Auttakaa te sosiaalisesta jännityksestä "parantuneet"
Sosiaalisesta jännityksestä "parantuneet" termi ei ehkä parhain. En koe että tästä tarvitsisi "parantua" vaan saada siihen tilaan ettei se estä enää elämästä. Te joilla on ollut nuorempana tätä ja jotka olette päässeet silti elämässä eteenpäin, antakaa vinkkejänne. Olen vajaa kolmekymppinen ja sosiaalinen jännitys ja sirä seuraava migreeni pilaa elämääni. Vaikea käydä missään ja vuosia olen itseäni kuitenkin jännittäville tilanteille altistanut. Mikä on teillä auttanut?
Kommentit (13)
Mulla ikävä kyllä se autto etten hankkiudu liian sosiaalisiin tilanteisiin, ei muu. Ja olen kyllä asianharrastaja- esimerkiksi koulussa jos piti lukea luokan edessä, niin valvoin väkisin yön että olis pää sumussa ja siten helpompaa.
Olen vanhemmiten oppinut etten ota itseäni aina kuolemanvakavasti.
Jos haluat muutosta, niin altista itseäsi sosiaalisille tilanteille. Pienemmästä ja itsellesi sopivasta alkaen.
Jos alat vältellä, ei se ainakaan siitä kynnys madallu. Silloin jäät tuohon tilanteeseesi.
Itseäni jännittänyt koko elämäni ajan, välillä vähän helpompia kausia, että pääsen kauppaan ilman pelkotiloja, mutta sitten on ollut kausia, että en pääse ovesta ulos tai jos pääsen, niin olen jännittynyt koko kauppareissun ajan.
Ehkä pitäisi ensin ymmärtää, mikä pelossa on kyse. Mikä sinua jännittää sosiaalisissa tilanteissa? Itseäni ahdistaa kun ihmiset katsovat ja tulkitsen katseet aina negatiivisesti. Pelkään myös mokaavani ja että joudun naurunalaiseksi. Viime viikolal tunaroin pikakassalla, joku mies tuijotti minua jonosta koko ajan ja pudisteli päätään ja päätin, etten enää ikinä käytä pikakassoja, vaikka olisi pari ostosta ja kassalle on kymmenien metrien jonot.... Vaikka ymmärrän, että tämä kierre on katkaistava ja totta kai minä saan käyttää pikakassoja, eihän niiden käyttöä opi, jos välttelee.
Mistä tämä on syntynyt? Omalla kohdalla moninainen summa. Alkoholisoituneet vanhempani eivät antaneet minun leikkiä ikäisteni kanssa kuin vasta peruskoulun alkaessa. Minusta tuli arka jo päiväkodissa ja introverttiluonne ei auttanut asiaa. Ei myöskään se, että hoitajat ja sukulaiset olivat aina kommentoimassa, että kyllä sinun pitäisi jo olla reipas lapsi (eli ujo ihminen on huono ja laiska) ja että kyllä sinun pitäisi mennä puhumaan muiden lasten kanssa. No sitten kun menen tutisten ja änkyttäen muiden lasten luo, niin muut lapset nauravat, että etkö osaa puhua kunnolla, mene pois vammainen. Ja koska en ollut oppinut puolustamaan itseäni, enkä myöskään ymmärtänyt, että MINÄ SAAN PUOLUSTAA ITSEÄNI, niin alennuin "tappioon" ja vetäydyin sosiaalisista tilanteista. Peruskoulussa alkoi kiusaaminen ja poissulkeminen. Yritä siinä sitten kartuttaa sosiaalisia taitoja muiden lasten tahtiin, kun olet suljettu ulkopuolelle ja jos sitten yrität päästä mukaan, sinut nauretaan/kiusataan pois.
En osaa sanoa, mikä tähän oikeasti auttaisi. Varmaan terapia, että oppii ja myöskin ymmärtää ns. oman arvonsa. Että on okei mokailla ja että miksi helvetissä annat vieraiden ihmisten määritellä arvosi. Eli jos joku naureskelee sinulle kaupassa, niin se kertoo paljon enemmän naureskelijan luonteesta kuin sinusta itsestäsi. Itse ainakin haluaisin auttaa hukassa olevaa tai mokailijaa, jos huomaan, että on selvästi eka kerta esim. pikakassalla ja ei heti handlaa kaikki nappuloita. :/ Ehkä sekin tätä pelkoa lietsoo kun tietää, että suurin osa ihmisistä on aivan hirveitä ja ovat heti tuomitsemassa, vaikka eivät osaa lukea toisen ihmisen ajatuksia ja siten ymmärrä, miksi toinen ihminen toimii kuten toimii.
Minulla on ikää karttuessa pelot vähentyneet. Lisäksi lääkitys, beetasalpaaja. Se on hyvä lääke, ei rauhoittava mutta estää tärinät ja vapinat.
SSRI-lääkitys ja tilanteisiin mukaan meneminen ovat helpottaneet jännitystä. Migreenit lähtivät verenpainelääkkeellä, kumma kyllä.
Ei auttanut mikään muu kuin lääkitys, vieläkin pelottaa kyllä muut ihmiset jonkun verran mutta ei elämää rajoittavan paljon.
Ette te ole tosissaan.. Afrikassa lapsia kuolee nälkään ja täällä suomessa pelätään kauppaan menoa..
Mulla auttoi aika ja vanheneminen. Olin nuorena piinallisen ujo ja aikuisena se ei juurikaan helpottanut, vaan sosiaaliset tilanteet pelotti hulluna. Nyt olen 46 ja moneen vuoteen ei ole ollut minkäänlaista jännitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ette te ole tosissaan.. Afrikassa lapsia kuolee nälkään ja täällä suomessa pelätään kauppaan menoa..
Olisin mielelläni ihan normaali ja peloton, voitko kertoa miten se tapahtuu sormia napsauttamalla?
Se voi auttaa, että yleisesti saa rentoutettua oman elämän ja olemisen. Vaikka stressi ei ehkä tuntuisikaan, niin sitä voisi silti vähentää.
On hyvä tutustua itseensä, siihen mitkä on omat oikeat odotukset muiden ihmisten tapaamisissa. Jos odottaa muilta jotain tiettyä käytöstä, niin tietoisesti purkaa tuon ajatuksensa mielessään ennen tapaamista. Sanoo itselleen, että ei odota muilta mitään. Hyväksyy sen, että muut käyttäytyvät miten käyttäytyvät.
Keskittyy siihen, että minä olen tällainen kuin olen, muut ovat sellaisia kuin ovat, ja minä olen hyvä tällaisena kuin olen. Se, että vahingossa sekoan sanoissani tai en saa sanaa suustani, tai mitä vaan, ei muuta minua miksikään, vaan olen edelleen sellainen kuin olen ja se on hyvä.
Voi myös muistaa mielessään sen tosiasian, että yleensä ihmiset ajattelevat eniten omia asioitaan ja kaikilla muilla on päässään omat ajatusketjut, omat kiireet, omat toiveet ja omat projektit. He kiinnittävät huomiota enemmän omiin asioihinsa ja toiveisiinsa kuin sinun eleisiisi tai sinun käytökseesi tai sinun "virheisiisi". Ja kun he kuitenkin kiinnittävät huomiotaan myös sinuun, niin se on ok, olet sellainen kuin olet ja hyvä sellaisena.
Rentouttaa mielen sisäisen elämänsä. Tähän voi auttaa rentoutusharjoitukset vaikka iltaisin.
Luopuu selkeästi vahingollisista ihmissuhteista kokonaan.
Pieniä ongelmia on hyvä sietää ja siedättää itseään kestämään pieniä ristiriitatilanteita ja väärinymmärryksiä ihmissuhteissa. Niissä voi auttaa se, että hyväksyy tapahtuneen. Minä sanoin niin ja en voi sitä perua, joten mietin miksi sanoin niin. Minulla oli syy sille mitä sanoin, vaikka nyt voisinkin toimia toisin. Minä hyväksyn sen, etten silloin vielä toiminut toisin, koska en ollut ajatellut ja tajunnut asiaa kuten nyt tajuan. Minä olen tällainen ja hyvä tällaisena. Ehkä ensi kerralla muistan miten haluan toimia.
Ja jos joku toinen on sanonut jotain epäselvää on kysyttävä selvennystä, jos se on tarpeeksi helposti mahdollista. Jos ei ole, niin on hyväksyttävä asia. Hänellä oli joku syy, hän tarkoitti jotain, mutta vaikka en tietäisi mitä, niin se ei muuta mitään. Nyt olen tässä ja voin jatkaa eteenpäin. Hän on sellainen ihminen kuin hän on. Minä olen tällainen kuin olen. Minulla on oikeus olla oma itseni ja minä haluan myös olla aidosti ystävällinen muille, voin olla ylpeä itsestäni. Minä hyväksyn sen, että joskus kaikki ei mene niin kuin toivoisin. Tämä asia kuului tähän päivään, ehkä tälle on jokin syy, mitä en nyt tiedä, eikä minun tarvitsekaan tietää. Voin rauhoittua. Olen sama ihminen kuin olin toisenakin päivänä ja hyvä niin.
Ennen tapaamisia on hyvä myös ajatelma tietoisesti mielessään positiivisia ajatuksia ihmisistä joita tapaa. He ovat olleet minulle ystävällisiä, toivon, että heillä on ollut hyvä päivä, he välittävät toisesta ihmisestä, he eivät halua satuttaa minua, saan olla heidän seurassaan, kiitos, että saan tavata heidät. Voi myös täyttää mieltään hyvillä asioilla mitä haluaa antaa muille. Haluan olla ystävällinen heille, toivon heille hyvää. Toivon, että hyväntahtoisuuteni näkyy minussa. Nämä ovat vain positiivisia ajatuksia, mutta voivat vaikuttaa positiivisesti tilanteisiin, kun odotukset ovat hyviä ja ensi hetkessä on hyvä tunne alla.
Jos jokin menee pieleen ei syytä itseään yhtään enempää kuin on aihetta. Muut eivät halua satuttaa sinua. Olet hyvä edelleen.
Tärkeimpänä pyrkii järjestämään itselleen turvallisen olotilan päivittäin. Turvallisen olon oman mielen sisällä.
Kehon taistele tai pakene -reaktiota on mahdollista purkaa, itse löysin Hellä mieli -sivustolta sekä heidän somesta TRE-menetelmän, joka auttaa kyllä. On sellainen tärinäterapia, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsoessa. Tässä on takana teoria että terapia ym on hyvä asia sosiaaliseen jännittämiseen, mutta jokin trauma on jäänyt kehoon ja se primitiivinen reaktio pitäisi saada sieltä purettua pois. Tuolta Hellä mieli -sivustolta löytyy paljon uusia, fressajä näkökulmia ja vinkkejä sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Toinen mistä olen löytänyt apua on on Make Sense (some), siellä on ollut harjoitteita myös millä saa tätä primitiivireaktiota sammutettua (tosin valmennus siellä kallista vs TRE jota voi tehdä ilmaiseksi kotona).
Ikä auttoi mulla ihan itsestään. Alkoi vähentyä jo 30 v. eteenpäin ja 40 v mennessä oli kokonaan kadonnut.