Onko sinulla kaveri tai kavereita joita et näe kuin lasillisen merkeissä?

Tarkoitatko siis kysyä, että onko minulla ryyppykavereita? Ei ole.

Kunpa olisi edes sellaisia kavereita! Tai edes yksi.

M31

On kaikki (vähäiset) kaverit. En ole erityisen kiinnostunut näkemään ketään selvinpäin, ennemmin olen yksin.

Useampikin, ja monen kanssa olen läheinen.

On muutama sellainen kaveri, joita en ole nähnyt ilman, että olisi tarkoitus ottaa alkoholia (toki alkuillasta tai krapulassa olen nähnyt, jolloin varmasti olleet selvänä).

On yksi. Ei olla läheisiä. Asuu lähistöllä ja välillä käydään paikallisessa joko syömässä tai lasillisella. 

Ei yhtään, eikä ole koskaan ollutkaan. Miehellä oli vielä kun tapasimme, mutta ne karsiutuivat pois kun aina olisi pitänyt lähteä ryyppäämään (edes siis lasillisella käynti ei riittänyt) eikä mies jaksanut enää kuunnella sitä "älä ole tossun alla"-mölinää. Kyllä sitä kai ihminen saa ihan itsekin tehdä päätöksen siitä että ei halua enää yli 3kymppisenä rellestää ryyppäämässä, kun on kuitenkin lapset ja vaimokin kotona. 

Enpä oikeastaan ole läheinen heidän kanssaan. Ei meillä ole edes mitään oikeaa puhuttavaa, kännissä sitä nyt tulee paremmin juttuun jostain syystä. Nyt kun en enää juo ollenkaan niin ei tule heitäkään tavattua. 

Oli useita. Pari on kuollut ja muutama lopettanut alkot. Itse lopetin vuosi sitten kokonaan alkot. Nyt ei näe sitten ketään. Vain työtä ja kotona nyhjöttämistä koko surkea elämä. M38

Mun paras ystävä muuttui ilkeäksi kun sanoin että en jaksaisi aina nähdä vain humalassa. Varmaan jollain tapaa nolasin hänet. No onneksi on ex kaveri

On kavereita joille soitetaan kun lähdetään juomaa ja on kavereita joille soitetaan kun lähdetään jumppaan😄

Ei ole minkäänlaisia kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Useampikin, ja monen kanssa olen läheinen.

Miten voit olla läheinen ihmisen kanssa jota näet vain päihtyneenä, ethän silloin oikeastaan edes tunne häntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampikin, ja monen kanssa olen läheinen.

Miten voit olla läheinen ihmisen kanssa jota näet vain päihtyneenä, ethän silloin oikeastaan edes tunne häntä?

Ei sitä tajua jos ei koskaan haasta. Syvälliset humalaiset keskustelut on oikeesti aika hölmön kuuloisia selväpäinen korvaan. Olen itse kokenut sen järkytyksen kun suomut on tippuneet silmiltä ja ns läheiset ystävät ovatkin vain ryyppykavereita.

Sen jotenkin alitajuisesti pystyy vaistoamaan ja psyyke suojelee tajuamasta kipeää totuutta.

Ei ole enää. Jäivät pois elämästäni, kun mikään muu tekeminen ei kelvannut. Aina olisi pitänyt nähdä vaan jossain juottolassa, vaikka mitä muuta yritin ehdottaa. Jankkaus ei myöskään loppunut, vaikka pariin kertaan olin jo sanonut, etten halua pubiin enkä varsinkaan mihinkään yökerhoon.

Lopulta alkoi ärsyttää aivan tuhottomasti se alkoholin väkisin tuputtaminen. Jos sitten nähtiinkin jossain kuppilassa, kun mikään muu ei käynyt ja hain itselle vaikka kahvin tiskiltä, toistaen jälleen kerran, että en aio juoda alkoholia, niin eiköhän tämä juoppo palaa tiskiltä monen juoman kanssa. Yrittää väkisin tuputtaa sitä juomaa mulle ja jotta ei tarviisi lähteä vielä yhden jälkeen kotiin (eihän tämä alkoholistille riitä), niin luonnollisesti mun olisi sitten pitänyt tarjota ne seuraavat juomat, vaikka en halunnut juoda yhtäkään.

Mitä minä teen elämässäni ihmisellä, joka ei kunnioita yhteen toisen haluja, yrittää vaan pakottaa tekemään oman mielen mukaan ja jonka elämän suurin sisältö on alkoholi? Vähintään pari kolme bisseä meni illassa, joka ilta. Ei varmaan riitäkään. Ylipainon tai unettomuuden syy ei tietenkään ollut alkoholi ja jos joutui syystä tai toisesta olemaan pari päivää ilman bisseä, niin hirveä kitinä ja vieroitusoireet, mutta tämäkään ei hälytyskelloja soittanut hänen omassa päässä.

Ei vaan jaksa. Ei mulla oikeesti oo yhteistä tollasen tyypin kanssa ja alkoi myös niin paljon veetuttaa tuo jatkuva jankkaus ja pakottaminen, että ei olla enää tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole enää. Jäivät pois elämästäni, kun mikään muu tekeminen ei kelvannut. Aina olisi pitänyt nähdä vaan jossain juottolassa, vaikka mitä muuta yritin ehdottaa. Jankkaus ei myöskään loppunut, vaikka pariin kertaan olin jo sanonut, etten halua pubiin enkä varsinkaan mihinkään yökerhoon.

Lopulta alkoi ärsyttää aivan tuhottomasti se alkoholin väkisin tuputtaminen. Jos sitten nähtiinkin jossain kuppilassa, kun mikään muu ei käynyt ja hain itselle vaikka kahvin tiskiltä, toistaen jälleen kerran, että en aio juoda alkoholia, niin eiköhän tämä juoppo palaa tiskiltä monen juoman kanssa. Yrittää väkisin tuputtaa sitä juomaa mulle ja jotta ei tarviisi lähteä vielä yhden jälkeen kotiin (eihän tämä alkoholistille riitä), niin luonnollisesti mun olisi sitten pitänyt tarjota ne seuraavat juomat, vaikka en halunnut juoda yhtäkään.

Mitä minä teen elämässäni ihmisellä, joka ei kunnioita yhteen toisen haluja, yrittää vaan pakottaa tekemään oman mielen mukaan ja jonka elämän suurin sisältö on alkoholi? Vähintään pari kolme bisseä meni illassa, joka ilta. Ei varmaan riitäkään. Ylipainon tai unettomuuden syy ei tietenkään ollut alkoholi ja jos joutui syystä tai toisesta olemaan pari päivää ilman bisseä, niin hirveä kitinä ja vieroitusoireet, mutta tämäkään ei hälytyskelloja soittanut hänen omassa päässä.

Ei vaan jaksa. Ei mulla oikeesti oo yhteistä tollasen tyypin kanssa ja alkoi myös niin paljon veetuttaa tuo jatkuva jankkaus ja pakottaminen, että ei olla enää tekemisissä.

Varmaan puhuu susta jälkikäteen tiukkiksena ja tosikkona joka ei osaa pitää hauskaa :D