Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suositteletteko diakoniaa avuksi? - eristäytyminen elämäntilanteen johdosta. SOS
23.11.2022 |
Minulla on vakava tilanne, todella.
Sellainen, että jos vielä annan itseni jäädä makaamaan kuilun pohjalle niin menehdyn ennen aikojani elämättä tätä omaa ainutlaatuista elämääni.
Minulla on todella vaikeaa menneisyys mutta nousin siitä kerran sitkeällä ja määrätietoisella otteella, että periksi en anna vaikka kuinka pelotti ja olin epävarma. Nousin todella ja se oli parasta aikaa koskaan, luoda oma elämä täysin itseään varten.
No menneisyyden taakkaa en onnistunut kuitenkaan kokonaan vain jättämään vain on ollut kaikenlaista oireilua. Sitten tuli kuvioon mies - toista kertaa väkivaltainen mies elämässäni. Ensimmäisestä suhteesta jotenkin selvisin kun tosiaan elämä antoi minulle mahdollisuuden muuttaa kauaksi pois ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Nyt tilanne on tavallaan sama mutta eri. Eri siinä mielessä, että nyt on tullut aivan liikaa!! kolhuja eikä voimia kertakaikkiaan ole.
Olen menettänyt muutamassa vuodessa itseni (väkivalta oli henkistä ja myöhemmin fyysistä), ystäväni (hyväksikäyttäjä), työni (korona) ja kaiken intohimon elämää kohtaan. Siis ei jumalauta mä olen ihan loppu.
No kun noita juttuja tapahtui niin olin kyllä sitten töissä muualla ja lähdin myös opiskelemaan varman ammatin. En edes pidä työstä vaikka pirun hyväksi tekijäksi minua alalla ollaan kehuttu ja että etenisin. Oikeasti koe että työ on minulle sellainen jota jaksaisin pitkään. Haluaisin oikeasti jotain luovempaa tekemistä tai jotain käsille ja ettei tarvitse olla koko ajan sosiaalinen ja hienotunteinen. Kuten minulla ennen oli mutta sekin oli kyllä uuvuttava ala.
No jokatapauksessa olen lihonut ihan hirveästi koska olen ollut yksinäinen ja pirun masentunut. En ole halunnut kyllä edes nähdä oikein ketään. Olen kuolemaa pohtinut ja ollut sekoamassa yksin omassa pienessä yksiössäni. En välitä nistään. Olen maannut sängyssä taas toista viikkoa.
Olen aivan sekaisin itsestäni ja koko elämästäni.
Oikeasti, välillä tuntuu, että olen psykoosissa ja pelaan hirveitä summia rahaa, otan lainaa jne. Syön paskaa ja juon alkoholia. Kaikkea joka helpottaisi hetkeksi.
Tuntuu niin pahalta ja väärältä kaikki. Inhoan elämääni.
Tässä olen jo kyllästynyt tähänkin masennukseen enkä voi kuollakaan niin mistähän hitosta minä apua hakisin? Diakoniasta? Saako sieltä tukea ja ystäviä.
En tiedä edes mitä tarvitsen, pelkään elämää ja mielessä on paljon katastrofiajatuksia että mitä voi mennä pieleen jos lähden yrittämään.
Minulla on mennyt voimat itseni kanssa ja pelkään, että ongelma vain syvenee.
Terapia alkaa jossain vaiheessa mutta ei vielä. Tarvitsen apua kuitenkin nyt.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Mielummin yhteys kotikaupungin sosiaalityöntekijään.
Jonnekin pitäisi nyt ottaa yhteyttä ja miettiä miten lähden tästä nyt rakentamaan elämääni.
En edes osaa sanoin kuvailla miltä tuntuu. Hävettää ainakin ja on kuin minut olisi heitetty pimeään nurkkaan yksin selviytymään. Siis itsehän tämän olen tehnyt. Moni asia pelottaa.
Ensi viikolla alkaa pidempi määräaikainen työsuhde mutta sekin hirvittää, että pitää itsensä tsempata jotenkin ammattimaiseksi ihmiseksi. Toisaalta se on ehkä ihan hyvä juttu, jos tulen saamaan onnistumisen tunteita.
En tiedä. Sitä katselee vain kun ihmiset elävät ja menevät. Minä olen kuin oman kupuni sisällä ja tunnen varsin toivottamaksi tämän elämäni.
Mieleen juolahtaa muistoja ja epävarmuuksia, käsittelen monenlaista asiaa.
Olen ihan täysin ulkona nyt normaalista.
Minun isovanhempanikin ovat paljon jaksavaisempia elämässäni kuin minä. En saa mitään asioita tehtyä, kauppaan lähtökin vaatii pitkää ajatustyötä, että saan sen kimmokkeen, että nyt menen..
Itkettää ja tekisi mieli huutaa apua mutta samalla olen niin jumissa etten edes tiedä kehtaanko pyytää enkä edes tiedä millaista apua tarvitsen. Kuolemaa ratkaisuksi olen paljonkin miettinyt.
Olen aina yrittänyt pärjätä näiden masennuskausien kanssa mutta nyt vain tuntuu, että en tiedä pärjäänkö.
Tässä on kriisi päällä monenkin asian suhteen.
Tuntuu vain kun olisin jäänyt rekan alle enkä saa enää mistään otetta. Olen yrittänyt meditoida mutta sekin on saanut vain kyseenalaistamaan kaiken merkityksen ja pääni on enemmän sekaisin.
Kaikki on niin tekopyhää ja turhaa. Vaikeaa nauttia enää tästä. Kuin katsoisi puuduttavaa elokuvaa jonka käsikirjoituksen tietää ennakkoon tai jonka läpi näkee.
Olen ihan sekaisin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mene vaan diakonin luo. Pyydä Jeesus sydämeesi. Apua saat kun menet kristilliseen seurakuntaan. Vaikka Helluntaikirkon tilaisuuteen ja kerrot asiasi sielunhoitajalle tai rukouspalvelijalle.
Hitto mitä itkupillitystä. Kutsu naapurit kylään tai toivo, että ne kutsuu. Pidä yhteyttä sukulaisiin, jos on niitä. Joku voi tietenkin tehdä huoli ilmoituksen jos oikein huolestuu susta, mutta tällöin saat tod.näk. vain jonkun hullun hihhuli jengin perääsi. Huolestuneet ihmiset kun toimivat monesti aika hullusti huolensa kanssa, eikä niin mikä oikeasti auttaisi tai olisi järkevää.
Osaat eritellä tilannettasi hyvin kirjoittamalla!
Diakonia auttaa, varsinkin, jos kohdalle osuu 'hyvä tyyppi'. Siis osaava.
Voit myös kirjoittaa google hakuun kotipaikkakuntasi nimen ja lisäksi sanan 'sosiaalipäivystys'; löydät näin puhelinnumeron, joka vastaa 24/7 kiireellisessä avun tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaat eritellä tilannettasi hyvin kirjoittamalla!
Diakonia auttaa, varsinkin, jos kohdalle osuu 'hyvä tyyppi'. Siis osaava.
Voit myös kirjoittaa google hakuun kotipaikkakuntasi nimen ja lisäksi sanan 'sosiaalipäivystys'; löydät näin puhelinnumeron, joka vastaa 24/7 kiireellisessä avun tarpeessa.
Katsoin ja voin soittaa tuonne. Toivottavasti eivät kysy selitettyäni tilanteeni, että millaista apua tarvitsen, sillä en tiedä itsekään. Myös pompottelu erilaisiin kohteisiin on liikaa itselleni, siis että ohjataan vertaistukiryhmiin ja laitetaan vain numerot ja osoitteet minulle lapulle. En meinaan pysty menemään sellaisiin ainakaan nyt.
Mutta se selviää kun soitan mitä sieltä tulee.
Kiitos vinkistä. Palaan kertomaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Osaat eritellä tilannettasi hyvin kirjoittamalla!
Diakonia auttaa, varsinkin, jos kohdalle osuu 'hyvä tyyppi'. Siis osaava.
Voit myös kirjoittaa google hakuun kotipaikkakuntasi nimen ja lisäksi sanan 'sosiaalipäivystys'; löydät näin puhelinnumeron, joka vastaa 24/7 kiireellisessä avun tarpeessa.
Sosiaalipäivystyksen numeroon ei kannata soittaa tällaisissa tapauksissa, koska päivystysnumero on tarkoitettu ihan erilaisia tilanteita varten. Kannattaa ottaa yhteyttä mieluummin kunnalliseen terveydenhuoltoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin pillitön täällä kun on hankala tilanne, mutta mä haluun rahaa, vain ja ainoastaan rahaa. Enkä kyllä ole valmis menemään diakonin tai sossun pään silityksiin saadakseni sitä.
"Eikö tuo äkkipikaisuus ole suurempi ongelma" no onhan sekin ongelma, mutta jod nyt kysytään haluanko rahaa vai 0 äkkipikaisuutta niin rahaa. Mieluiten kummatkin.
Alue: Aihe vapaa
Mielummin yhteys kotikaupungin sosiaalityöntekijään.