Matkustelu ei kiinnosta, onko minussa jotain vikaa?
Harrastan määrätietoista kielten opiskelua (esimerkiksi kerrytän sanastoa oppimisohjelman avulla melkein joka päivä) ja luen mielelläni eri alueiden historiasta.
Jostain syystä kiinnostus kieliä ja alueiden historiaa kohtaan ei kuitenkaan muutu matkustusinnoksi.
Olen toki matkustellut, mutta ei minulle tule mitään fiiliksiä siitä, että menen katsomaan jotain rauniota, jonka historiallisen taustan tiedän.
Katselen mielelläni kahvilan seinälle kiinnitettyjä maalauksia, kun niitä on joitakin, mutta en kertakaikkiaan jaksa kierrellä tuhansia tauluja sisältäviä kuuluisia näyttelyitä.
En jaksa tekniikkamuseoita, automuseoita, arkeologisia museoita, luonnontieteellisiä museoita, en mitään museoita. Kuvat riittävät.
En jaksa matkustelun stessiä ja järjestelyitä, enkä pidä hotellielämästä. En myöskään pidä ruokapaikkojen etsimisestä vaan paljon mieluummin teen hyvää ruokaa itse.
Ainoa asia, joista matkoillani nautin, on aktiivinen osallistuminen. Tunnin varjoliito, osallistuminen ruoanlaittokurssille, osallistuminen sukelluskurssille jne.
Miten ihmiset voivat nauttia siitä, että käyvät töllistelemässä asioita? Ymmärrän tiedollisen kiinnostuksen asioihin, mutta en ymmärrä, miksi asiat pitäisi käydä katsomassa paikan päällä. Ja eihän töllistelijöistäkään tunne töllistelyn kohteiden taustoja kuin pienen pieni osa.
Kommentit (7)
Ei. Kuten ei niissäkään, jotka nauttivat matkustelussa. Meitä on niin erilaisia ihmisiä. Itse en myös pidä matkustelusta, mutta äitini pitää kovin. Hän on sellainen hyvin vahvasti aisti-ihminen, hän nauttii jo siitä jos ilma tuoksuu erilaiselta matkakohteessa, kaikista ruokien aromeista, väreistä sekä luonnossa että rakennuksissa jne. Itse taas olen enemmän logiikka-ihminen, aistidata ei ole niin kovin tärkeää etteikö riittäisi vaikka nähdä joku nähtävyys netistä tai telkkarista, minua kun kiinnostaa enemmän se "data", jonka voin lukea omassa mukavassa kodissani. Myöskään esim. lämpötiloilla ei ole mulle oikein mitään merkitystä, ei ole mitään halua mennä ns. lämpimään. Sisällä kotona on aina mukavan lämmin.
En viitsi selittää asiaa, jos asenne on jo noin halveksiva. Miksi kutsut asioiden kokemista ja katsomista töllistelyksi?
Vierailija kirjoitti:
En viitsi selittää asiaa, jos asenne on jo noin halveksiva. Miksi kutsut asioiden kokemista ja katsomista töllistelyksi?
Koska sitä se on. Ihmiset eivät viitsi selvittää, mitä ovat menossa katsomaan, mutta silti töllistelevät.
Ja todella kummallista on, että töllistelyä täytyy mennä tekemään tuhansien kilometrien päähän, vaikka sitä voisi tehdä ihan lähelläkin.
Jostain syystä itävaltalainen kotiseutumuseo on käymisen arvoinen paikka, mutta suomalainen ei.
Ei matkustamisen pointti ole nähtävyyksien töllistely.
Vierailija kirjoitti:
Ei matkustamisen pointti ole nähtävyyksien töllistely.
Mikä se pointti sitten on? Onko se mahdollisesti se, että voi sanoa muille matkustelleensa? Matkustelu on edelleenkin jotenkin erikoista suurelle osalle suomalaisia, siitä mainitaan jatkuvasti. Vastaavaa ei löydy muista Euroopan maista. Itse jouduin jatkuvasti työn puolesta matkustelemaan kyllästymiseen asti. Nyt en matkustele vaikka ilmaiseksi tarjottaisiin.
Jos olet nainen, sinussa on jokin vikana.