta nälkäkuoleman lähestyessä ihminen muuttuu kannibaaliksi

ja kaikki heitä pelkäsivät



nykyajan armeijat ottavat heiltä maillia.



joten kyllä heidän on täytynyt olla aika monta lasta rokoon heittämättä.



Nykyään kiinassa on 70 tyttoä 100 poikalasta kohden

Ei kuolema niin kamala asia ole ja nälkäänkin tottuu. Ei ne kolmansissa maissakaan mukuloitansa syö.

En muista ollenkaan, mutta tietolähde oli minun arvioni mukaan luotettava. Siksi asia järkytti minua syvästi. Miten ihminen voi toimia noin. Pakotettiinkohan äiti suostumaan, vai oliko lapset vanhemmilleen yhdentekeviä riesoja, kun niitä oli niin monta.



Joku kertoi jossain haastattelussa muistavansa, että kansalaissodan aikaan äitinsä sanoi lapsen sairasvuoteen ääressä, että kuolisi tuokin, ettei tarttis ostaa sille kenkiä. Toinen taas muisti äitinsä sanoneen isälleen, että tapa tuo lapsi, muttei isänsä tappanut. Äitinsä oli ahdistunut perheen elannosta, kun miestä vietiin ammuttavaksi. Karseaa julmuutta ja välinpitämättömyyttä on lähempänäkin historiassa.

Naiset alkavat olla koulutetumpia suurimmissa kaupungeissa ainakin. Nainen voi sitten sanella kenet ottaa jne.

Ihmettelen että nälkäkuolemassa asiat kääntyisivät päälaelleen. Onhan usein sanottu että äiti tai isä kuolisi sairaan lapsensa puolesta jos se pelastaisi lapsen. Jos olisi kuolema edessä, niin se olisi parasta hyväksyä osana elämää.



Eihän ne kehitysmaissakaan syö (tietääkseni ainakaan) toisiaan ruuan puutteessa.



Ennen oli ennen.

Esim. äidin lausahdus sairaalle lapselleen:



siihen aikaan ei ollut terapeutteja tai henkistä tukea saatavilla. psykologiset suojausmekanismit kenties olleet äidillä päällä ja sellainen kova kuori tunteiden suojana.



Ja jos oltaisiin paikassa ilman lääkkeitä, ilman hoitoa ja huono paranemisennuste, kenties se nopea armonlaukaus " paras" jollain järkeilytekniikalla.



Ei voi vain sanoa toisia julmiksi, jos ajattelee vain yhdestä näkökulmasta.

Esim itsarin tekeminenkin oli ennenaikaan joissain tilanteessa erittäin suotavaa ja ainoa kunniallinen tapa toimia. Nykyäänhän sitä pidetään jotenkin raukkamaisena luovuttamisena.

ajattelemme itseämme vain sivistyneinä.



Helppoahan se on olla sivistynyt hyvinvointivaltiossa

miten vaikkapa 3v ja 1v sitten osaisivat aseimerkiksi metsästä kotiin? Tai selviäisivät erämaakämpässä kymmenien kilometrien päässä muista ihmisistä?



ja ennenkuin joku alkaa riehua että olen kannibaali tms. toistan edelleen sen, että nykyaikaa ja meidän ajatuksiamme ei voi suoraan verrata vuosisatojen taa. Heillä ei ole ollut läheskään samaa tietomäärää kuin meillä.

*19

Ja pitiväthän ihmiset ennenaikaan, esim Antiikin Kreikassa ja Roomassa, itseään hyvinkin sivistyneinä. Kysymys ei ole sivistyskäsityksestä, vaan moraalikoodistosta, eli siitä, mikä milloinkin katsotaan oikeaksi ja mikä vääräksi.



Nämä nälkäkuolema-keissit ovat asia erikseen, ei niitä kannata tähän vetää. Äärimmäisen rankoissa olosuhteissa ihmiset toimivat itsesuojeluvaiston varassa, käytöskoodit unohtaen.

t: 12

päätettiin aina, että kuka syödään lapsista. Ei siinä ehkä ollenkaan perheen sana painanut. Itsemurhaa on uskonnon aikana pidetty pahana, kun ei edes kirkkomaahan haudattu. Sitä varhaisempaa en tiedä.



Miten voi olla mahdollista, että pystyisi syömään oman lapsensa. Ajatella, jos ajat eivät olisi muuttuneet, niin nykyäänkin tehtäisiiin niin. Ihminen ei evoluutiomielessä ole kehittynyt niistä ajoista. Me samat ihmiset tekisimme niin, ellei olisi elintaso noussut ja uskonnot tulleet kuvioihin.

Mietitäänpä ristiretkiä vaikka: " käänny tai kuole!"