Miksi flirttailen varattujen kanssa?
Taas olen tavannut varatun miehen ja jotenkin ajautunut flirttailemaan hänen kanssaan. Sinänsä harmitonta kai (?) mutta jäin oikeasti miettimään että miksi olen tällainen? Olen itsekin varattu ja oikein tyydyttävässä suhteessa kaikin puolin. Saan huomiota ja suhde toimii. Silti aina aika ajoin tapahtuu tämä sama: tapaan jonkun varatun miehen, joka on jollain tavalla aloitteellinen omaan suuntaani, ja alan flirttailla. Viestejä, vihjailuja. En flirttaile jokaisen kanssa, mutta niiden joita kohtaan itsekin tunnen jotain viehätystä. Mitä tää oikein on? Olenko pohjimmiltani niin epävarma että haluan testata viehätysvoimaani? Eikö minua vain ole tehty monogaamiseksi, tylsistyn ellen saa vähän jotain jännitystä elämään? Jotain epämairittelevaahan taustalla joka tapauksessa on. Onko teissä muita samanlaisia? Miten olette itse sen ajatelleet? Koetteko tarvetta muuttua? Voiko tästä parantua?
Kommentit (6)
Luultavasti nautit vain huomiosta.
Niin kauan kuin se on kevyttä flirttiä ja piristää päivää, ei mielestäni tuossa mitään väärää ole. Tiedät kyllä itse rajat ja milloin ne on ylitetty.
Itse nautin sinkkuaikoina flirttailusta tavattomasti. Nyt parisuhteessa ollessa ei oikeastaan ole ollut sellaisia tilanteita, mutta en kyllä kokisi pienestä viattomasta flirtistä huonoa omaatuntoa. Tietenkin pitää tietää missä kohtaa lopettaa jos toinen osapuoli yrittää kevyestä flirtistä siirtyä johonkin todelliseen yhteydenpitoon tms.
Kiitos kivasta kommentista. Kai mä mietin että onko joku raja jo ylitetty kun kuitenkin näitä mietin ja ilmeisesti poden huonoa omatuntoa. Ja vaikka viesteily sinänsä on harmitonta, se on kuitenkin jatkuvaa. Periaatteessa jokaisen viestin voisin vaikka näyttää omalle kumppanille, mutta silti joku tässä tuntuu väärältä.
Oletko pitkässä suhteessa, joka alkoi jo nuorella iällä? Ehkä nuoruuden rillutteluvaihe jäi väliin ja alitajuisesti kaipaat "kokemuksia"? Arki sujuu oman puolison kanssa, mutta flirttailu tarjoaa eroottista jännitystä, joka saa sinut tuntemaan olosi halutuksi ja kauniiksi?
Hyvä, että olet havahtunut ajattelemaan asiaa. Hymyillen ja iloisesti tervehtiminen on tervehenkistä flirttiä, joka kuuluu päivään, mutta jos pitää alkaa viestitellä tai soitella salassa ja vihjaillen, se on jo aivan eri juttu. Mieti koko tätä kuviota, sitä miten se toistuu, miten ja milloin se aina alkaa - ja miten se ei johda mitenkään ja millainen olo siitä jälkeen päin jää. Jos tulee kurja olo ja tunne siitä, että teet jotain väärin, ota onkeesi ja katkaise kierre. Ei sitä tarvitse olla epäkohteliaskaan; riittää kun jättää ne vihjailut sikseen ja käyttäytyy neutraalin ystävällisesti. Sinähän kyllä tunnistat ne toisen aloitteet heti alunperinkin, joten eikö se vaihe riitä, jos kerran et ole aikeissa viedä flirttiä loppuun asti? Voit ajatella heti alkuvaiheessa mielessäsi: tuokin oli kiinnostunut musta, tuonkin olisin saanut, jos olisin halunnut. Ei tarvitse tehdä sitä vihjailuvaihetta, kun kuitenkin osaat tunnistaa tilanteen jo alkuvaiheessa.
Moni kokee turvalliseksi flirttailla varatuille, koska on paljon isompi kynnys että flirttailu johtaisi mihinkään. Sama ilmiö on usein kyseessä kun nuoret naiset flirttailevat vanhemmille miehille. Oman ikäisen, kiinnostavan miehen kanssa flirttailu voisi johtaa johonkin ja siitä pitäisi ottaa vastuu. Vanhalle ukolle flirttaillessa tietää ettei ole vaaraa että mikään raja ylittyisi, mutta samalla saa elämään pilkettä ja itsetunnolle vahvistusta.
Molempia näkee paljon myös miesten tekeminä naisille.
Olisiko kyse sinullakin tästä, jos kyseessä ovat nimenomaan varatut?
Eikö ole muita samanlaisia? :/