Aukeaako ihmisellä yli 50 vuotiaana jotain haudattuja muistoja, yleensä negatiivisa lapsuudesta

Varmaan liittyy tuohon vanhempien poismenoon, jos teillä oli hankala/väkivaltainen suhde, on asioita helpompi käsitellä mielessä kun syylliset ei ole enää läsnä.

Olen ja yli 50 eikä mitään tollasta outoo. Eikä mun sisaruksillakaan mitään tollasta outoo. Eikä kenelläkään tutullakaan tollasta outoo. On kai teille jotain järisyttävää sattunu, kun 50 vuotiaana pitää alkaa miettiä. Tarkoittaa kai, että olette huomanneet ettette oo ikuisia,tekään.

Ei liity ikään vaan aivan muihin asioihin, sinun kohdallasi ilmeisesti vanhempien kuolemaan.

Kyllä, outoja takaumia, muistan asioita kymmenien vuosien takaa, mitä joku sanoi tai tapahtui.  Arjen raskaudesta johtunut monilla ettei asioita voitu käsitellä, ei ollut mahdollistakaan aina.

Osittain kyllä, sillä täytettyäni 50v. olen alkanut ymmärtää, että lapsuuteni ei ollutkaan kovin onnellinen

Isäni hylkäsi minut kun olin vauva ja jäin äidin kanssa, jolle taisin olla lähinnä ikävä muistutus epäonnistuneesta liitosta.  Minut lähetettiin joka kesä pois kotoa kesälapseksi. Se oli sen ajan sosiaalihuollon järjestämää apua. Äidin myöhemmät suhdekuviot ja uusperheviritys ei myöskään ollut mitenkään auvoisa tai kannustava kasvuympäristö. 

Sen ajan kasvatus oli myös kovaa, lapsia kuritettiin lyömällä. Sanonta kuului, että ken vitsaa säästää se lastaan vihaa. 

Voi tapahtua missä iässä tahansa. Jokin tekijä laukaisee padotut muistot, joihin ei ole ollut kosketuksissa pitkään aikaan. Minulle on käynyt noin teini-iässä, muistin yhtäkkiä tapauksen missä minua oli kosketeltu asiattomasti :(

No itsekkinhän se jo sanoit: käytte nyt läpi vanhempienne jäämistöä ja sieltä löytyy juttuja mitkä olette unohtaneet. Ihan normaalia muistaa asioita jos niistä näkee jotain niistä muistuttavaa.