Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko elää seuraavanlaisessa parisuhteessa?
25.10.2022 |
Sinulla on avo/tai aviomies. Suhde on kestänyt useita vuosia (ei lapsia). Miehen elämään ilmestyy toinen nainen (pari vuotta sinua nuorempi). Mies kertoo siitä avoimesti sinulle, ja on myös toiselle naiselle kertonut olevansa varattu. Mies ylläpitää molempiin naisiin siten, että tulee aina yöksi sinun luo, ja myös viettää kaikki vuosijuhlat ja sukujuhlat sinun kanssasi. Toisen naisen kanssa hän tapailee harvakseen (kolmena päivänä viikossa muutamia tunteja), mutta viestittelee joka päivä, käyvät harrastuksissa ja heidän suhteeseensa kuuluu myös "läheisyyttä".
Ja mies on muuten mukava ja hänen kanssaan on helppo tulla toimeen.
Pystyisitkö sinä olemaan se "ensimmäinen" tai "toinen nainen" tai kumpikaan tuossa kuvatussa tilanteessa?
Kommentit (39)
Pystyisi helpostikin olemaan, mutta miten se tieto sinua auttaa? Kirjoitit, että kuvio aiheuttaa sinulle pahoinvointia ja masennusta, eli tuollainen suhde ei ole sinun juttusi. Eikä sen tarvitsekaan olla. Eikö se muutu sinulle yhtään paremmaksi vaihtoehdoksi, vaikka jollekin toiselle se sopii.
Eli mies luistoon ja oman onnen avaimet omaan käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin ja jättäisin lapset miehelle. Siinäpä sitten taikoo romantikkaa yksinhuoltajana. Ei nimittäin ole ihan yksinkertaista.
Lasten kannaltahan tuo on vaikea tilanne.
Moni muuten kuvittelee että suhteesta voi lähteä noin vaan.
Aika paljon siinä on kaikkea muutakin duunia kuin hoitaa se tunnepuoli pois kuviosta: asunnon etsiminen esimerkiksi. Sitä on joskus vaikea löytää, eikä sitä heti löydy muutenkana ja kavereiden luonakaan ei viitsi pitkään loisia.
Mitä väliä sillä on pystyisinkö minä tai joku muu tuollaiseen suhteeseen? Nyt on kyse sinun elämästäsi ja siitä minkälainen suhde on juuri sinulle mieluisin.
Minähän saattaisin vaikka olla polyamorinen ja sinä yksiavioinen.
Keskustele kumppanisi kanssa tuntemuksista ja mitä on meneillään. Teidän pitää itse päättää omasta elämästänne. Kaikille ei monisuhteilu sovi ja se on täysin ok. Silloin se täytyy kertoa sille kumppanilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Lisään vielä, että tämä tilanne on aika tuore, kestänyt vasta kolmisen kuukautta, joten sen vuoksi ajattelin olla kärsivällinen, jos vaikka uusi ihastus menee ohitse yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Olen vaan ollut niin helvetin masentunut ja loukkaantunut tästä tilanteesta.
-ap-
No, mitä sinä olet jäänyt paitsi nyt kolmen kuukauden aikana verrattuna siihen mitä oli ennen sitä?
Ymmärrettävää että olet alkuunsa loukkaantunut, mutta sen pitäisi ajan kanssa helpottaa kun kuitenkin tämä on avointa miehen puolelta. Silloin jäljelle jää kysymys, että onko sinun tilanteesi parisuhteessasi huonontunut niin paljon että kannattaa laittaa poikki tämän takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Lisään vielä, että tämä tilanne on aika tuore, kestänyt vasta kolmisen kuukautta, joten sen vuoksi ajattelin olla kärsivällinen, jos vaikka uusi ihastus menee ohitse yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Olen vaan ollut niin helvetin masentunut ja loukkaantunut tästä tilanteesta.
-ap-
No, mitä sinä olet jäänyt paitsi nyt kolmen kuukauden aikana verrattuna siihen mitä oli ennen sitä?
Ymmärrettävää että olet alkuunsa loukkaantunut, mutta sen pitäisi ajan kanssa helpottaa kun kuitenkin tämä on avointa miehen puolelta. Silloin jäljelle jää kysymys, että onko sinun tilanteesi parisuhteessasi huonontunut niin paljon että kannattaa laittaa poikki tämän takia?
Tässä törkeää ei ole monisuhteisuus, jonka ehdoton ehto (eikä jokin erityiskehujen aihe) on avoimuus, vaan se, että mies on aloittanut uuden suhteen keskustelematta aiemman kumppanin kanssa.
Jos aiempi kumppani ja hänen onnellisuutensa merkitsee noin vähän, onko suhteeseen järkeä jäädä?
T. Poly
Siis voisinko olla suhteessa jossa mies pettää 3 kertaa viikossa?
No en voisi. En olisi suhteessa jossa mies pettää yhtään kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Lisään vielä, että tämä tilanne on aika tuore, kestänyt vasta kolmisen kuukautta, joten sen vuoksi ajattelin olla kärsivällinen, jos vaikka uusi ihastus menee ohitse yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Olen vaan ollut niin helvetin masentunut ja loukkaantunut tästä tilanteesta.
-ap-
No, mitä sinä olet jäänyt paitsi nyt kolmen kuukauden aikana verrattuna siihen mitä oli ennen sitä?
Ymmärrettävää että olet alkuunsa loukkaantunut, mutta sen pitäisi ajan kanssa helpottaa kun kuitenkin tämä on avointa miehen puolelta. Silloin jäljelle jää kysymys, että onko sinun tilanteesi parisuhteessasi huonontunut niin paljon että kannattaa laittaa poikki tämän takia?
No minä roikuin lasten takia tällaisessa tilanteessa kauan. Tilanne todella jossakin vaiheessa rauhoittui, minä pystyin katsomaan tapahtunutta sormien läpi. Mieskin ymmärsi muiden avustuksella vihdoin, että tämä kaikki oli ollut minulle tuskaa. Edellytykset oli siis siihen, että olisi aloitettu ns. alusta. Juttuun tuli vain pieni mutka: minä menetin lopunkin kunnioituksen miestä kohtaan, koska oli noin kauan kestänyt kypsyä. Lopputulos siis sama kuin muissakin vaihtoehdoissa, ei siitä enää mitään tullut.
Kumppanisi saa sinulta varmaan pyykkihuollon, ruokahuollon ja muun sellaisen? Samalla kun pitää hauskaa uuden ihastuksensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hemmettiä. Miksi mies ajatteli, että tuo on sinulle ok?
Minä ilmoittaisi miehelleni aloittaneeni suhteen tasapainoisen miehen kanssa, joka haluaa jakaa kanssani niin arjen kuin juhlankin ja lisäksi vielä sen "läheisyyden", ja laittavani lusikat jakoon asap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syvästi pahoillani puolestasi.
Älä jää tuohon. Menetetty suhde😢
Ihan ok järjestely.
Miisa, Hesa/Lappi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies joka osallistuisi elämääni lähinnä juhlapäivinä ja öisin kävisi nukkumassa ei olisi kyllä mikään elämänkumppani, vaan lähinnä joku vieraileva tähti ja statisti elämässäni. Pelkkä rasite.
Tollanen kuvio on varmaan ihan ok ihmisille jotka haluaa avoimen suhteen, mutta näistäkin sovitaan jo silloin kun suhde alkaa.
Eli mies on yksipuolisesti päättänyt, että teillä on avoin suhde. Voi kun kiva.
Sinun saapikkaissasi minä survoisin äijän kamat rappuun/kuistille, vaihdattaisin lukot ja kehottaisin (WA-viestillä, koska tuollainen ei parempaa ansaitse) roudaamaan romunsa ja luunsa sen uuden naisen luo. Tai siis olisin tehnyt noin heti asian tultua ilmi, enkä todellakaan odottanut kuukausikaupalla, että pettäjäk_sipää kyllästyy uuteen hoitoonsa (monesko mahtaa sitä paitsi jo olla?) ja palaa minun luokseni. Miksi ihmeessä minä sellaisen kanssa haluaisin olla enää missään tekemisissä ikinä?
Olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa joskus, mutta minun ja miehen suhde oli kestänyt vasta vähän aikaa. Hän tapasi jonkun toisen, muttei osannut valita meidän välillämme. Tein valinnan selkärangattomalle helpoksi toteamalla, että minun osaltani tämä oli tässä, onnea uudelle tyttöystävälle i_iootin sietämiseen. Pitkän suhteen tuhoamista tuolla tavoin pidän p_skamaisimpana mahdollisena tekona. Ei todellakaan heruisi ymmärrystä miehelle.
En todellakaan katsoisi sekuntiakaan tuollaista menoa, vaan ulkoistaisin miehen elämästäni. Suosittelen samaa sinulle. Kuivaa kyyneleesi ja heitä ukko pihalle. Kaikissa tarinoissa ei ole onnellista loppua. Sorry.
Ymmärrän hyvin, että olet masentunut ja loukkaantunut tilanteesta. Niin minäkin olisin ja valtavan raivoissani! En katsoisi pettämistä hyvällä.
Ymmärrän kuitenkin myös sen, ettei ole helppoa lähteä parisuhteesta, kun mukana on lapsia ja suhde on pitkä ja ollaan naimisissa. Tunteet petturia kohden voivat ailahdella tai kuolla tuosta vain, mutta yhteisen kodin myyminen, lasten tapaamisten järjestely ja monet muut käytännön asiat vievät aikaa, epäilisin, että enemmän kuin pari kuukautta.
Olen naimisissa ja mielestäni aivan onnellisesti. Jos puolisoni kertoisi, että on löytänyt toisen ja haluaa viettää aikaa meidän molempien kanssa, olisin varmasti aluksi sokissa, vihainen, hämääntynyt ja hyvin surullinen, ehkä aluksi lamaantunut. Olen suhteellisen itsenäinen, joten pärjäisin kyllä, mutta lasten kohdalla tilanne olisi toinen, sillä en voisi tuosta vain päästää petturia vähällä.
En voisi jäädä tuollaiseen suhteeseen. Saman katon alla voisin olla sen aikaa, kun tehdään toisia järjestelyjä, mutta en jäisi katsomaan, kun toinen pitää yllä kulisseja onnellisesta perheestä ja käy kuitenkin tapailemassa toista. Ei onnistu. Koen myös vastuuni äitinä - olen esimerkki sekä tyttärelleni että pojalleni. Kumpikin ansaitsisi tietää asioiden oikean laidan, joskaan en olisi heittämässä lokaa mieheni suuntaan, lapset osaavat kyllä laskea asiat yhteen ihan itse.
Kysymys kuuluukin, miksi jäät, ap? Oletatko todella, että mies palaa luoksesi parin kuukauden sisään ja on siitä lähtien uskollinen aviomies? Oletko aivan varma, että tänä nainen on ensimmäinen "hairahdus" ja jäisi viimeiseksi? En voisi uskoa, että näin tulee olemaan, joten en voisi jäädä. Se tuhoaisi minut ajan kanssa. Sinä ansaitset parempaa. Ansaitset kumppanin, joka haluaa olla juuri sinun kanssasi, ei sinun ja parin muun siinä sivussa.
No onko sulle avoin suhde ok? Onko asiasta keskusteltu tai sovittu?
Jos vastaus kaikkiin on ei, niin....wtf.
No en. Ja oikeesti on niin, että kun tapaamiset ja yhteys lopetetaan kokonaan, niin suhde menee nopeammin ohi, Kun jatkuu, niin syvenee ja miehesi tottuu, että sulle käy. Voin kertoo, ett työkavereillani oli suhde yli kuusi vuotta, siis toinen naimisissa ja toinen erosi tuona aikana, niin mieti. En siis haluis olla kumpikaan.