Isä seuraa keittiöön
Hei. Olen vielä nuori ja siksi asun yhä vanhempien luona. Halusin vaan kysyä, että onko tämä normaalia:
Ahdistaa ottaa ruokaa kotona. Edes itse ostamaa, koska ruoan ottaminen tarkoittaa sitä, että isä seuraa keittiöön. Siis joka kerta. Välillä "sattumalta", mutta jää vaan heilumaan keittiön pöydän viereen eikä tee mitään. Ja joskus ei edes yritä peitellä vaan kysyy "mitäs otat?".
Jätän nykyään aterioita välistä silloin kun äiti ei ole kotona, koska vain silloin iskä jää sohvalle makaamaan. Luuleeko se että aion varastaa ruokaa vai mistä on kyse?? Mulla on jo vaikeuksia saada tarpeeksi ruokaa ja mua ahdistaa jo ajatus mennä ottamaan ruokaa tai vettä niin kauan kuin mua seurataan. Ja ennen kuin joku kysyy niin olen ihan normaalipainoinen, ei ole mistään terveyden huolehtimisesta kyse.
Kommentit (28)
Mä seuraan lapsiani keittiöön, koska se on ainut aika koska niiden kanssa voi keskustella, kun ne syö. Muuten viihtyvät omissa huoneissaan ja sinne en tunkeudu koska heidän tila.
Voisiko kyse olla samasta asiasta? Puhutko muuten isäsi kanssa koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt isältäsi tästä asiasta, mitä hän tarkoittaa, ja kertonut että seuraaminen ahdistaa?
Kysyin ehkä vähän rumasti, että onko aina pakko tunkea perässä keittiöön. En ole saanut oikeastaan minkäänlaista vastausta. En ole sanonut, että ahdistaa. Jotenkin vaan tosi outo tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Mä seuraan lapsiani keittiöön, koska se on ainut aika koska niiden kanssa voi keskustella, kun ne syö. Muuten viihtyvät omissa huoneissaan ja sinne en tunkeudu koska heidän tila.
Voisiko kyse olla samasta asiasta? Puhutko muuten isäsi kanssa koskaan?
Puhutaan me välillä, mutta meillä on aivan eri kiinnostuksenkohteet. Veljellä ja isällä menee keskustelut paljon paremmin, en itse tykkää kuinka kaikki kääntyy tosi poliittiseksi ja yleensä jätän keskustelun siihen.
Kai se voisi tuota olla, mutta ei kyllä koskaan yritä aloittaa keskustelua keittiössä vaan kökkii paikallaan.
Kai keittiö on perheiden luonnollisin oleskelupaikka tavata kaikki. Ehkä se iskä tahtois jutella sun kansaa ja katastas oletko kunnossa kun pistät nenäsi yhteisiin tilohin.
Ei meillä ainakaan kotona asuvilla nuorilla aikuisilla ollut omia ruokia, eikä syöntirajoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä seuraan lapsiani keittiöön, koska se on ainut aika koska niiden kanssa voi keskustella, kun ne syö. Muuten viihtyvät omissa huoneissaan ja sinne en tunkeudu koska heidän tila.
Voisiko kyse olla samasta asiasta? Puhutko muuten isäsi kanssa koskaan?
Puhutaan me välillä, mutta meillä on aivan eri kiinnostuksenkohteet. Veljellä ja isällä menee keskustelut paljon paremmin, en itse tykkää kuinka kaikki kääntyy tosi poliittiseksi ja yleensä jätän keskustelun siihen.
Kai se voisi tuota olla, mutta ei kyllä koskaan yritä aloittaa keskustelua keittiössä vaan kökkii paikallaan.
No kokeile kerran ettet itse puhu mitään vaan nautit ruokasi rauhassa keittiön pöydän ääressä. Mitä silloin tapahtuu, alkaako isäsi jutella vai patsastelee vai menee pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä seuraan lapsiani keittiöön, koska se on ainut aika koska niiden kanssa voi keskustella, kun ne syö. Muuten viihtyvät omissa huoneissaan ja sinne en tunkeudu koska heidän tila.
Voisiko kyse olla samasta asiasta? Puhutko muuten isäsi kanssa koskaan?
Puhutaan me välillä, mutta meillä on aivan eri kiinnostuksenkohteet. Veljellä ja isällä menee keskustelut paljon paremmin, en itse tykkää kuinka kaikki kääntyy tosi poliittiseksi ja yleensä jätän keskustelun siihen.
Kai se voisi tuota olla, mutta ei kyllä koskaan yritä aloittaa keskustelua keittiössä vaan kökkii paikallaan.
Entäs jos itse aloitat keskustelun sinua kiinnostavista aiheista ja kerrot kuulumisiasi.
En ymmärrä noin vieraantuneita suhteita vaikka olenkin juro hämäläinen.
Ota jättimäinen lautasellinen lihaa, voita, juustoa yms. ja kun iskä kysyy että mitä meinasit ottaa niin sano että nämä meinasin ottaa.
Kyttääkö hän syömisiä ja kommentoiko niitä?
Vai tulisiko hän vaan seuraksi? Monille syöminen on sosiaalinen tapahtuma ja yksin syöminen on heistä tylsää, niin tulevat seurustelemaan.
Tosiaan kuten edellinen sanoi, niin voi olla ainoa aika, kun näkee nuorta. Muuten on omassa huoneessa tai menossa kavereiden kanssa. Eli jutteleeko isäsi sinulle silloin omista asioistaan ja kyselee sinun elämästä vai miten?
Eikö teillä ole yhteisiä ruoka-aikoja? Ruoka valmistetaan , kokoonnutaan syömään ja vaihdetaan kuulumisia. Jos ei kenelläkään ole jonain iltana jotain harrastusmenoa tms.
Kyllä itse huutelin ne teinit ja aikuiset nuoret huoneestaan pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole yhteisiä ruoka-aikoja? Ruoka valmistetaan , kokoonnutaan syömään ja vaihdetaan kuulumisia. Jos ei kenelläkään ole jonain iltana jotain harrastusmenoa tms.
Kyllä itse huutelin ne teinit ja aikuiset nuoret huoneestaan pöytään.
Meillä on niin pieni keittiö, ettei kaikki mahdu ruokailemaan yhtäaikaa. Siksi toinen teineistä ruokailee omassa huoneessaan ja toinen mun kanssa keittiössä, mun katsellessa ja jutellessa kaikenlaista. En suosittele tällaista ratkaisua kuin pakon edessä. (t: eri kuin ap.)
Vierailija kirjoitti:
Ota jättimäinen lautasellinen lihaa, voita, juustoa yms. ja kun iskä kysyy että mitä meinasit ottaa niin sano että nämä meinasin ottaa.
Naurahdin :D Kiitos kun piristit mieltä.
En osaa lainata useampaa viestiä kerralla, joten:
Katsoo kyllä, että mitän otan / kokoan lautaselle. Jos tuli seuraksi niin en ahdistavampaa seuraa ole kokenut, ei nimittäin itse ota ruokaa samaan aikaan. Ei kysele mun elämästä, mutta puhuu usein uutisista / politiikasta, josta en ymmärrä paljoa.
Ja ei, meillä ei ole yhteisiä ruoka-aikoja. En muista milloin oltaisiin viimeksi syöty kaikki yhdessä. Syön yleensä omat ruoat, nappaan leipää tai jotain valmisruokaa.
Omien lasten ruokkiminen on niitä harvoja isyyden onnistumisen hetkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota jättimäinen lautasellinen lihaa, voita, juustoa yms. ja kun iskä kysyy että mitä meinasit ottaa niin sano että nämä meinasin ottaa.
Naurahdin :D Kiitos kun piristit mieltä.
En osaa lainata useampaa viestiä kerralla, joten:
Katsoo kyllä, että mitän otan / kokoan lautaselle. Jos tuli seuraksi niin en ahdistavampaa seuraa ole kokenut, ei nimittäin itse ota ruokaa samaan aikaan. Ei kysele mun elämästä, mutta puhuu usein uutisista / politiikasta, josta en ymmärrä paljoa.
Ja ei, meillä ei ole yhteisiä ruoka-aikoja. En muista milloin oltaisiin viimeksi syöty kaikki yhdessä. Syön yleensä omat ruoat, nappaan leipää tai jotain valmisruokaa.
Ja lisään vielä, että ei siis puhu silloin kun tulee perässä keittiöön vaan sen ulkopuolella saattaa höpistä noista. Pakko selventää.
Isä toivoo, että tekisit hänelle välipalan? Ei itse osaa tehdä edes voileipää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota jättimäinen lautasellinen lihaa, voita, juustoa yms. ja kun iskä kysyy että mitä meinasit ottaa niin sano että nämä meinasin ottaa.
Naurahdin :D Kiitos kun piristit mieltä.
En osaa lainata useampaa viestiä kerralla, joten:
Katsoo kyllä, että mitän otan / kokoan lautaselle. Jos tuli seuraksi niin en ahdistavampaa seuraa ole kokenut, ei nimittäin itse ota ruokaa samaan aikaan. Ei kysele mun elämästä, mutta puhuu usein uutisista / politiikasta, josta en ymmärrä paljoa.
Ja ei, meillä ei ole yhteisiä ruoka-aikoja. En muista milloin oltaisiin viimeksi syöty kaikki yhdessä. Syön yleensä omat ruoat, nappaan leipää tai jotain valmisruokaa.
Huh sentään teidän oerhe-elämää, anteeksi että sanon. Isäsi yrittää puhua neutraaleja js ei se sullekaan tee pahaa yleissivistyä maailman tapahtumista ja politiikastakin j. Jos isäs ei uskalla oikeen neiti eristäytyjää puhutella
Jos se vaan on kömpelö tapa jolla yrittää hakeutua seuraasi. Ehkä se ei oikein osaa puhua kuin politiikkaa? Yritä jutella jotain ihan muuta, kysele vaikka isän lapsuudesta?
Käytkö jo itse töissä vai miksi ostat omia ruokia?
Ei mun 18 v osta mitään itse jääkaappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole yhteisiä ruoka-aikoja? Ruoka valmistetaan , kokoonnutaan syömään ja vaihdetaan kuulumisia. Jos ei kenelläkään ole jonain iltana jotain harrastusmenoa tms.
Kyllä itse huutelin ne teinit ja aikuiset nuoret huoneestaan pöytään.
Meillä on niin pieni keittiö, ettei kaikki mahdu ruokailemaan yhtäaikaa. Siksi toinen teineistä ruokailee omassa huoneessaan ja toinen mun kanssa keittiössä, mun katsellessa ja jutellessa kaikenlaista. En suosittele tällaista ratkaisua kuin pakon edessä. (t: eri kuin ap.)
Meilläkin on pieni keittiö mutta ruokapäytä on olohuoneessa . Aina on perheessäni syöty yhtä aikaa , välipaloja lukuunottamatta.
Okei, näyttää siltä että olen saattanut ymmärtää asian väärin ja iskä haluaakin jutella enemmän. En yhtään tiedä, miksi mua ahdistaa kys. tilanne sen verran kuin se ahdistaa, mutta yritän ensi kerralla puhua jostain.. Ja voisin kai yrittää jotenkin nätisti sanoa, että en tykkää kun seisotaan hiljaa kyttäämässä kun haluaisi ruokaa. Musta edelleen tuntuu kamalalta varkaalta omassa kodissa, vaikka ruoat onkin omia..
Oletko kysynyt isältäsi tästä asiasta, mitä hän tarkoittaa, ja kertonut että seuraaminen ahdistaa?