En pidä ollenkaan kummilapsestani

On siis veljenpoika kyseessä.

Suorastaan inhoan sitä. Mielestäni pojalla joku häiriö, ei puhu vaan sössöttää ja touhuaa vain omissa maailmoissaan. On aggressiivinen, ja vielä pienempänä jolloin ei toki missään vastuussa tekemisistään ole, mutta koitti lyödä vauvaa lelulla. Estin sen ja siitä revitään itkuraivokohtaus.

Siskonsa on aina ollut normaalin sosiaalinen kuten muutkin tietämäni lapset, häneltä voi kysellä ja jutella ja touhuta kanssaan.

Ehkä se siitä kun ikää tulee, mutta nyt kun en kovin pidä vanhemmistakaan niin on kovin nihkeää kyläillä. Vanhemmille oma lapsi on aina paras.