Pois internetistä takaisin reaalimaailmaan

Heippa kanssa-addikti. Olen kärsinyt nettiriippuvuudesta jostain vuoden 2008 laitamilta asti. Muitakin addiktioita on, toiminnallisia ja fyysisiä. Mua auttoi ylipäänsä se, kun tutustuin että mitä addiktiot on, miten ne toimii, miten ihmismieli toimii ja muutenkin opiskella että miten tehdään elämänmuutoksia ja pysytään päätöksissä. Kysehän on pohjimmiltaan dopamiiniriippuvuudesta. Tutustu asiaan jos et jo tiedä. Alkoholiriippuvuudesta on valtava määrä kirjoja yms. saatavilla, lueskelin/kuuntelin niitäkin. Tosi paljon samaa siinä addiktiivisessa ajattelutavassa.

Nettiriippuvuuteen on tosi vähän apua saatavilla vielä toistaiseksi. Itse kävin jopa oman kuntani päihdepolilla juttelemassa asiasta (siellä siis hoidetaan riippuvuuksia), mutta sielläkään ei oikein osattu auttaa. Peliriippuvuudesta puhuttiin vähän, mikä ei ollenkaan ole ongelmani.

Kerron vähän asioista, jotka auttoi mua. Ne ei ehkä toimi sulle, mutta mieti miten voisit soveltaa niitä tai muuten vaan pohdiskella miten ne liippaa sun elämää läheltä.

--- Luovuin älypuhelimesta. Aika hard core! Mutta tämä mahdollisti sen, että olen netistä vapaa kun poistun kotoa. Eikä elämä mitenkään mahdotonta ole toisin kuin moni luulee. Käytän läppäriä kotona.

--- Edelliseen liittyen: jos kuitenkin käytät älypuhelinta, niin tee siitä itsellesi mahdollisimman tylsä. Värit, hälytysäänet, värinät ym. pois, mitkä kutkuttelee aivojen palkitsemisjärjestelmää. Pikakuvakkeet useimmin käytetyihin appeihin pois, että joudut näkemään edes yhden mutkan enemmän vaivaa avataksesi ne. Lataa appien ja laitteen käyttöä tarkkaileva laskuri, joka kertoo paljonko käytät ja kuinka usein.

--- Pitäää hyväksyä, että nollatoleranssi on mahdotonta. Nettiä tarvitaan, joten kohtuukäyttö on avain. Mitkä on ne hetket, kun eniten käytät? Mikä tunnetila silloin vallitsee? (anna kun veikkaan, tylsyys? Koska aivosi huutavat dopamiinia). Mitä muuta voisit sen tunnetilan suhteen tehdä, voisiko sitä opetella sietämään, tekemistä lykkäämään?

--- Tule tietoiseksi käytöksestäsi. Havahdu huomaamaan, kuinka usein ja kauan olet netissä ollut. Millä sivuilla. Mitä olet tehnyt. Älä anna itsesi upota aivottomana vaan selaamaan, vaan tule tietoiseksi että nyt vaan selaat turtuneena (vaikka jatkaisitkin selaamista). Tietoisuus on avainasemassa käytölsen muuttamisessa. Tietoisuustaitoja voi harjoitella, esim. mindfullness yms. (näitä käytetään ihan yleisestikin, ei ole pelkkää mun sanaa)

jatkuu 1/2

jatkuu 2/2

--- Jos ja kun ongelmasi on dopamiini, mistä muualta sitä voit saada? Aluksi mikään ei tunnu palkitsevalta, joten joudut vähän pakkopullamaisestikin palaamaan asioihin jotka ennen palkitsivat. Ajan kanssa (yllättävän nopeastikin) aivosi tottuvat uuteen normaaliin. Samalla pitää myös yrittää pysyä addiktion parista poissa. Aivot ovat onneksi elastiset, joten niiden jumppaaminen on mahdollista. Nyt olet vaan jumpannut ne toiseen ääriasentoon.

--- Mua auttaa kun pidän muuten huolen hyvinvoinnistani ja oloni ovat tasapainossa. Olen syönyt, nukkunut ja liikkunut hyvin. Jos olen tunteellisessa tilassa, stressaantunut tai muuten joku "nappula" hilautuu ääriasentoon, aktivoituu myös addiktiivinen käytös. Myös päihteet, kofeiini, nikotiini yms. kuuluu tähän palautumisineen, ne sekoittaa pakkaa. Itseään ei pidä rangaista vaikka välillä repsahtaa, vaan palaa takaisin parempien uusien tapojen pariin heti kun mahdollista. Edistys ei ole suoraviivaista, siihen kuuluu kaikenlaiset mutkat kuten elämään yleensäkin. En nyt sano että pakko lopettaa esim. tupakointi jos haluaa netinkäytön kuriin, mutta sanon että kaikki keskushermoston normaalivireeseen vaikuttavat aineet vaikeuttavat tasapainoista käytöstä ja viisaita valintoja jos niiden kanssa muutenkin kamppailee.

--- Tiedosta mitkä on netissä ne sun suurimmat sudenkuopat. Mulla se on some ja foorumit. Mun ei yhtään pitäisi olla täällä, mutta nyt masennuksissa ja huonovointisena lipsun. Rekisteröitymistä vaativista somesta olen poistunut enkä ylläpidä omalla naamalla ja nimellä mitään kuvaa itsestäni missään, mistä tulisi olo että pitäisi olla päivittämässä ja muita seuraamassa. Normaalissa hyvänolon tilassa sallin itselleni netissä mitä tahansa muuta, kuin tällaiset paikat, ettei tule houkutusta upota selaamaan. Tiedostan nykyään myös jos turtuneena vaan selaan linkistä toiseen palkinnon (dopamiinin) toivossa, ja sen käytöksen osaan lopettaa. Silloin totean että netti on mulle tältä päivältä kaikkensa antanut ja suljen koneen. Tuota tapahtuu mulla siis erityisesti väsyneenä ennen nukkumaanmenoa.

--- Tee varasuunnitelmia sen varalle, että et pysty olemaan netistä pois vaikka haluaisit. Mä menen silloin selaamaan vaikka päihdelinkin keskustelualuetta (vain lukemaan), että olisin edes jotenkin tavoitteeseeni liittyvän aiheen (riippuvuuskäytöksen lopettamisen) parissa. Tai kuuntelen youtubesta luentoja elämänmuutoksesta tai addiktioista. Eli verrattuna jos olisin ahmimishäiriöinen niin en söisi suklaakakkua vaan porkkanoita, jos en kerta ahmimatta voisi olla.

Toivottavasti tästä on edes vähän apua. Kysy lisää. Voidaan jutella tässäkin. Parastahan on se, että tiedostat itsekin että sulla on ongelma ja oot siinä pisteessä, että tavoitelet apua. Autan mielelläni jos voin.

t: Nettinarkki

Okei vastasin osin aiheen vierestä kun puhuin puhelimesta ym., kun aloin innoissani näpyttelemään. Ohita siis vaan suosiolla ne kohdat mitkä ei sua ollenkaan kosketa.

t: Nettinarkki

Pitäs hankkia jotain muuta elämää ja mielenkiintoa. Netissä tulee pyörittyä kun ei ole muuta tekemistä ja on yksinäinen.

Aloita siitä, hanki harrastus, ystäviä, koira tms joka pitää sut liikkeessä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäs hankkia jotain muuta elämää ja mielenkiintoa. Netissä tulee pyörittyä kun ei ole muuta tekemistä ja on yksinäinen.

Aloita siitä, hanki harrastus, ystäviä, koira tms joka pitää sut liikkeessä.

Joo, minäkin tein näin. Mutta ongelma on siinä, että kotona ollessa se joka ikinen hetki ajasta menee netissä. Kotiin tultuaan suoraan sohvalle läppäri syliin ja siinä sitä sitten ollaankin kunnes mennään nukkumaan. Eli jos ongelma ilmenee kotona, se pitää korjatakin kotona. Toki mielekäs ja täyteläinen elämä tukee sitä muutakin hyvinvointia, ilman muuta.

t: Nettinarkki

Asia, jonka ajoittaisen vaikeuden itsekin tiedostan, mutta on tervejalkaiselle aika helppo. Kävelylenkki. Kunnon parantuessa voi lisätä kilsoja ja laittaa vaikka musaa korviin. 

Ei aina nautintoa, mutta kotiin tullessa hyvä fiilis.

Kannustan myös miettimään, että mitä muuta se tietokone/internet voi sulle tuoda kuin nykyisen käytöksen. Koska onhan se aivan turha toivo että yhtäkkiä muuttuisit täysin toiseksi ihmiseksi, joka ei konetta aukaisisikaan vaan kuuntelisi lp-levyjä villasukkaa kutoen ja palapelejä tehden. Äärimuutokset eivät tuppaa olemaan pysyviä, vaan pienet muutokset eikä niitäkään kaikkia kannata tehdä kerrallaan vaan hissuksiin ajan kanssa. Laihduttamisesta tämän kaikki tietävät.

Itse sallin tietokoneella ja netissä aivan vapaasti kaiken haluamani ajan mahjongin pelaamiseen ja äänikirjojen kuunteluun. Niissä on sentään jotain järkeä. Äänikirjaa kuunnellessa voin lisäksi sulkea näytön, jolloin saa vielä visuaalisen rauhan.

Mä oon siitä outo että en ole mikään leffojen tai sarjojen maratonkatsoja, joten joskus korvaan sen päättömän selailun vaihtamalla päättömään katseluun. Eli jotain sarjaa pyörimään ja siitä voin pyrkiä vaikka välillä nousemaan venyttelemään tai jotain (käytän joskus reippauspuuskissani ihan herätyskelloa/ajastinta muistuttamaan että pitää nousta). Lohdutava elektroninen tuttini eli läppäri on silti tekemisessä läsnä, mutta olen pois siitä kaikista pahimmasta tavastani. Lisäksi kyllästyn niihin sarjoihin nopeammin kuin vaikkapa tähän palstaan (koska se ei anna niin nopeaa palkintoa dopamiinin muodossa kuin tämä palsta), joten mahdollisuus että alan tekemään jotain ihan muuta on todennäköisempi kuin vaikkapa nyt kun makaan sohvalla selälläni läppäri sylissä tänne näpytellessäni. Eli jotenkin vaan yritän luovia että mitä muuta minä tällä ajallani ja huomiollani voisin tehdä, joka ei kuitenkaan ole mitään vaatekaapin siivousta joka ei nyt vaan satu yhtään houkuttelemaan (sillekin aikansa sitten hyvänä päivänä, toki).

Yksi käytös mistä mun piti pyrkiä eroon ja mistä oon sittemmin lipsunut, on tuo peukutusten antaminen ja seuraaminen. Sehän on todella addiktoiva elementti (jolla Netflix on niin katsokaa dokumentti The Social Experiment). Eli pienin askelin pois addiktion syövereistä. Nytkin tämän ääneen sanottuani lupaan itselleni että alan kiinnittää tarkempaa huomiota siihen etten kiinny niihin peukutuksiin niin paljon että osallistuisin.

t: Nettinarkki