Ai miten ne ylioppilaat muka erottaa heti ei-yo:ista??
Joku tuolla Jussila-ketjussa väittää, että että yo:n erottaa heti sellaisesta, joka ei sitä kotsaa ole hommannut. En tajua! Ja miten muka? Tiedän monta, jotka ovat unohtaneet lähes kaiken lukiossa opitun. Mikä se erottava tekijä sitten on? Onko katse jotenkin erilainen, ryhti suorempi vai mitä??
Kommentit (34)
Mutta kerropa mitä tukia oli opiskelijoille 50-luvulla, jollei kodilla ollut rahaa tukea? Kun kansakoulusta jatkaakseenkin olisi pitänyt muuttaa 50 kilometriä, 13-vuotiaana? Päivittäiseksi koulumatkaksi tuo olisi ollut liikaa, koska asuivat tosiaan korpikuusen kannonalla;)
*23
Olet itse varmaan yo tuon nasasevan ja ytimekkään kommenttisi perusteella??
31
Mulla on ystävinä amiksen, kauppiksen, lukion, yliopiston, amk:n käyneitä. Kukaan ei pysty heistä sanomaan, kuka on yo ja kuka ei. Kaikki ovat fiksua porukkaa ja keskustelut kulkevat laidasta laitaan.
Sen sijaan ihmisistä huomaa melko nopeasti harrastavatko he lukemista vai eivät.
Tuota yleissivistystä en allekirjoita, musta tuntuu ettei lukiossa jäänyt mieleen mitään, yhtään mitään, historiasta jne. harmi sinällään, nyt kiinnostustakin ois toisin kuin silloin teininä.
Oikeesti, kyllä varmasti on eroa mutta se ei johdu siitä mitä on ne 3v opiskellut vaan se ero on syntynyt jo siihen mennessä, siitä millaiseen perheeseen on syntynyt ja millaisissa piireissä kasvanut, ne ohjaavat valintaa lukion ja amiksen välillä.
Kyllä se vaan on niin, että sivistys lähtee ihmisestä ja ihmisen halusta sivistyä. Ei lukion suorittaminen todellakaan takaa sivistystä, eikä taas ammattikoulun käyminen takaa sivistymättömyyttä. Minua lähinnä surettaa, kun joku on henkisesti niin heikko, että pitää tehdä tällaisia aloituksia ja yrittää tällä tavalla pönkittää omaa egoa. Tämä on verrattavissa koulukiusaamiseen. Kiusaaja tulee huonoista kotioloista, jossa hänestä ei välitetä ja pyrkii esim. koulussa hakemaan huomiota kiusaamalla toisia. Kiusaaja tarvii ennen kaikkea yleisön, josta hän hakee tukea ja jolle hän voi esittää vahvaa tyyppiä. Kiusaamista ei koskaan tapahdu kahden kesken vaan kiusaajalla pitää aina olla yleisö/tukijoukko mukana. Sama pätee näihin keskusteluihin, joissa yritetään nostaa omaa egoa alistamalla/nimittelemällä/halventamalla muita ja hakemalla tukea toisista, yhtä heikoista ihmisistä.
Itse menin kasin keskiarvolla, sillä olisi päässyt lukioon ihan hyvin. Tiedän muutaman muunkin joka valitsi ammattikoulun, vaikka peruskoulun keskiarvo oli reilusti yli kasin, joillain jopa lähellä ysiä. Näillä on usein ollut tavallaan " kutsumus" ammatti, esim eräs oli ratsastanut pienen ikänsä ja lähti hevoshoitajaksi. Kun taas sitten mieheni joka opiskelee yliopistossa, on päässyt peruskoulusta 6.3 keskiarvolla. Eli aina se ei ihan niin yksoikoisesti mene kuin luullaan.
Mutta sen kyllä oppi jo yläasteella opon tunnilla; lukioon pääsee, amikseen joutuu. Ja näköjään tuo asenne elää nykyäänkin... :(
*23
Lukion käynyt voi hyvinkin istua kaupan kassana koko loppuelämänsä kuten amislainenkin. Ei sillä, ettei kaupan kassa olisi tarpeellinen työ.
Kyllä amiksen ja lukion jälkeiset valinnat vaikuttavat eniten. Jos lukion jälkeen alkaa tehtailemaan lapsia, vaikka kolme, sitten on kotona 8 vuotta niin tuskin eroaa mitenkään amislaisesta, joka tänä aikana on hankkinut työn ja elänyt työelämässä. Tai korkeintaan eroaa niin, että amislaisella on laajempi näkemys kun vain kodin neljä seinää.
Jos ylioppilaat tunnistaa ja lukion käyneet on fiksumpia, niin...
Yksi kaverini on käynyt lukion, " oikeessa iässä ja päivälukiona" . Nykyään, kymmenen vuotta jälkeenpäin sama kaveri on kaupan kassalla töissä eikä ole kouluttautunut mihinkään. Itse lähdin yläasteelta suoraan ammattiin valmistavaan kouluun, ysin keskiarvolla ja nykyään olen suorittanut jo toisen tutkinnon ammattikorkeasta.
Ihmeellistä arvottaa ihmisiä sen perusteella, onko käynyt lukiota vai ei..
se junttimaisuus jotenkin paistaa sieltä pohjalta vaikka amislainen pärjäisikin elämässä hyvin. Jotenkin ne korvantaustat vaan on märät ja sammakkoja lipsahtelee suusta, ei kummemmin mietitä sanomisia. Lukion penkkejä kuluttaa kuitenkin ne jotka sinne edes vähän haluaa (tai kotona sellainen tausta, että vanhemmat haluaa lapsensa lukioon) ja tottakai se yleissivistys näkyy ja kuuluu myös lapsen puheissa, tekemisissä ja asenteissa.
Ei lukiota käyneet ovat jotenkin sellaista " perusduunaria" pohjimmiltaan. Juhlissa huomaa kun pyyhitään kädet suorien housujen reisiin (niinkuin kotona farkkuihin) ihan huomaamattaan, ihmetellään suureen ääneen muille juhlijoille ihan päivänselvää asiaa mikä on juurtajaksain selostettu uutisissa tai päivän lehdessä (amislainen ei ole siis ottanut asiasta selvää yhdestäkään mediasta), ei osaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja: juhlissa kysyy ensimmäisella kahvikuppikierroksella että " Kukas tuon täytekakun aloittaakaan, joko saa ottaa?" . Siis päivänsankari aloittaa itse täytekakun sitten kun toinen kupillinen kahvia on kaadettu...
Näitä esimerkkejä on paljon ihan lähipiiristä. Ei auta vaikka firmalla menisi hyvin, omakotitalon piha olisi täynnä autoja ja postikortteja lähetellään ulkomaanmatkoillta... kyllä se sivistymättömyys sieltä paistaa. Tosi on.
" Lukion penkkejä kuluttaa kuitenkin ne jotka sinne edes vähän haluaa (tai kotona sellainen tausta, että vanhemmat haluaa lapsensa lukioon)"
Lukion penkkejä kuluttaa yhä enemmän sellaiset tyypit, joita ei kiinnosta työelämä/työnteko, eikä juuri mikään muukaan. Lukioon mennään, kun ei osata/viitsitä päättää, mitä tekisi seuraavaksi. Surkeita tyyppejä näkee lukiossa paljon. Pahinta siinä on se, että hölmöimmät kuvittelevat lukioon " pääsyn" olevan jonkinlainen saavutus. No, elämä opettaa näitä ressukoita sitten myöhemmin.
Toinen ryhmä on tosiaan nämä " isi ja äiti pakotti lukioon" -tyypit. Näillä ei yleensä ole suurempaa motivaatiota opiskeluun tai itsensä sivistämiseen.
Tosin kyllä menin lukion jälkeen AMK-linjalle, jossa oli juuri näitä av:n parjaamia " amispellejä" .
Tosin kyllä nämä amispellet olivat minusta erittäin mukavia ja fiksuja ja joidenkin kanssa olen edelleen kaveri.
Y lioppilatsa ja Amista ei erota mitenkään. Mun kampaaja kaveri on toisinaan fiksumpi, kuin minä-;)