Minulla on biologinen lapsenlapsi, mutta en tule häntä koskaan näkemään.
Todennäköisesti näin. Tyttäreni on luovuttanut munasolujaan, ja raskaus ainakin on alkanut onnistuneesti pari vuotta sitten. Nyt jostain syystä asia on alkanut vaivata mieltäni; jossain on pieni tyttö tai poika, joka ehkä näyttää tutulta, mietin jatkuvasti millainen hän on luonteeltaan, minkä näköinen. Eli olen biologisesti mummo, mutta en kuitenkaan.
Kommentit (9)
Ei sinulla ole mitään. Tyttärelläsi on.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata miettiä liikaa. Itse en myös toisen biologisen poikani lapsia tule koskaan näkemään.
Mikset?
Jos todellakin mietit asiaa jatkuvasti, kannattaa hakea apua. Tuollainen pakkomielle ei ole tervettä. Et tule koskaan saamaan minkäänlaisia vastauksia kysymyksiisi joten pohtiminen on turhaa ja jopa vahingollista.
Minä pitäisin tuota jotenkin lohdullisena, koska muuten minulla ei tule olemaan lapsenlapsia. Että geenit jatkuisivat jossain.
Onko tämä nyt sinun tapasi surra jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata miettiä liikaa. Itse en myös toisen biologisen poikani lapsia tule koskaan näkemään.
Mikset?
Adoptio.
Et tule lapsenlasta koskaan näkemään ja silti katselet lapsia, että onko se tuo? Yritä nyt edes päättää, että voiko sitä lapsenlasta nähdä vai ei.
Minua yritetään saada näkemään lasta jonka isä en ole. Äidillään mt ongelmia ilmeisesti.
Ei kannata miettiä liikaa. Itse en myös toisen biologisen poikani lapsia tule koskaan näkemään.