nyt tajuan millaisia ovat todelliset ystävät :´(
Olen ollut vuodelevossa noin puoli vuotta. Oltuani yhden kuukauden neljän seinän sisällä ilmoitin kavereille raskaudesta ja sairaudestani. Sairaus ei tartu ja ei tee minua aiempaa erilaiseksi. Olen vain sänkypotilaana. Selitin asiat kavereille.
Vastaustekstiviestien lisäksi kavereista ei ole kuulunut melkein mitään. Yksi on soitellut kaksi kertaa, muutama kaveri yhden kerran. Mä sen sijaan olen soitellut heille päin. Ollaan juteltu kaikesta maan ja taivaan välillä. Minusta vain pari sanaa, koska en jaksa jauhaa sairaudestani.
Puoli vuotta ja noin 10 muiden ottamaa kontaktia kodin ulkopuolellta.
Haluan ystäviä! Tätä ennen niitä riitti joka illalle jos halusin. Kännykän muisti on täynnä niin perheellisiä kuin sinkkujakin. Jos kerroin olevani jossain asioilla, aina joku kaveri halusi mukaani kahville tai leffaan illalla. Itse en ole tehnyt kaikkia aloitteita. Voiko raskaus muuttaa kaiken, vaikka ystävät itsekin ovat äitejä?
En aio ilmoittaa kenellekään syntyneestä vauvasta, jotten saa heitä synnytyssairaalaan vieraiksi. Miksi eivät tulleet silloin kun soittelin seurankipeyttäni?
Kommentit (5)
kastejuhlat on juuri kivaan aikaan. Emme ole ystävien kanssa mitään parikymppisiä enää ja alkoholia emme käytä.
Ystävät siis innoissaan siitä lapsesta ja yleensäkin ottaen seurastani, mutta kun olen tyhjän panttina kotona, seurani ei kiinnosta. Vaikka puhelimitse ovat kuulleet minun olevan samanlainen kuin ennenkin.
ap
Hän ei enää välittänyt minusta kun tapasi nykyisen aviomiehensä. 10 vuotta vierähti ja näimme varmaan 5 kertaa, nyt oli syksyllä hänen häänsä ja sinne minua kyllä ruinattiin moneen otteeseen. Häät vietettiin 600km asuinpaikkakunnaltani joten en edes suunnitellut sinne lähteväni. Hän oli häissä ihmetellyt että mikä on kun X ei tullutkaan, sitä saa mitä tilaa!!!
välittävät sinusta myös kyselevät kuulumisia ja käyvät kylässä ilman, että itse sitä tarvitsee pyytää.
Ei ne ole todellisia kavereita kun,aika kuluu niin huomaat pulassa ollessasi kuka rinnalles jää.Kuuntele ystävävänlaulu arja saijonmaa..nuorena kavereita kyllä, vaan odotapa vaan kun aika kuluu niin muuttuvat itsekkäiksi mulkuiksi.Ovat niin tärkeitä olevinaan elämissään.
auta muu kuin hankkia uusia ystäviä! Voimia sinulle.