Nettishoppailuriippuvaiset, mitä teette kun tekee mieli taas tilata jotain?

Pitää tehdä sääntöjä itselleen. Esimerkiksi niille jutuille, jotka juuri nyt kiinnostavat, varataan vain jokin pieni tila, enempää ei saa hankkia. Tehdään budjetti, jota ei saa ylittää. Päätetään, että edellinen pitää käyttää ennen uutta jne.

Mä menin terapiaan ja hoidin pääni kuntoon.

pitäisi varmaan pohtia mikä laukaisee shoppailutarpeen? Pitäisikö vapaa-ajalle keksi joku muu kiva harrastus kun nettikaupoissa pyöriminen? Tai sit otat vain ilon irti haamushoppailusta eli et vie ostosta loppuun asti. Totaaliostoslakot ei ainakaan itselläni ole toimineet kun hetken. Parempi tapa säästää rahaa on joku säästökohde ja sitten kuukauteen on jäätävä itsellen myös hupirahaa eli saa ostaa jotakin, jos tarvitsee/haluaa. Jos kämppäsi on täynnä tavaraa, suunnittele mielessäsi muutto tai pakkaa vaikka huvikseen osa tavaroista..saattaa tavaramäärä yllättää ja herättää vähentämään sitä.

Minä mietin jo yhdessä välissä olenko riippuvainen.

Mutta rahaa ei ole, ja vaikka olisikin niin enää ei vain oikein huvita, edes silloin kun tarvitsisin jotain mitä paikkakunnalta ei saa.

No nyt pitkästä aikaa tilasin hävikkiruokakaupasta jotain varastoon niin itselleni kuin lapsille toisella paikkakunnalla.

Entä jos hankit laatikoita ja lipastoja. Osa sinne ja osa kellariin. Sitten teet niillä tavaroilla jotain, juttele ja silitä niitä. Esineillä on kuulemma henki. Päätä joku summa millä ostat kuussa, jos jäi vielä joku hankkimatta. Verkkosivuja voi katsella myös ostamatta, lisää kirjanmerkkeihin, poista kerralla monta kirjanmerkkiä myöhemmin. Tai älä katso lainkaan niitä ostosivuja, hanki kirjoja selattavaksi ja videoita.

Itken ja pureksin sormenkynteni, kunnes halu menee ohi. Ei ole oikein, että puoliso joutuisi taas kärsimään tuhlailustani.

Sori kysymys ei ollutkaan tarkoitettu minulle, vaan muille.

Vilkaisen visan saldoa.

Mulla välillä iskee nettishoppailuvimma. Yleensä yöllä. Silloin kerään ostoskoriin kaikkea, mutta jätän tilauksen vielä maksamatta. Tilaan vain, jos todella haluan ne vielä aamullakin, kun herään. Aika usein käy niin, että en sittenkään välttämättä halua. Tajuan useimmiten, etten oikeasti tarvitse niitä tavaroita.