Olisi hyvä että jokaisessa suvussa olisi

Voi kyllä käydä toisinkin päin, nimimerkillä kokemusta on.

siinä, että pienenä on helpompaa. Jonnekin neli-viisivuotiaaksi lasten leikit ei ole mitään ydinfysiikkaa muutenkaan ja kaikki sopii yhdessä leikkimään. Silloin voi kyllä ihan aidosti olla sitä mieltä ettei kehitysvammaisuus juuri vaikuta lapsen elämään, lapsi on ihana ja iloinen jne. Mutta viime aikoina kun on tavattu tätä perhettä, on ehkä ollut hieman haikeutta ilmassa. Muut lapset on ajaneet jo niin kauas ohi, ettei leikit enää tahdo sujua. Ja sitten tätä erityislasta turhauttaa kun erilaisia "sääntöjä" mitä muitten jutuissa on, ei vaan pysty ymmärtämään. Hän sitten vaan lähinnä sotkee jos yrittää osallistua, joskus ihan turhautumistaan. Tulee itse asiassa pala kurkkuun kun ajattelenkin. Nimittäin tietyssä pisteessä sitä asiaa ei vaan enää voi pehmittää. Kaikki kyllä yrittää, mutta kun ajat on vaan nyt muuttuneet ja on siirrytty uuteen vaiheeseen.



Äh, teki mieli vaan purkaa. Onhan tällä lapsella sitten omat kuvionsa muualla joissa varmasti pärjää.