Miten sujuu opiskelu lapsellisena?

Rankkaa on ollut, paljon rankempaa itse asiassa kuin kuvittelin, vaikka mitään ruusuisia kuvitelmia en ollut elätellytkään! Iltaisin en pysty/jaksa tehdä mitään opiskeluun liittyviä töitä, joten yritän tehdä ne aina hyppytunneilla yliopistolla tai viikonloppusin kotona. Onneksi yliopistossa voi opiskella omaan tahtiin, eli just niin rankasti tai sopivasti kuin itsestä tuntuu, nyt käyn 2-3 pvä yliopistolla ja loput pvät olen töissä. Rankkaa on ollut aluksi suunnitella omaa ajankäyttöä, että saa perhe-elämän ja opiskeluelämän sopimaan yhteen. Mutta vaikka onkin rankkaa ja tuntuu välillä ettei joko ehdi lasten kanssa olla yhtään tai opiskelujutut jää tekemättä, en silti vaihtaisi pois! Viimeinkin saan opiskella just sitä mitä haluan, enkä halua nähdä lapsia esteenä sille, vaan voimavarana, vaikka kuulostaakin niin kliseeltä. Suurin apu on kotona ihana aviomies, joka on 110% opiskelujeni takana!

Tsemppiä sulle, älä anna periksi vaikka välillä olis miten rankkaa!

Opiskelu ainakin 5:den lapsen äitinä koen rankaksi. En kuitenkaan mistään hinnasta lopettais. Joka hetki saa kyllä potkia itseään päähän, motivointia etsien.

Mutta hyvin sujui. Lapsia tosin oli vain yksi. Hoitopaikka oli päiväkodissa, hoito oli maksuton koska kahden opiskelijan taloudessa ei juuri tuloja ollut. Ah niitä lyhyitä hoitopäiviä, lapsi oli hoidossa max klo 9.45-16. Nyt kun on töissä, pikkusisarusten hoitopäivä venyy yli yhdeksän tuntiseksi. Poissaoloja tuli loppujen lopuksi aika vähän. Perheellisyys teki sen, että opiskelussa oli selkeä rytmi. Yöaikaan tuli kyllä tehtyä esseitä ja luettua tenttiin, mutta ehkä niin olisi tehnyt ilman lapsiakin. Eli ainakin näin jälkikäteen katsellen opiskelu perheellisenä sujui ihan ok. Opiskelukavereiden muistan sanoneen, että sulla on asiat niin kivasti, kun sulla oikea koti, mannaryynejäkin kaapissa.

vastanneille.