Kolmas lapsi ja millä ikäerolla?
Olen 36v nainen ja mulla on 3v ja 6kk lapset, ja kauhea vauvakuume, vaikka kuopus on vielä tosi pieni. Järki sanoo, et pitäis odottaa kolmannen lapsen suhteen vielä ja aloittaa aikaisintaan vuoden kuluttua yritys, tunteet taas pohdiskelevat, et oisko parempi näin vanhana yrittää kolmatta samaan konkurssiin? Vai tulisiko sitä ihan hulluksi, jos olisi joku 1,5v ikäero? Mietin myös toista lasta, hän jää jo nyt esikoisen takia välillä varjoon, niin miten hänelle kävisi, jos saisi pikkusisaren tosi pienellä ikäerolla :(
Kokemuksia, ajatuksia?
Kommentit (20)
Jos tuntuu jo nyt raskaalta niin ei kannata. Mutta jos ei ole haasteita niin 1,5 v ikäero on ihan hyvä.
Odota nyt suosiolla ainakin siihen että kuopus on reilun vuoden ikäinen. Sitten näet miten teillä tosiasiassa sujuu kahden kanssa, että kannattaako ajatellakaan kolmatta. Joskus siitä helposta kivasta vauvasta kasvaa haastava taapero ja olet sitten aivan pulassa mahdollisesti huonosti nukkuvan vauvan ja kahden uhmaikäisen kanssa.
Meillä on kolme lasta 3,5 vuoden sisään, nuorimmilla ikäeroa 1,5 vuotta. Nyt lapset jo lähes aikuisia, ja vaikka välillä on menty aika haipakkaa, niin olen iloinen siitä, että tuli se kolmaskin hankittua. Meillä toki helpotti se, että oli tukiverkkoja lähellä ja talous tasapainossa. Itse asiassa nyt vähän harmittaa, ettei ole sitä neljättäkin.
Toivottavasti olet sen verran järissäsi, että sinulla on ihan oma päättelykyky liittyen teidän perheeseen. Onko nykyäidit oikeesti noin avuttomia, että kysytään tuntemattomilta kannattaako tehdä lisää lapsia?
Odota suosiolla n. 3-4 vuotta. Jos vielä silloin haluat kolmannen, niin menoksi vaan.
Kiitti vastauksista! Jos oisin yhtään nuorempi, niin odottelu tuntuis helpommalta. Toisaalta eipä tässä nyt ihan ikäloppuja olla, joten kai sitä nyt vois odotella et pienempi on ainaki sen 1-1,5v. Tukiverkot ei oo meillä mitenkään huiput, mut ollaan silti jaksettu ihan hyvin, molemmat lapset on suht rauhallisia ja nukkuvat hyvin.
Jonkun asiaa tuntevan mukaan 3v. ikäero olisi ihanteellinen. Silloin lapsi osaa jo hyvin ilmaista itseään ja on ehtinyt saada huomiota eikä jää nuoremman sisaruksen varjoon. Ne ensimmäiset vuodet ovat kai ne tärkeimmät. Vaikka et kertomasi mukaan ole parikymppinen (harvempi pienten lasten äiti on) niin hedelmällisyys ei ole ilmeisesti ollut haasteellista. Mutta käytännössä varmaan joku kompromissi kuitenkin ikäerojen suhteen, ihanteet ovat ihanteita ja käytännön elämä muuta.
Minulla ja siskolla on ikäeroa 4 vuotta eikä koskaan olla tultu toimeen.
Mieti esim. 4v ja 8v. Hieman on erilaiset leikit. Sama jos on 8v ja 12v. Toinen leikkii, toi en on jo esiteini eikä takuulla leiki. Sitten esim. 11v ja 15, molemmat murrosiässä - kamalat tappelut. Sitten kun toinen tätttää 18 ja toinen on 14 niin eipä varmaan 18 vuotiasta kiinnosta teinin lapselliset jutut kun pääsee jo baariin jne.
Been there. Mulla oli 36-vuotiaana vauva ja kaksivuotias, ja kolmaskin oli haaveissa. Mutta piti tunnustaa, että ilman turvaverkkoja olisi ollut liian hapokasta. Jätettiin siis myöhemmäksi.
Lopulta kolmas lapsi syntyi, kun olin 41. Oli ihanan leppoisaa ja hyvä aika olla kotona, kun esikoinen oli ekalla luokalla koulussa. Huonona puolena sitten, että nyt viisivuotiaana kuopus on aika rasite isoille sisaruksille.
Toki pitää muistaa, että lapsetkin ovat yksilöitä. Iästä tai sukupuolesta ei voi päätellä, kuka tulee toimeen kenenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja siskolla on ikäeroa 4 vuotta eikä koskaan olla tultu toimeen.
Mieti esim. 4v ja 8v. Hieman on erilaiset leikit. Sama jos on 8v ja 12v. Toinen leikkii, toi en on jo esiteini eikä takuulla leiki. Sitten esim. 11v ja 15, molemmat murrosiässä - kamalat tappelut. Sitten kun toinen tätttää 18 ja toinen on 14 niin eipä varmaan 18 vuotiasta kiinnosta teinin lapselliset jutut kun pääsee jo baariin jne.
12-vuotias joka ei takuulla leiki? Tosi surullista.
Ylipäätään taitaa olla enemmän luonnekysymys, jos missään iässä ei mitään yhteistä tekemistä löydy. Kaverillani on viiden vuoden ikäero siskonsa kanssa, ja ovat aina olleet läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja siskolla on ikäeroa 4 vuotta eikä koskaan olla tultu toimeen.
Mieti esim. 4v ja 8v. Hieman on erilaiset leikit. Sama jos on 8v ja 12v. Toinen leikkii, toi en on jo esiteini eikä takuulla leiki. Sitten esim. 11v ja 15, molemmat murrosiässä - kamalat tappelut. Sitten kun toinen tätttää 18 ja toinen on 14 niin eipä varmaan 18 vuotiasta kiinnosta teinin lapselliset jutut kun pääsee jo baariin jne.12-vuotias joka ei takuulla leiki? Tosi surullista.
Ylipäätään taitaa olla enemmän luonnekysymys, jos missään iässä ei mitään yhteistä tekemistä löydy. Kaverillani on viiden vuoden ikäero siskonsa kanssa, ja ovat aina olleet läheisiä.
Toki luonne ja kasvatuskysymys, mutta itse luin neiti etsiviä ja aku ankkoja ym. nenä kirjassa kiinni. Mitkään kotileikit ja barbit ja tällaiset eivät enää kiinnostaneet...
Jos tuntuu tällä hetkellä, että esikoisesi jää varjoon jo nyt vauvan takia, niin mielestäni tuossa kohtaa pitäisi jo ymmärtää, että aika uudelle raskaudelle ei ole nyt ihan kauhean hyvä.
Jaksatko raskauden väsymyksen, mahdollisen huonon olon jne juuri nyt ja seuraavan 9kk?
Kun vauva syntyy, se on toki ihanaa, mutta ei se mitään pelkkää hempeää hattaraa ole.
Olen itse tällä hetkellä kolmen lapsen äiti ja nuorin on nyt 1v 7kk ja taapero on kyllä todella perään katsottava , että en edes uskalla ajatella millaisia päiväni olisivat tuon ja pienen vauvan kanssa.
Mitä miehesi on asiasta mieltä? Et puhunut hänen ajatuksistaan, vain omistasi. Yleensähän näistä puhutaan kumppanin kanssa.
Sanot myös, että tukiverkot ei ole ihan niin huiput, mutta pärjäätte nyt. Sanon sen, että kolmas lapsi ei ainakaan työn määrää teillä vähennä ja moni asia myös hankaloituu. Nauttisit nyt lapsistasi ja katsoititte uudelleen kun elämä vähän tasoirruuu. Te vietätte nyt vauvavuotta.
Myönnän kyllä, että tän kolmosen vauva-aikana mulle tuli vauvakuume kun hän oli joku 8kk. Mutta ihan oikeasti se oli vain tunne. Mies laittoi pohdintaan järjen mukaan ja onneksi laittoi.
Meillä kolmas syntyi kun esikoinen meni ekalle luokalle kouluun ja keskimmäinen oli 4v. Kivasti esikoisen kannalta kun oltiin kotona tai käytiin vastassa koululta. Melkoista rumbaa tietty pienen koliikkivauvan kanssa oli toi syksy varsinkin kun ekaluokkalainen harjoitteli koululaisena oloa ja tytöt molemmat oli jo niin isoja että halusivat käydä harrastuksissa ja vauva kainalossa piti olla mukana kaikkialla kun olivat silti liian pieniä menemään yksin minnekään vaan aina piti olla kuskaamassa tai saattamassa. Tämä oli siis ennen korona-aikaa, mun vauva on nyt 5v.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelitko miehesi kanssa??
No varmaan on keskustellut? Miksi tätä edes kysytään? Ei nainen itsestään vauvoja tahdonvoimalla puske maailmaan. Siihen tarvitaan myös mies.
Aloittaja nyt vaan mietiskelee erilaisia skenaarioita päässään ja haluaa kuulla ihmisten kokemuksia erilaisista lasten ikäeroista ja lukumääristä. Ihan hyvä ja ymmärrettävä aloitus, itsekin tässä mietin, että milloin olis hyvä hetki tehdä kolmas lapsi. Ja niin myös miettii mun mies, jos se nyt erikseen pitää mainita.
Toisen lauseen alku kertoo kaiken. Järki. Niin.
Nauti nyt pienistäsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelitko miehesi kanssa??
No varmaan on keskustellut? Miksi tätä edes kysytään? Ei nainen itsestään vauvoja tahdonvoimalla puske maailmaan. Siihen tarvitaan myös mies.
Aloittaja nyt vaan mietiskelee erilaisia skenaarioita päässään ja haluaa kuulla ihmisten kokemuksia erilaisista lasten ikäeroista ja lukumääristä. Ihan hyvä ja ymmärrettävä aloitus, itsekin tässä mietin, että milloin olis hyvä hetki tehdä kolmas lapsi. Ja niin myös miettii mun mies, jos se nyt erikseen pitää mainita.
Joskus näissä naiset tuppaa vähän päättämään itse
Sekapää! Jos kuopus on jo 3, mitä hittoa puhut mahdollisesta puolentoista vuoden ikäerosta?
Ei kolmatta sinulle! Ole onnellinen niistä kahdesta jotka jo ovat. Ja paranna tapasi: ei kuopus saa jäädä esikoisen varjoon!