Onko se egosta kiinni kun eräät miehet tulevat vihaisiksi ja ilkeiksi kun parisuhde päättyy?

Itsellä pitkä hyvä suhde miehen kanssa enempikin ystävyyspohjalla . Eräänä päivänä hän tuli ja oli tosi ilkeä. Halusi kertoa että tästä poikki. Oli tavannut nuoremman .Olin ihan shokissa.Emme olleet koskaan riideleet aikaisemmin enkä saanut sanaakaan suusta.Nyt hän on mennyt pois.Minua jäi harmittamaan se, että emme koskaan puhuneet tuon kohtauksen jälkeen. 

Suututtaahan se kun pillun saanti ei enää olekkaan taattu kun makuun on päässyt.

Tunsi itsensä hyväksikäytetyksi.

Jotkut suututtavat itsensä koska eivät muuten suostu ymmärtää että se on ohi nyt. Useampi nainen tehnyt näin.

Siksi ghostaus onkin nykyään hyvä jättömuoto ei tarvi hullujen huutoa kuunnella.

Ja naiset ei tule, niinkö? Tälläkin palstalla jatkuvasti aloituksia missä mietitään exän pään menoksi jos minkälaisia temppuja.

Kasvatuksesta kiinni eikä sukupuolesta.

Ei osaa käsitellä pettymystä kun ei ole opetettu.

Miksi miesvihaat täällä? Tästäkin olis voinut saada ihan hyvän keskustelun mutta päätit viedä tämänkin sukupuolisodaksi heti aloituksessa.

Todennäköisesti ap manipuloit taitavasti tietämättäsi, ja miehet huomaavat sen jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset ei tule, niinkö? Tälläkin palstalla jatkuvasti aloituksia missä mietitään exän pään menoksi jos minkälaisia temppuja.

Kasvatuksesta kiinni eikä sukupuolesta.

Ei osaa käsitellä pettymystä kun ei ole opetettu.

Miksi miesvihaat täällä? Tästäkin olis voinut saada ihan hyvän keskustelun mutta päätit viedä tämänkin sukupuolisodaksi heti aloituksessa.

Määrittelin sen heti alkuun koska miehillä on todennäköisesti eri syyt kuin naisilla ja halusin nimenomaan keskustella tästä.

Loukkaannuin asiasta todella ja tarvitseen uutta näkökulmaa jotta voin unohtaa asian.

Mies esti minut, joten en voi asiasta enempää keskustella hänen kanssa. Olisin kyllä voinut!

Hän oli todella välinpitämätön ja töykeä ko päivänä, kun sitten päätöksen tein ja kerroin hänelle hän oli ensin epäuskoinen ja sitten suoraan todella ilkeä ;(

ap

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti ap manipuloit taitavasti tietämättäsi, ja miehet huomaavat sen jälkikäteen.

MIes oli todella töykeä, välinpitämättömän oloinen ja siten suoraan ilkeä.

Ihan turhaan tulet minua haukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti ap manipuloit taitavasti tietämättäsi, ja miehet huomaavat sen jälkikäteen.

MIes oli todella töykeä, välinpitämättömän oloinen ja siten suoraan ilkeä.

Ihan turhaan tulet minua haukkumaan.

Mitäs haukkumista tuossa näet, eihän se ole vika jos on taitava sosiaalisesti, nämä ärsyyntyneet eivät ole ja hoksaavat vasta jälkikäteen pelin hengen, fiksummat osaavat reagoida ajoissa. 

Paljon miehet taas tänä aamuna ehtivät.

En osaa näkökulmia antaa, mutta olen törmännyt tuohon ilkeyteen itsekin ja ihmetellyt se laajuutta ja mittasuhteita.

Luulin jonkin verran tunteneeni ex miestä, kun kimpassa oltiin vuosia ja asuttiin yhdessä. Harmituksen aiheitaan hän harvoin kertoi ja kysyttäessä ennemminkin sulkeutui, jopa mökötti. Hänen aloitteestaan erosimme. Syitä ei halunnut kertoa.

Eron aikana ja jälkeen jouduttu olemaan yhteydessä lapsen vuoksi ja se ilkeyden määrä on yllättänyt. Kaiken on kääntänyt valtataisteluksi, senkin, että hän voi päättää miten joku asia hoidetaan. Ei käy, eikä käy, että minä ehdotan jotain. Nimittelyä ja valehtelemista. Ex näkee ihan todella paljon vaivaa voidakseen olla mahdollisimman töykeä ja järjestääkseen hankaluutta.

Luulin, että olen yhdentekevä ja historiaa, mutta ilkimyksenä oleilu on hämmästyksekseni alkanut olemaan ihan aikaa ja vaivaa vievä harrastus hänelle ( sähköpostia ja viestejä hirmuiset määrät), vaikka en vastaa kuin lapsen asioita koskeviin viesteihin.

Onko toi ilkeily jokin selviytymiskeino vai tosiaan joku jälkikäteen herännyt tarve ( kertoa miksi mököttänyt parisuhteessa ollessaan?), niin kuin joku täällä kommentoi?

Vierailija kirjoitti:

En osaa näkökulmia antaa, mutta olen törmännyt tuohon ilkeyteen itsekin ja ihmetellyt se laajuutta ja mittasuhteita.

Luulin jonkin verran tunteneeni ex miestä, kun kimpassa oltiin vuosia ja asuttiin yhdessä. Harmituksen aiheitaan hän harvoin kertoi ja kysyttäessä ennemminkin sulkeutui, jopa mökötti. Hänen aloitteestaan erosimme. Syitä ei halunnut kertoa.

Eron aikana ja jälkeen jouduttu olemaan yhteydessä lapsen vuoksi ja se ilkeyden määrä on yllättänyt. Kaiken on kääntänyt valtataisteluksi, senkin, että hän voi päättää miten joku asia hoidetaan. Ei käy, eikä käy, että minä ehdotan jotain. Nimittelyä ja valehtelemista. Ex näkee ihan todella paljon vaivaa voidakseen olla mahdollisimman töykeä ja järjestääkseen hankaluutta.

Luulin, että olen yhdentekevä ja historiaa, mutta ilkimyksenä oleilu on hämmästyksekseni alkanut olemaan ihan aikaa ja vaivaa vievä harrastus hänelle ( sähköpostia ja viestejä hirmuiset määrät), vaikka en vastaa kuin lapsen asioita koskeviin viesteihin.

Onko toi ilkeily jokin selviytymiskeino vai tosiaan joku jälkikäteen herännyt tarve ( kertoa miksi mököttänyt parisuhteessa ollessaan?), niin kuin joku täällä kommentoi?

Minusta tämä nimenomaan kuulostaa ego-asialta ja myöskin siltä että teit oikein kun suhde päättyi.

Miehellä taitaa olla paljon keskeneräisiä asioita käsiteltävänä.

Mitäs muita miesviha-aloituksia tänään on luvassa?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs muita miesviha-aloituksia tänään on luvassa?

Niin tosiaan mieshän se tässä oli vihainen, en minä.

Ap