Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tolkien luoma Taru Sormusten Herrasta -sarja on ikääntynyt todella huonosti
27.10.2022 |
Huolimatta siitä, että J.R.R. Tolkienin kirjoittama Taru Sormusten Herrasta -sarja on merkittävä fantasiaeepos, niin se ei ole täysin kestänyt ajan hammasta ja sarjan loisto on päässyt hiipumaan.
Taru Sormusten Herrasta -sarja on toiminut aikoinaan pohjana modernille fantasiakirjallisuudelle ja ajatus tehdä "satu, joka on kirjoitettu aikuisille ja jota he voivat lukevat" osoittautui tuolloin yllättävän suosituksi. Kuitenkin, kuten monet viime vuosisadalla ilmestyneet kirjat, jotkin Tolkienin teoksissa ilmenevät elementit eivät ole vanhentuneet arvokkaasti. Kuitenkaan se, että jos jossain vanhassa kirjassa on vanhentuneita elementtejä, jotka eivä enää tänäpäivänä kestä päivänvaloa ja katsota soveliaiksi niin se ei välttämättä tarkoita, että kirja olisi huono. Eikä sekään, että tietyt osat Taru Sormusten Herrasta -sarjaa ei ole enää muodissa ja tätä päivää, tarkoita etteikö kirjoja voisi edelleen lukea ja nauttia niistä. Jotkut kirjojen osat ovat kuitenkin vanhentuneet huonosti minkä lukijan on hyvä tiedostaa, sillä ne suurimmat niistä ovat ongelmallisia ja loukkaavia. Ja se on tärkeää siksi, että kirjojen sisältö voi järkyttää, ahdistaa sekä nostaa pintaan ikãviä tunteita ja muistoja.
1. Tolkienin kirjoissa on tahallisia juonen umpikujia maailmanrakentamisen vuoksi
Tolkienin Keski-Maa on yksi kaikkein huolellisimmin rakennetuista fantasiaympäristöistä. Taru Sormusten Herraa ohella tämä kertoi Keski-Maan historiasta myös Silmarillionissa ja niiden lisäksi hänellä oli paljon henkilökohtaisia muistiinpanoja. Mutta vaikka tämän kaltainen maailmanrakennus tarjoaa uskomattoman rikkaan ympäristön, se johti toisinaan kömpelöön tarinankerrontaan. Esimerkiksi silloin kun tarinan neljä päähobittia oikaisevat yllättäen Vanhan metsän läpi ja tapaavat siellä eksentrisen ja hipsterimäisen Tom Bombadilin, niin lukijoille tarjotaan monta sivua tekstiä tästä kyseisestä hahmosta, joka kuitenkin katoaa pian juonesta edistämättä tarinaa mitenkää. Nykyaikaiset lukijat ovat kuitenkin tottuneet paljon virtaviivaisempiin tarinoihin ja odottavat kirjan jokaisen luvun edistävän sen pääjuonta kun taas juonelliset umpikujat vievät modernin lukijan mielenkiinnon pois kirjoista ja triggeröi heitä.
2. Random hahmot ilmestyvät tyhjistä, esiintyvät lyhyen ajan tarinassa ja sitten katoavat
Silmarillion ja jotkut muut Tolkienin kirjoitukset, jotka on koottu Keski-Maan Historiaan, kattavat suuren osan Tolkienin luoman fantasiamaailman historiasta. Jotkut näiden kirjoitusten hahmoista, kuten haltioihin kuuluva soturikuningatar Glorfindel, tekevät vain pieniä esiintymisiä Taru Sormusten Herrasta -kirjassa, mutta he eivät vaikuta sen juoneen merkittävästi. Ja vaikka useimmat Tolkien-fanit rakastavat näitä yllätys cameoita, niin monet nykyajan lukijat ovat turhautuneita niistä. A Song of Ice and Fire ja The Game of Thrones kaltaisten nykyfantasiakirjojen lukijat ovat tottuneet siihen, että tarinassa esitetyt hahmot pysyttelevät mukana koko tarinan kaaren läpi ja tekevät merkittävän panoksen sen toiminnan täyteisen kokonaisjuonen edistämiseksi.
Kommentit (7)
6. Taru Sormusten Herrasta -kirjoista puuttuu monimuotoisuutta ja PoC
Koska Tolkien on saanut inspiraationsa valkoisen eurooppalaisen historiasta ja myyteistä, Taru sormusten herrasta ei ole populaatioltaan kovin monipuolinen kirjasarja. Päähenkilöiden oletetaan olevan kirjojen perusteella valkoisia, ja jopa teoksen sovitukset heijastavat tätä monimuotoisuuden puutetta. Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että vähemmistöryhmien positiivinen edustus mediassa voi johtaa keskenään erilaisten ihmisten parempaan hyväksymiseen. Kirjasarja ja mikä tahansa tarina, jossa on pelkästään vain täysin valkoisia päähahmoja, on ajatus, joka tämän päivän sensitiivisyyden läpi katsottuna tuntuu väärältä ja eriarvoiselta.
7. Jotkut Taru Sormusten Herrasta -kirjojen ihmishahmoista on kuvattu luonnostaan pahoiksi
Taru Srmusten Herrasta -kijoissa on tiettyjä kulttuureita, joita edustavat ainoastaa pahoiksi luonnehditut hahmot. Esimerkiksi Keskimaan oman natiivin alkuperäisväestön muodostavat örkit, urukit ja gobliinit esiintyvät kirjoissa vain pahojen vastustajien yksiulotteisessa muodossa, mikä saa lukijat uskomaan, että kaikkien näiden kulttuurien jäsenet ovat automaattisesti pahoja. Ja vaikka Tolkien on sanonut, että "mikään ei ole ollut alussa paha", mikä on hyvä näkemys, niin kuitenkin, kun jokaisen tietyn kulttuuriryhmän hahmon osoitetaan olevan paha, se saa lukijat ajattelemaan, että jokaisen sen ryhmän jäsenen täytyy olla paha. Mutta tämän kaltainen ajatus siitä, että jonkin ihmisryhmän kaikilla jäsenillä on kaikilla syntyessään samat muuttumattomat ominaisuudet, on rasistinen, vanhentunut ja suoraan sanottuna ongelmallinen.
8. Keski-Maan maantiede ja geopolitiikka saa huolestumaan
Jotkut Tolkienin työtä arvostelleet kriitikot ovat tuoneet esiin joitainkin yhteyksiä tiettyjen ryhmien Keskimaan asuinpaikojen ja tosielämän ennakkoluulojen välillä. Esimerkiksi Tolkien perusti tarinoiden örkit ja goblinit todellisen maailman vaeltaviin mongolialaisiin paimentolaisheimoihin, jotka 1200 -luvulla kävivät Euroopan tuntumassa ja sortuu toistaa samaa vanhaa Eurooppa keskeistä narratiivia, joka kuvaili mongolit sotaisiksi, julmiksi ja raakalaismaisiksi barbaareiksi. Maantieteellisesti kirjoissa on muutenkin hyvin pitkälti Länsimaat vs. Aasianmaat -dynamiikka, johon tekstissä jopa suoraan viitataan sillä että hyvät henkilöt ovat lännestä ja pahat tulevat idästä. Tolkien käsitteli tätä kritiikkiä sanoen, että se syntyi yksinkertaisesti hänen esittämänsä kerrontatavan takia, mutta se on silti rinnakkainen joidenkin puheenaiheiden suhteen ja jotkut näkevät todennäköisesti ryppään punaisia lippuja tässä samankaltaisuudessa. Varsinkin silloin kun poliittisesti aktiivisemmat Taru Sormusten Herrasta -kirjojen lukijat käyttävät kirjoja puoltaakseen omia ajatuksiaan "länsisen sivilisaation" suojeluasta sekä valkoisen nationalismin ja muukalaisvihan tukemiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9. Tolkienin kirjat sisältävät epämiellyttävää terminologiaa ja rasistisia asenteita
Vaikka se ei ole ehkä ollut tarkoituksellista Tolkienin puolelta, niin on tiettyjä sanoja, joita hän käyttää, ja jotka nykyaikaisessa kontekstissa nostavat kulmakarvoja. Vaikka Tolkien itse tunnusti olevansa rasistinvastainen, ja tästä on vahvaa näyttöä, niin jotkut hänen terminologiansa olivat silti huonosti harkittuja ja loukkaavia. Selkeä esimerkki tästä löytyy Sormuksen Ritarit luvusta 10, kun Aragorn keskustelee Nazgulistä Barliman Butterburin kanssa. Tolkienin kirjassa majatalon isäntä sanoo tässä kohtaa, että "kukaan musta mies ei pääse näistä ovista sisään muuten kuin kuolleen ruumiini yli" viitaten sillä myös Nazguliin, joka käyttää paikkaa juopotteluun. Tämän kaltaiset rivit heikentävät kirjoissa niissä haluttua rakkauden, suvaitsevaisuuden ja yhteistyön sanomaa.
10. Tolkienin kirjoissa ei esiinny vahvoja naisia ja muutenkin naishahmot loistavat poissaololla
Taru Sormusten Herrasta -kirjat ovat pääosin pelkästään tarina mieshahmoista. Naishahmot ovat suurelta osin sivussa Tolkienin teoksissa tai heidät määritetään ainoastaan suhteessa tarinan miehiin. Nykystandardien mukaan tämän tyyppinen naisvihamielinen tarinankerronta ei todellakaan kestä. Samalla tavalla kuin varmistaa, että vähemmistöt ovat hyvin edustettuina fantasiassa, on myös tärkeää, että myös kaikien eri sukupuolien hahmot pääsevät rsiintymään mediassa ja tubman omaa ääntään esiin. Ja vaikka Tolkien sisällytti kirjojen naisille satunnaisia harvoja hyviä hetkiä, erityisesti kertomuksessa Eowynin noitakuninkaan surmaamisesta, he eivät tunnu täysin toteutuneilta ja kokonaisilta ihmisiltä.
Selvästi havaittavissa ajatusrikoksia, joten pitäisi sensuroida ja värjätä ainakin puolet hahmoista tummaksi tasapuolisuuden nimessä. Lisäksi määrätä transukiintiöt vaikka naisiltahan se hobittikääpiöryhmä näyttää jo valmiiksi.
Miksi oksensit tämän kultuurikritiikkisi juuri tänne? Toki näistä monimuotoisuus ja rasistusteemoja nyt voi hakea kaikesta, mutta nuo alun "nykyluokija sitä ja tätä" ovat ihan täyttä scheissee. Kirjallisuudessa ei mikään ole niin puistattavaa kuin tyypit, jotka tulee selittämään, että vian tietynlaiset juonikulut ovat oikeita.
Lopultahan Taru Sorumusten herrasta on kestänyt aikaa juuri sen takia, että se muokkasi mm. tarinan kerrontaa. Se mitä sinä kutsut hidastempoiseksi on juuri se, mikä antoi lukijoille aikaa tutustua hahmoihin - ja siksi ne elää edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taitaa olla melko rasittava tyyppi
Alue: Aihe vapaa
3. Tolkienin sankarit näyttävät voittamattomilta ja heikoilta
Taru Sormusten Herrasta -kirja keskittyy suurelta osin sotaan, ja niiden kirjoittaja on ollut sotaveteraani. Nämä tosiasiat huomioon ottaen on erittäin outoa, että yksikään tarinan päähenkilöistä ei koskaan kuole tai edes vahingoitu. Elokuvasovitusten fanit saattavat toki kiistellä kauasnäkevän käskynhaltija Boromirista, mutta Tolkien kirjoissa hän oli erittäin matala hahmo, jonka tarkoituksena oli yksinkertaisesti esitellä sormuksen vaikutusta. Toki hahmojen ei tietenkään tarvitse aina kuolla sodan vaikutuksesta ja Tolkien tiesi sen itsekkin melko varmasti. Nykyaikaisilla yleisöillä on kuitenkin käsitys, että kuolevat hahmot, voimakkaasti tunteelliset kohtaukset ja muut synkät elementit tekevät kaunokirjallisuudesta "realistisemman" ja elävän. Siksi jotkut lukijat saattavat kokea, että tarina, jossa kaikki pääsankarit selviävät aina kaikesta elossa ja naarmuitta, on vanhentunut sen perusteella, mitä he ovat tottuneet odottamaan modernimoien kirjojen pohjalta.
4. Monilta tarinan päähahmoilta puuttuu kokonaan toimintakyky
Nykyajan lukijat pitävät päähenkilöidensä toiminnallisuudesta tarinoissa, ja hahmoja, joilla sitä ei ole, useinmiten halveksutaan. Hyvä esimerkki voisi olla vaikkapa Twilight -kirjojen hahmo Bella Swan, jonka passiivinen rooli kirjojen kerronnassa ei ollut monien lukijoiden suosiossa. Kahdessa Tornissa päähenkilöt Merry ja Pippin ovat suurelta osin passiivisia hahmoja. Kirjassa he joutuvat örkkilauman vangiksi ja pysyvät tässä passiivisessa ja toimettomassa tilassa tekemättä mitään tai pyrkimättä vaikuttamaan omaan tilanteeseensa kunnes Rohirrimit tappavat örkit ja vapauttavat Merryn ja Pippinin. Myöhemmin he pysyttelevät tarkkailijoiden asemassa näkemattä vaivaa minkään eteen tai osallistumatta toimintaan ja taisteluihin, jonka suhteen modernit lukijat ovat olleet tyytymättömiä ja pettyneitä.
5. Kirjojen tarinoilla kestää pitkään ennen kuin ne pääsevät kunnolla käyntiin ja ne ovat liian hidastempoisia
Monet nykymediat, myös kirjat mukaan lukien, ovat kiinnostuneita yleisöjen koukuttamisesta mahdollisimman nopeasti. Monimuotoista fiktiota tulvivassa maailmassa on järkevää, että kirjojen on tehtävä kaikkensa estääkseen lukijoita keskeyttämästä lukijoita ja irtautumasta kirjasta. Siksi monet modernit kirjat alkavat suoraan toiminnalla ja menevät heti asiaan ilman turhanpäiväistä jaarittelua ja hidastelua. Mutta koska Taru Sormusten Herrasta -kirjat julkaistiin hyvin erilaisessa kontejstissa ja ajasaa, niiden tarinankerronnalla ei ole samaa kiireellisyyttä ja tarvetta vangita lukijaansa. Moderni yleisö on kuitenkin tottunut fantasiatarinoihin, jotka alkavat jännittävän toimintakohtauksen aikana tai muulla kirjan kliimaksilla, jolloin Sormuksen Ritarit -kirja kuivan ja puisevan jaarittelunsa kanssa tuntuu heidän näkökulmasta vähemmän viehättävältä. Varsinkin jos sitä vertaa vaikkapa Brandon Sandersonin kirjaan, joka alkaa intensiivisesti taikuudesta johtuva salamurhalla.