Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan PASKA äiti :-(.
07.11.2006 |
Eilen 4v. tyttö ilmoitti viime tipassa ulkona, että on pissahätä (olin vähän aikaisemmin pari kertaa kysynyt, tarvitseeko mennä vessaan, ja vastaus oli ei). Sitten, matkalla sisään, hän tönäisi rappusilla pikkusiskonsa nurin (juuri oli vähän aikaisemmin tönäissyt myös nurin). Suutuin ja nostalsin tytön tosi tosi kovakouraisesti sisään, ja karjuin ettei saa töniä. Lopputulos: pissat housuun. Hävettää ja harmittaa ihan kamalasti tunnustaa tämä, mutta siitä sain oikein kunnon raivarin, huusin ja karjuin pää punaisena, riuhdoin märät vaatteet tytön päältä suoraan pesukoneeseen. Pikkusiskokin katsoi ihan haavi auki, että mikä sille tuli.
Joo, tiedän ettei pissavahingoistaasaa suuttua. Pyysin kyllä myöhemmin anteeksi, että suutuin. Joka tapauksessa lupaavasti yökuivaksi oppineelta tytöltä tuli sitten yölläkin pissat sänkyyn. No silloin en sentään enää suuttunut. Tiedän, ettei niin saa tehdä, mutta teen silti. Harmittaa, hävettää ja itkettää. Saan aivan idioottimaisia raivareita aina välillä. Lyönyt en sentään ole (- vielä?). Yhden ison raivarin jälkeen pystyn aina chillaamaan jonkin aikaa, kunnes taas räjähtää.
Itkin aamulla yksin suihkussa ja mietin, kummasta lapset saa pahempia traumoja, raivarimutsista vai mutsista, joka on tappanut itsensä. Elämässä kaikki menee muutenkin ihan päin persettä, rahat on lopussa jatkuvasti, työt kaatuu päälle jne. Ja turha sanoa, että anna lapset pois, jos voisinkin jotenkin lapsistani luopua (joita siis rakastan kaikesta edellä kuvatusta huolimatta todella paljon), he ovat myös mieheni lapsia, eikä hän ansaitse mitenkään sitä, että lapset otetaan pois myös häneltä minun takiani.
Kommentit (9)
alan ammattilaisena sanon että taidat kaivata omaa aikaa ja hieman rentoutumista lapsistasi. Tarkkaile itseäsi, jos nämä jatkuu, puhu asiasta jollekkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla väsynyt, varsinkin jos on stressiä työstä ja raha-asioista ym., ja väsyneenähän noita ylilyöntejä tulee. Pyysit kuitenkin anteeksi lapselta ja selitit asian. Ja tiedostat saavasi raivareita, joten voit yrittää miettiä konsteja niiden välttämiseksi. Ei ne aina auta, mutta joskus kuitenkin, joten raivarit voi harventua. Se on niin väärin, että kun aikuiset väsähtää, niin lapsi kärsii, mutta näinhän se menee. Yritä saada stressiä hallintaan, äläkä mieti mitään itsemurhaa tms. Takuulla äidin menetys, varsinkin oman käden kautta, olisi lapselle pahempi trauma kuin mikään. Kyselisi lopun ikäänsä, miksi äiti hylkäsi. Sellaisten ajatusten tullessa oikeasti mieleen, hae apua. Soita neuvolaan tai mielenterveystoimistoon.
Tsemppiä! Sattuu noita kamalia päiviä muillekin.
Jo se, että mietit asiaa ja kirjoitat siitä tänne kertoo, että olet hyvä äiti. Huonot äidit, jos sellaisia onkaan, eivät pohdi asiaa. Olemme ihmisiä. Kaikkihan saavat vihastua. Lapseltakin voi pyytää anteeksi. Hyvä olisi tietenkin käsitellä asiaa lapsen kanssa jälkeenpäin, kun on itse rauhoittunut.
Voimia arkeesi. Tärkeimpiä asioita ei saa rahalla.
Itsestäni huomaan heti väsyneenä että hermot menee todella helposti.
Niinä päivinä yleensä yritän keksiä lapsille jotain mukavaa tekemistä keskenään, tai videoita yms. Itse yritän vain pysytellä omissa hommissa tai lukea, niin kauan että mies tulee kotiin ja pääsen päiväunille. Herään ihan eri ihmisenä.
Tuo on kyllä raivostuttavaa kun isompi on koko ajan pienemmän kimpussa. Meillä 3v ja 1v lapset. Isompi tekee koko ajan kiusaa.=(
Ai niin, en huomannut, että olitkin pyytänyt anteeksi...
Tosiaan, kuten muut kirjoittivat: oma aika voi tehdä ihmeitä, toivottavasti sinulla on siihen mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä oikeasti voisin saada apua nähin raivareihin? Perheneuvoloihin ja psykologille/psykiatrille julkiseen pääsevät nykyisin vain akuutit tapaukset ja eikös perheneuvolaan mennä lapsen ongelmien takia? Neuvolantädille puhumisen kynnys on taas hirmuisen korkea, ottaisin mieluummin suoraan yhtyettä mielenterveyspuoleen, mutta siellä on isossa kaupungissa ihan törkeät jonot. Yksityiseen psykiatriin mulla ei tietenkään ole varaa.
Omaa aikaa mulla on töissä, enemmän tuntuu, että tarvitsisin aikaa olla rauhassa lasten kanssa, ilman että työt ja kotityöt ja raha-asiat kaatuu päälle. Tekisin lyhennettyä työviikkoa, muttei ole millään varaa kun nytkin on aina laskut rästissä :-(.
Kiitos tsemppauksesta ja tuesta, se on tarpeen. En kehtaa/uskalla jutella tästä edes parhaalle ystävälleni.
tutkittu lainkaan, ovat maksaneet lapsenvanhdinkin, jotta pääsen sinne puhumaan :)
Soita sinne vaan, se juuri nimenomaan oikea paikka sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheneuvolaa.
Mä kävin siellä aikoinani lapsen raivareiden takia, ja samalla sitten käsittelin siellä eroni. voimia sulle pa.
tuntuu et maailma kaatuu kun molemmat kakarat temppuroi, onneksi toinen on välillä kerhossa niin jää aikaa vain toiselle, oletko puhunut kellekkään asiasta? ja ainahan voi ajatella että jos lapsesi olisivat ilman äitiä kuka heidän oikeuksiaan ja etujaan tiukan paikan ajaisi??
kaikilla on oikeus hermostua ja tiuskia, niin me kaikki äidit joskus teemme tsemppiä