Olla kristitty toisen ihmisen uskolla?
Iäkäs sukulaismies sanoo kierrellen ja kaarrellen olevansa kristitty mutta aina jos hän sanoo aiheesta yhtään enempää hän puhuu vain ja ainoastaan jonkun toisen uskosta. Ei kukaan häneltä aiheesta kysele vaan hän itse joskus mainitsee lyhyesti jos tulee puhetta vaikka hautapaikoista, jonkun ristäisistä tai seurakuntavaaleista.
Hän sanoo esim. vaimovainaaseensa viitaten "minun vaimo oli niin harras kristitty, leipoi aina kakut seurakunnan tilaisuuteen" tai harrastusporukkaansa viitaten "Kaverini Seppo ja Juhani ovat kristittyjä miehiä, käydään vieläkin kahvilla puolin ja toisin ".
Hän ihan kuin todistelee tuntemiensa ihmisten uskolla sitä että hänkin on kristitty.
Kommentit (6)
Mitens ite. Itsekin puhut muiden suilla?
Välillä tuntuu, että nykyään on helpompi puhua julkisesti seksuaalisesta suuntautumisestaan kuin myönteisestä suhtautumisestaan kristinuskoon.
Kannattaa myös huomata, että usko on lahja, emmekä kaikki myönteisesti kristinuskoon suhtautuvat voi riemuita uskonvarmuudellamme.
Iäkäs sukulaismies on autuas omassa uskossaan sellaisena kuin se on. Kunniota sitä ja pidä huoli omastasi, ok?
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli jo kerrottu 2000 v sitten
Kuka oli 2000 vuotta sitten kristitty vaimonsa tai Sepon ja Juhanin uskolla?
Lienee yleistä vauvakasteessa kirkkoon liitetyille että usko ei ole henkilökohtainen?