Pentulive Marraskuu 2022 Shiba Inut Official <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani kiljui kuin pieni sika kun vain näkikin minut, kesti ensimmäiset viikot. Jos joku naapuri olisi tulkinnut tilanteen vain äänen perusteella, olisi syytä ollut tehdä elsu. Onneksi kukaan ei näin vajavaisten tietojen perusteella tehnyt - eikä koiranikaana kilju enää.

Mikä oli sinun tulkintasi tilanteessa? Oliko pentu mielestäsi vain dramaattinen?

Pentu käyttäytyi kuin normaali pentu. Miten se on muka dramaattista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani kiljui kuin pieni sika kun vain näkikin minut, kesti ensimmäiset viikot. Jos joku naapuri olisi tulkinnut tilanteen vain äänen perusteella, olisi syytä ollut tehdä elsu. Onneksi kukaan ei näin vajavaisten tietojen perusteella tehnyt - eikä koiranikaana kilju enää.

Mikä oli sinun tulkintasi tilanteessa? Oliko pentu mielestäsi vain dramaattinen?

Pentu selkeästi innostui vaan aivan hirveästi näkemisestäni. Pissasi alleen ja kiljui aivan järkyttävällä äänellä. Sama eri tilanteessahan voisi merkitän aivan järkyttävää, kutakuinkin kuoleman pelkoa. Meillä kuitenkin koiralla kaikki oli hyvin, se oli iloinen ja luottavainen ja kehittyi hienosti ikänsä mukaisesti. Koska sitä ei missään vaiheessa kohdeltu kaltoin, ei nuo rajutkin reaktiot johtuneet kivusta, pelosta tai laiminlyönneistä tms.

Kun pentu on juuri otettu pois omien sisarustensa ja emon luota täysin vieraaseen paikkaan, niin onko pennun näkökulmasta sillä kaikki hyvin?

Sehän on kiinni myös kohtelusta. Olisi hyvä olla mukana niitä pentulan hajuja jossain tavarassa. Onhan vauvoillakin uniriepunsa, joissa on usein myös omien kotijoukkojen haju. Fiksut tekevät niin, että pitävät hajusteettomilla aineilla pesemisen jälkeen uniriepua vanhempien iholla muutaman tunnin paidan alla ja siten vauvalla on se turvallinen haju aina laskemassa stressiä ja tyynnyttämässä kun vauvakin herää lukuisia kertoja yön aikana ja tarkastaa onko kaikki ok.

Pennuilla ja vauvoilla on hyvän alun jälkeen edessä positiivinen asia: sopeutumiskykyä uusiin asioihin. Molemmat oppivat, mikä on siinä uudessa ja omien taitojen kehittyessä mieluisaa. Olihan Pikikin tänä aamuna jo nenä pikkutytön nenää vasten.

Meille tuli uusi pentu kun olin suunnilleen saman ikäinen ja olihan se aluksi aikamoista pennun leikitystä, ihmettelyä ja palvomista kun se oli niin söpö. Oma äitini komensi minua ja sisaruksiani antaa pennun nukkua rauhassa omassa pahvilaatikossa tehdyssä huovalla peitetyssä koirankopissaan. Sanoi, että vauhtivauvat nukkuvat välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani kiljui kuin pieni sika kun vain näkikin minut, kesti ensimmäiset viikot. Jos joku naapuri olisi tulkinnut tilanteen vain äänen perusteella, olisi syytä ollut tehdä elsu. Onneksi kukaan ei näin vajavaisten tietojen perusteella tehnyt - eikä koiranikaana kilju enää.

Mikä oli sinun tulkintasi tilanteessa? Oliko pentu mielestäsi vain dramaattinen?

Pentu käyttäytyi kuin normaali pentu. Miten se on muka dramaattista?

Eipä ole minun koiranpennut kiljuneet. En sanoisi kiljumista normaaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani kiljui kuin pieni sika kun vain näkikin minut, kesti ensimmäiset viikot. Jos joku naapuri olisi tulkinnut tilanteen vain äänen perusteella, olisi syytä ollut tehdä elsu. Onneksi kukaan ei näin vajavaisten tietojen perusteella tehnyt - eikä koiranikaana kilju enää.

Mikä oli sinun tulkintasi tilanteessa? Oliko pentu mielestäsi vain dramaattinen?

Pentu selkeästi innostui vaan aivan hirveästi näkemisestäni. Pissasi alleen ja kiljui aivan järkyttävällä äänellä. Sama eri tilanteessahan voisi merkitän aivan järkyttävää, kutakuinkin kuoleman pelkoa. Meillä kuitenkin koiralla kaikki oli hyvin, se oli iloinen ja luottavainen ja kehittyi hienosti ikänsä mukaisesti. Koska sitä ei missään vaiheessa kohdeltu kaltoin, ei nuo rajutkin reaktiot johtuneet kivusta, pelosta tai laiminlyönneistä tms.

Kun pentu on juuri otettu pois omien sisarustensa ja emon luota täysin vieraaseen paikkaan, niin onko pennun näkökulmasta sillä kaikki hyvin?

Kannattaa ymmärtää, etteivät pennut pysy ikuisesti pentuina. Niistä tulee nopeasti sukukypsiä teinejä ja ei tee hyvää antaa ensinnäkään olla montaa samassa vaiheessa olevaa koiraa saman katon alla ja toiseksi sukukypsät koirat osaavat lisääntyä sisarusten kanssa ja syntyy sairaita pentuja.

Siksi pitää ajatella, että pennun ensimmäinen viikko voi olla vaikea ja haikea. Kuitenkin se on parempi vaihtoehto kunhan tarjolla on kehittymismahdollisuuksia ja virikkeitä sekä hoivaa.

Jos pentu on ylikierroksilla omistajansa nähdessään niin siinä ei auta muu kuin ulos lähdön harjoittelu niin kauan kunnes se onnistuu. Koirat haistavat omat rakkaansa kaukaa. Siksi ne ehtivät kiihtyä välillä suunnilleen nollasta sataan sillä välin kun omistaja kulkee bussipysäkiltä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani kiljui kuin pieni sika kun vain näkikin minut, kesti ensimmäiset viikot. Jos joku naapuri olisi tulkinnut tilanteen vain äänen perusteella, olisi syytä ollut tehdä elsu. Onneksi kukaan ei näin vajavaisten tietojen perusteella tehnyt - eikä koiranikaana kilju enää.

Mikä oli sinun tulkintasi tilanteessa? Oliko pentu mielestäsi vain dramaattinen?

Pentu käyttäytyi kuin normaali pentu. Miten se on muka dramaattista?

Eipä ole minun koiranpennut kiljuneet. En sanoisi kiljumista normaaliksi.

Tuo on rodusta kiinni. Jokaisella rodulla on tavallaan oma kielensä äänimaailman suhteen. Pentu voi pelästyä jos ihmiset huolestuvat kamalasti ja se pahentaa asiaa. Siksi rauhallisuutta, rauhallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekninen toteutus oli kiva, mutta emo kamala. Seurasin viime vuoden liveä, mutta tätä en niinkään. Kyllästyin emon jatkuvaan räyhäämiseen pennuille. Toivottavasti ensi vuonna olisi lempeämpi emo. Olisi kiva taas seurata liveä.

Kumma juttu, minun livessäni emo ei räyhännyt ollenkaan. Toimi vain niin kuin normaali tiukka äiti toimii eikä anna pentujen esim. purra hännästä. 

Aivan uskomaton ilmiö kyllä, josta assistenttikin mainitsi, kuinka voikaan ihmiset tulkita koiran käytöstä väärin. Joko tahallaan vääristellen, tai aidon hämmentyneenä, Möpsön käytöstä huonoksi/ilkeäksi/rähinäksi luullen. Tämä pentulive ainakin itselleni valaisi sitä kuinka huonosti ihmiset tuntevatkaan koirien käytöstä - asia joka itselle on ollut selvää kun koiratonta päivää ei ole ollut syntymästäni lähtien yhtäkään. 

Kyllä osalla näistä kommentoijista, joita sinä pidät tietämättöminä on ollut koiria, pentueita ja ovat kouluttajia itse. Heille ei ole tullut koko elämäsä aikana vastaan samanlaista kuin pentuliven emo ja he eivät ole pitäneet livessä näkemästään. Se asia ei muutu, vaikka ratkuttaisit vakiovastaustasi tuhat kertaa.

jotkut kasvattajat ja kouluttajat itsekin ovat aika tampioita mitä tulee koirien elekieleen, että siltä osin en ihmettele, jos joku kasvattaja ei ymmärtäisi koiran elekielen luentaa.

Sittenhän voitkin avata kohdat  1,54 , 2,34 ja 3,20 4,20 Möpsön käytöksestä ja kertoa miksi kasvattaja jätti Möpsön eleet huomiotta.

https://yle.fi/aihe/a/20-10003610

Videoista kasvattajan loppupuhe.

Voi vain miettiä millainen koirasta tulisi ilman emon ensimmäisiä ohjauksia?  Ei hyvänkään ihmiskasvattajan taito riitä siihen mitä pentu oppii emoltaan heti ensihetkistä alkaen. Kun ei edes vielä näe eikä kuule.  Ei pysty ihan koiraksi heittäytymään.  Tuskin  pystyisi elämään lainkaan. Kyllä lähiopastus koiran elämään tulee emolta.  Leikin ja leikkikisailujen avulla, ja rotutyypillisesti.  Kasvattaja edustaa luotettavaa ihmiskontaktia, joka jatkaa siitä mihin emo päättää.

ilman emon ohjauksia koirasta tulee ahdistunut ja pelokas, joka ei osaa lukea muita koiria eikä ihmisiäkään. Tuollainen on meidän koira, joka ei kai saanut kunnollista vuorovaiktusta emoon, koska emoa kohdeltiin kaltoin ihmisten toimesta.  Meihin koiramme luottaa 100%, mihinkään muuhun ei niinkään. Psyykelääkitykseltä ollaan vältytty, koska meillä on ollut jaksamista siedättää koiraa 100% hänen ehdoillaan. Koirallemme ei myöskään voi sanoa ei/mitään kovalla äänellä, se aiheuttaa hänessä järjettömän paniikkikohtauksen. Näin ollen kaikki koulutus tehdään vain ja ainoastaan positiivisen kautta.  En edes halua miettiä mitä hän on joutunut kokemaan.

Se vielä hiukan huolettaa kun ovat uudessa ympäristössä. Että miten minä tänne jouduin, missä siskot ovat.  Pari yötä saattaa mennä hämmennyksessä.  Kunnes huomaavat ettei ole ollenkaan hassumpaa tämäkään. Paljon hellintää vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ole mitään muuta sisältöä elämässä, kuin Möpsö sitä Möpsö tätä hokemista? Vaikka esimerkikisi oma koira, jolle voitte aikanne omistaa. Tuntuu kummalliselta, kun aikuiset ihmiset suhtautuvat tähän näin kiivaasti, tosin eiköhän tästäkin hössötyksestä taida iso osa olla ihan teatteria.

Kun seurasin nämä pari viimeistä päivää enemmän niin tajusin että on oikeasti ollut paljon ihmisiä joille tämä live on pari kuukautta ollut todella tärkeä.

On paljon yksinäisiä ihmisiä esim jotka kertoivat seuranneena lähes koko ajan.

Turha sitä on pilkata.

Ollaan iloisia että moni sai tähän pimeään aikaan hiukan iloa elämäänsä. 💞

Äitini on tuijottanut pentuliveä 24/7 ja esittää nyt kaikki tietävää koira-asiantuntijaa chatista poimittuine sanoineen. Koiranpennut ovat nyt draamailijoita jne. Ei välttämättä thnyt kovin hyvää.

Tästä kaikesta on jäänyt sellainen vaikutelma että esim, pennut eivät voi tuntea kipua että se on todellakin vain draamailua, kun pentu kiljuu, kuin pistetty sika. Tosin ehkä täällä on vanhanaikainen käsitys voimissaan, jolloin uskottiin, että eläimet eivät yleensäkään tunne kipua. Varsinkin eläinten poikaset ovat vielä ,niin kehittymättömiä, etteivät koe kipuaistimusta.

Kukaan ei ole mielestäni täällä väittänyt että eläimet eivät tuntisi kipua. Mutta se mikä täällä menee pieleen on että pentu väistämättä tuntee kipua kun se huutaa kuin syötävä - tämä ei ole totta. Pentu kiljuu mm. alistumisen eleenä. Esimerkiksi kun äiti laittaa hampaat pennun ympäri, pentu saattaa huutaa kuin hengenhädässä ja silloin tietämättömälle katsojalle voi muodostua kuva että emo puri pentua. Näin ei kuitenkaan ollut ja kyse voi olla kurinpidon lisäksi aivan puhtaasta leikistä.

Niin, pennut kiljuvat myös leikiessään, pelästyessään, innostuessaan, yksin jäädessään jne jne. Vain yksi syy on kipu ja jos pennulle ei tapahdu juuri silloin mitään kipua aiheuttavaa, eikö todennäköisempää ole että itkun syy ei ole kipu?

Oma koirani kiljui kuin pieni sika kun vain näkikin minut, kesti ensimmäiset viikot. Jos joku naapuri olisi tulkinnut tilanteen vain äänen perusteella, olisi syytä ollut tehdä elsu. Onneksi kukaan ei näin vajavaisten tietojen perusteella tehnyt - eikä koiranikaana kilju enää.

meidän koira kiljuu, jos näkee, että joku menee autoon ilman häntä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani kiljui kuin pieni sika kun vain näkikin minut, kesti ensimmäiset viikot. Jos joku naapuri olisi tulkinnut tilanteen vain äänen perusteella, olisi syytä ollut tehdä elsu. Onneksi kukaan ei näin vajavaisten tietojen perusteella tehnyt - eikä koiranikaana kilju enää.

Mikä oli sinun tulkintasi tilanteessa? Oliko pentu mielestäsi vain dramaattinen?

Pentu käyttäytyi kuin normaali pentu. Miten se on muka dramaattista?

Eipä ole minun koiranpennut kiljuneet. En sanoisi kiljumista normaaliksi.

Ei se normaalia olekaan jos johtuu kivusta.  Möpsö ei aiheuttanut kipua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani kiljui kuin pieni sika kun vain näkikin minut, kesti ensimmäiset viikot. Jos joku naapuri olisi tulkinnut tilanteen vain äänen perusteella, olisi syytä ollut tehdä elsu. Onneksi kukaan ei näin vajavaisten tietojen perusteella tehnyt - eikä koiranikaana kilju enää.

Mikä oli sinun tulkintasi tilanteessa? Oliko pentu mielestäsi vain dramaattinen?

Pentu käyttäytyi kuin normaali pentu. Miten se on muka dramaattista?

Eipä ole minun koiranpennut kiljuneet. En sanoisi kiljumista normaaliksi.

koirat ovat niin erilaisia. yhdellä kaverilla on koira, joka kiljuu aina kun emäntänsä tulee kotiin, se on tuon koiran tapa tervehtiä. En vain nyt muista rotua, mutta se on ihn rotuominaisuus ja sitä kutsutaan laulamiseksi. ei toki ehkä ihmisen korvaan siltä kuulosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani kiljui kuin pieni sika kun vain näkikin minut, kesti ensimmäiset viikot. Jos joku naapuri olisi tulkinnut tilanteen vain äänen perusteella, olisi syytä ollut tehdä elsu. Onneksi kukaan ei näin vajavaisten tietojen perusteella tehnyt - eikä koiranikaana kilju enää.

Mikä oli sinun tulkintasi tilanteessa? Oliko pentu mielestäsi vain dramaattinen?

Pentu selkeästi innostui vaan aivan hirveästi näkemisestäni. Pissasi alleen ja kiljui aivan järkyttävällä äänellä. Sama eri tilanteessahan voisi merkitän aivan järkyttävää, kutakuinkin kuoleman pelkoa. Meillä kuitenkin koiralla kaikki oli hyvin, se oli iloinen ja luottavainen ja kehittyi hienosti ikänsä mukaisesti. Koska sitä ei missään vaiheessa kohdeltu kaltoin, ei nuo rajutkin reaktiot johtuneet kivusta, pelosta tai laiminlyönneistä tms.

Kun pentu on juuri otettu pois omien sisarustensa ja emon luota täysin vieraaseen paikkaan, niin onko pennun näkökulmasta sillä kaikki hyvin?

Kyllä ja ei. Se on varmaan hämmentynyt, mutta turvassa. Mikä on pointtisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani kiljui kuin pieni sika kun vain näkikin minut, kesti ensimmäiset viikot. Jos joku naapuri olisi tulkinnut tilanteen vain äänen perusteella, olisi syytä ollut tehdä elsu. Onneksi kukaan ei näin vajavaisten tietojen perusteella tehnyt - eikä koiranikaana kilju enää.

Mikä oli sinun tulkintasi tilanteessa? Oliko pentu mielestäsi vain dramaattinen?

Pentu selkeästi innostui vaan aivan hirveästi näkemisestäni. Pissasi alleen ja kiljui aivan järkyttävällä äänellä. Sama eri tilanteessahan voisi merkitän aivan järkyttävää, kutakuinkin kuoleman pelkoa. Meillä kuitenkin koiralla kaikki oli hyvin, se oli iloinen ja luottavainen ja kehittyi hienosti ikänsä mukaisesti. Koska sitä ei missään vaiheessa kohdeltu kaltoin, ei nuo rajutkin reaktiot johtuneet kivusta, pelosta tai laiminlyönneistä tms.

Kun pentu on juuri otettu pois omien sisarustensa ja emon luota täysin vieraaseen paikkaan, niin onko pennun näkökulmasta sillä kaikki hyvin?

Kannattaa ymmärtää, etteivät pennut pysy ikuisesti pentuina. Niistä tulee nopeasti sukukypsiä teinejä ja ei tee hyvää antaa ensinnäkään olla montaa samassa vaiheessa olevaa koiraa saman katon alla ja toiseksi sukukypsät koirat osaavat lisääntyä sisarusten kanssa ja syntyy sairaita pentuja.

Siksi pitää ajatella, että pennun ensimmäinen viikko voi olla vaikea ja haikea. Kuitenkin se on parempi vaihtoehto kunhan tarjolla on kehittymismahdollisuuksia ja virikkeitä sekä hoivaa.

Jos pentu on ylikierroksilla omistajansa nähdessään niin siinä ei auta muu kuin ulos lähdön harjoittelu niin kauan kunnes se onnistuu. Koirat haistavat omat rakkaansa kaukaa. Siksi ne ehtivät kiihtyä välillä suunnilleen nollasta sataan sillä välin kun omistaja kulkee bussipysäkiltä kotiin.

Samaa mieltä. Lisään myös sen, että koira on myös hyvä antaa uuteen kotiin tarpeeksi nuorena, vielä silloin, kun herkkyyskausia on, sillä koira sopeutuu näin parhaiten uuteen perheeseen ja leimautuu siihen. Vanhempikin koira toki osaa sopeutua, mutta prosessi voi viedä enemmän aikaa. Pentuiässä koiranpentu vielä oppii tosi nopeasti asioita ja siksikin on hyvä, että on siinä lopullisessa perheessään niitä oppimassa

Koirat käyttäytyvät kuten koirat, eivät kuten ihmiset.

Öitä tännekin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani kiljui kuin pieni sika kun vain näkikin minut, kesti ensimmäiset viikot. Jos joku naapuri olisi tulkinnut tilanteen vain äänen perusteella, olisi syytä ollut tehdä elsu. Onneksi kukaan ei näin vajavaisten tietojen perusteella tehnyt - eikä koiranikaana kilju enää.

Mikä oli sinun tulkintasi tilanteessa? Oliko pentu mielestäsi vain dramaattinen?

Pentu käyttäytyi kuin normaali pentu. Miten se on muka dramaattista?

Eipä ole minun koiranpennut kiljuneet. En sanoisi kiljumista normaaliksi.

No se on normaalia, joillekin. Koirat ovat erilaisia. Minun koirani vieläkin kiljahtaa joskus kun innostuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat käyttäytyvät kuten koirat, eivät kuten ihmiset.

Sen kun vinksahtaneetkin tajuaisi, täällä lässytys ja satuilu raikasi niin vahvana että okso meinasi tulla. Koiria pidettiin kuin ihmisvauvoina. Dramatisoitiin ja väritettiin jokaista pennun liikettä. Paras taisi olla yksi sekopoltsi joka selitti tosissaan kuinka möpsö istui kauniina neitona discossa, silmät tuikkivat kuin tähdet jne..jotain rajaa noihin juttuihin ja koirat koirina. 

Anna toisten olla iloisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat käyttäytyvät kuten koirat, eivät kuten ihmiset.

Sen kun vinksahtaneetkin tajuaisi, täällä lässytys ja satuilu raikasi niin vahvana että okso meinasi tulla. Koiria pidettiin kuin ihmisvauvoina. Dramatisoitiin ja väritettiin jokaista pennun liikettä. Paras taisi olla yksi sekopoltsi joka selitti tosissaan kuinka möpsö istui kauniina neitona discossa, silmät tuikkivat kuin tähdet jne..jotain rajaa noihin juttuihin ja koirat koirina. 

Luulen, ettei tämä jumaloitu otus tajunnut oikeasti tuosta loppupuheenvuorostakaan (jonka kasvattaja luki näytöltä) yhtään mitään. Haahuili ympärilleen vaan ja ihmetteli, oli siinä kun silitettiin.

Tehtiin osittain pellejä näistä pennuista, olihan tämä suurta Ylehömppää alusta asti. Ja vielä somepelleiksi halutaan. Ei pentujen ensimmäiset elinviikot tällaista ole, siis ihan aikuisten oikeesti.  

Kissoissakin on paljon eroja äänekkyyden suhteen. Moni kissa on melko hiljainen eikä paljon nau'u. Sitten on tiettyjä yksilöitä ja rotuja jotka on erittäin äänekkäitä kuten siamilaiset.

Oma kissani Birma on siltä väliltä. Enimmäkseen hyvin rauhallinen mutta juttelee kun sillä on asiaa. Joskus sillä on asiaa usein.

Joskus siskoni joka on usein hyvin tietäväinen kaikesta alkoi kysellä etteikö se vain ole sairas tai ettei sillä ole kipuja.

No ei ole.

Nyt kissa on 9 ja juttelee edelleen kun asiaa. Kun esim haluaa jotain tai ilmoittaakseen että makuuhuoneen katossa on kärpänen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat käyttäytyvät kuten koirat, eivät kuten ihmiset.

Sen kun vinksahtaneetkin tajuaisi, täällä lässytys ja satuilu raikasi niin vahvana että okso meinasi tulla. Koiria pidettiin kuin ihmisvauvoina. Dramatisoitiin ja väritettiin jokaista pennun liikettä. Paras taisi olla yksi sekopoltsi joka selitti tosissaan kuinka möpsö istui kauniina neitona discossa, silmät tuikkivat kuin tähdet jne..jotain rajaa noihin juttuihin ja koirat koirina. 

Luulen, ettei tämä jumaloitu otus tajunnut oikeasti tuosta loppupuheenvuorostakaan (jonka kasvattaja luki näytöltä) yhtään mitään. Haahuili ympärilleen vaan ja ihmetteli, oli siinä kun silitettiin.

Tehtiin osittain pellejä näistä pennuista, olihan tämä suurta Ylehömppää alusta asti. Ja vielä somepelleiksi halutaan. Ei pentujen ensimmäiset elinviikot tällaista ole, siis ihan aikuisten oikeesti.  

Lopeta jo. Ota lääkkeet tai jotain.

Kyllä nyt normaalit ihmiset tajuaa mistä on kyse ja mistä ei.

Sulla on paha olla. En tiedä miksi.

Rauhoitu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat käyttäytyvät kuten koirat, eivät kuten ihmiset.

Sen kun vinksahtaneetkin tajuaisi, täällä lässytys ja satuilu raikasi niin vahvana että okso meinasi tulla. Koiria pidettiin kuin ihmisvauvoina. Dramatisoitiin ja väritettiin jokaista pennun liikettä. Paras taisi olla yksi sekopoltsi joka selitti tosissaan kuinka möpsö istui kauniina neitona discossa, silmät tuikkivat kuin tähdet jne..jotain rajaa noihin juttuihin ja koirat koirina. 

Luulen, ettei tämä jumaloitu otus tajunnut oikeasti tuosta loppupuheenvuorostakaan (jonka kasvattaja luki näytöltä) yhtään mitään. Haahuili ympärilleen vaan ja ihmetteli, oli siinä kun silitettiin.

Tehtiin osittain pellejä näistä pennuista, olihan tämä suurta Ylehömppää alusta asti. Ja vielä somepelleiksi halutaan. Ei pentujen ensimmäiset elinviikot tällaista ole, siis ihan aikuisten oikeesti.  

Tuolla on monta muuta alotusta, mihin sä sovit, kirjottele sinne, ja jätä tämä ketju rauhaan,kun et kerran, tästä mitään ymmärrä