Psykologit hoi! Mikä avuksi "isäongelmiin?"

Olen siis 23- vuotias nainen ja mielestäni minulle on muodostunut epänormaali suhtautuminen miehiin. Olen suorastaan riippuvainen miesten antamasta positiivisesta huomiosta. En osaa edes haaveilla tasa-arvoisesta parisuhteesta, vaan etsin jonkinlaista isähahmoa joka pitää minusta huolta. Ihastun itseäni paljon vanhempiin miehiin ja miesten seurassa huomaan taantuvani usein lapsenomaiseksi kikattajaksi, mikä nolottaa minua itseänikin. En vain osaa käyttäytyä eri tavalla.

Minulla on muuten ollut hyvin onnellinen lapsuus, mutta kasvoin ilman isää. Olen miettinyt, että voisivatko ongelmani johtua isän puutteesta ja voiko niistä päästä koskaan eroon?