Tsempatkaa

Yritä helpottaa siinä missä voit. Työ saattaa auttaa keskittymään muihin asioihin. Ahdistus tulee ja menee, suru helpottaa aikanaan.

Nyt on kuitenkin nyt, itke kun itkettää, juttele jonkun kanssa jos siihen on mahdollisuus. Jos ei ole ketään jolle voit puhua, mieti mitä tahansa auttavaa puhelinta. Se oikeesti helpottaa kun saa jakaa mieltä painavat asiat jonkun kanssa.

Kyllä sä pärjäät, nouset jaloillesi sitten kun sen aika on. Tsemppiä.

On ok ottaa lomaa. Tai jutella jonkun ymmärtävän tutun kanssa tai kriisipaikka nimettömänä, ei ole pakko ottaa neuvoja, kunhan juttelee. Joillakin työ vie ajatukset muualle, joitakin taas rasittaa. Jostain kumman syystä eroista selviää joku päivä, kunhan saa eri näkökulmia, yksi näkökulma tuo surua. Tunteita on.

Tsemppiä tsemppiä. Anna aikaa surun vyöryä läpi. Tee hyvää ruokaa vain itsellesi. Kuuntele musiikkia. Osta söpö pehmolelu kirppikseltä tai kaupasta ja kukkia itsellesi. Selviät kyllä. Työ vie ajatuksia muualle, kannattaa ottaa sekin hektisyys lahjana juuri tällä hetkellä, mutta jos et jaksa niin aina voi hakea sairauslomaa.

Samoilla linjoilla edellisten kanssa, työ toimii ehkä hyvänä korvaavana toimintana. Muita tärkeitä juttuja on hemmottelu, harrastukset (jotain fyysistä mättöä oman maun mukaan) ja Vauva-palstalla kirjoittelu.

Puhu siitä ystävällesi NYT!

Ei pysty syömään ja ahdistaakin. Haluaisi vain jutella pahan olon ja tilanteen pois kyseisen henkilön kanssa, palata takaisin turvalliseen olotilaan.