Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmetteli äitinsä tapaa vain luottaa uskontoon, kun itse oli kyseenalaistamassa sitä. Mutta me olemme erilaisia, ja osa asioista vain hyväksytään. Tuskin kukaan esimerkiksi pohtiii, miksi vaikka jääkiekossa on tietyt säännöt ja eikö ne nyt  säännöt voisi olla erilaiset.

Kannattaa myös muistaa, että uskoa voi niin monella eri tavalla. Minulla itselläni on hyvä luonnontieteellinen koulutus, mutten näe siinä ristiriitaa uskonnon kanssa. Matematiikka ja perinteinen fysiikka ovat erinomaisia työkaluja vaikka kaukolämpöputkien paksuuden optimointiin. Toisaalta taas ihmismielen toiminnan kuvaamiseen meidän tekniikkamme ei vielä riitä, ja joskus vaikka musiikki voi avata reittiä jollekin uudelle.

Pidän aina kovasti tällaisesta kyvystä ymmärtää muita ja asettua muiden asemaan. Olen itse ateisti, mutta minulla on ystäviä, jotka uskovat enemmän tai vähemmän. Meille on päivänselvää, että kaikilla on omat ajatuksensa, eikä siitä pidä pahastua. Monesti keskustellaankin silti todella syvällisistä asioista, kunhan tuodaan aina esille erityisesti, että huom. minun kokemukseni asiasta on tämä, jollekulle muulle eri.

Omat vanhempani ovat ehdottomampia asioiden suhteen, joten toisinaan heidän kanssaan keskustelu ei vain maksa vaivaa. Olen mieluummin hiljaa kuin päädyn useamman ihmisen ristituleen. Olen taas oma itseni sitten lähipiirissä. Raskasta ja turhauttavaa se on, mutta kaikki ihmiset eivät osaa keskustella.

N30

Itsaria mietin. Lapset pitänyt toistaiseksi elossa. Yh äiti ja rahat lopou. Muutto edessä pakosta jonnekin. halvempaan. Ei oke elämää enää. Yritän että en tekisi apsille tätä. Ovat lukiossa monemmat ja älykläitä vaikka ovat joutuneet kestämään paljon. Minun masennus ja eron ym. Ei tässä vteiskunnassa kukaan välitä. Uusi vuosi ja hallitus päättänyt että minun 15 ja 16 vuotiaat jakavat huoneen kaksiossa johon pystymme Jelsingissä muuttamaan Kelan asumiskulujen mukaan. Eivät halua( tuttö ja poika€. Mutta pakko. Ei jaksa enää. Mies nauttii hyvätuloisesta elämästä iuden naisen kanssa ja maksaa minimielatustukea. Meiltä lähtee kaikki. 

vaan itken koko ajan!

Vierailija kirjoitti:

Itsaria mietin. Lapset pitänyt toistaiseksi elossa. Yh äiti ja rahat lopou. Muutto edessä pakosta jonnekin. halvempaan. Ei oke elämää enää. Yritän että en tekisi apsille tätä. Ovat lukiossa monemmat ja älykläitä vaikka ovat joutuneet kestämään paljon. Minun masennus ja eron ym. Ei tässä vteiskunnassa kukaan välitä. Uusi vuosi ja hallitus päättänyt että minun 15 ja 16 vuotiaat jakavat huoneen kaksiossa johon pystymme Jelsingissä muuttamaan Kelan asumiskulujen mukaan. Eivät halua( tuttö ja poika€. Mutta pakko. Ei jaksa enää. Mies nauttii hyvätuloisesta elämästä iuden naisen kanssa ja maksaa minimielatustukea. Meiltä lähtee kaikki. 

vaan itken koko ajan!

Ikävä kuulla tilanteestasi, olet selvästi oman kantokykysi rajoilla. Hienoa, että osaat ajatella ensisijaisesti lapsiasi. Olen itse ollut muutaman kerran samassa tunnelmassa, olo on kuin loukussa olevalla hiirellä vailla poispääsyä. Itseänikin niissä tilanteissa juurruttaa oma lemmikki ja lähipiiri, sekä ajatus siitä, että joku ihmisparka (todennäköisesti juuri ne läheiset) joutuisi sitten asioitani, opintolainojani ja lemmikkini hoitamista miettimään minun poismenoni tähden.

Niinhän sitä sanotaan, että köyhyys masentaa eikä toisinpäin. Tässä yhteiskunnassa olisi todella paljon helpompaa, jos kaikilla olisi vakaa toimeentulo ja vakaa elämä.

Minusta on kamalaa, ettei lasten isä suostu näkemään teidän (ja omien lapsiensa) ahdinkoa, jos ei voi edes omien lastensa tähden miettiä elatusmaksunsa nostoa. Teini-ikäisiin kun uppoaa oikeasti rahaakin reilummin.

En valitettavasti osaa sanoa mitään, mikä korjaisi asiaa, mutta et ole yksin. Toivon sinulle pelkkää hyvää ja jaksamista vaikeaan tilanteeseen. Muista aina, että on täysin ok olla yhteydessä esim. Mieli Ryn kriisipuhelimeen, mennä päivystykseen tai jopa soittaa 112, jos oma mieli alkaa hajota. Olen viimeksi itse pk-seudulla mennyt mielenterveys- ja päihdeklinikalle (ajanvaraukseton), kun oma jaksaminen kävi liian vaikeaksi.

N30

Aamulla katsoin Gamera -sarjan loppuun ja söin Bravo -sipsejä samalla.

Sitten matkasin porukoilleni ja katsoin Netflixistä Rebel Moon -elokuvan. Söin samalla porukoiden tekemää pizzaa ja olutta. Äitini teki sitten Gin tonicit kanelitangolla, omenalla, puolukoilla, jäillä ja tähtianiksella. Oli tosi hyvää.

Äitini kasvislihapullavartaita, sipsejä, olutta ja äitini salaattia tuli syötyä myös. Gin tonic juomaa vielä tein itselleni, kun aloin äitini kanssa katsoa Venetsian aaveet elokuvaa. Jotkut aloitti tässä heti kuudelta paukuttelee raketteja.

Olo on nyt kylläinen ja vielä ruokaa olisi vanhemmillani tarjolla. Isäni katsoi toisessa huoneessa lätkää ja sanoi, että Suomi voitti lätkässä Ruotsin, että yhtä ilotulitusta täällä on.

Nyt puhe on kuoharin juomisesta...

Kylläisyys ei ole mikään piste lopettaa tätä juhlimista.

M30

Tein pitkän lenkin ennen kuin väki alkaa paukutella. Inhoon ilotulituksia, meteliä, roskaa, rahaa taivaalle ym. Ja ukrainalaiset joutuu kestään pakolaisina täällä, kun niin moni paukuttaa. Suorastaan hävettää. En vaan voi mitenkään hyväksyä.

Kiitos, pelkkää hyvää taas tänäänkin, vaikkakaan suoli ei ole oikein toiminut otetusta laksatiivista huolimatta.

Syömistä ja juomista täällä harrastetaan tänään vieläkin.

Sen minkä unohdin sanoa toistamiseen niin HYVÄÄ UUTTAVUOTTA!! 

Rahaa näyttää naapureilla olevan, kun vähän väliä koko ajan paukkuu 🎇

Meidän koira nukkuu jopa tässä paukkeessa.

Onko minkäänlaisia kuulumisia N63:lta tai N30:ltä?

M30

Vierailija kirjoitti:

Itsaria mietin. Lapset pitänyt toistaiseksi elossa. Yh äiti ja rahat lopou. Muutto edessä pakosta jonnekin. halvempaan. Ei oke elämää enää. Yritän että en tekisi apsille tätä. Ovat lukiossa monemmat ja älykläitä vaikka ovat joutuneet kestämään paljon. Minun masennus ja eron ym. Ei tässä vteiskunnassa kukaan välitä. Uusi vuosi ja hallitus päättänyt että minun 15 ja 16 vuotiaat jakavat huoneen kaksiossa johon pystymme Jelsingissä muuttamaan Kelan asumiskulujen mukaan. Eivät halua( tuttö ja poika€. Mutta pakko. Ei jaksa enää. Mies nauttii hyvätuloisesta elämästä iuden naisen kanssa ja maksaa minimielatustukea. Meiltä lähtee kaikki. 

vaan itken koko ajan!

Miksi meidän pitäisi verojen muodossa ylläpitää teidän elintasoanne. Kaikki me joudumme olemaan vastuussa omasta elämästämme. Itsari ei ole ratkaisu. Lapset lentävät pian kodista ja saat keskittyä omaan elämääsi.

Hyvää. Russakoita oikeni taas mukava määrä viime yönä. Tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi.

Kuuluu

Ihan saissia,katselin tuossa juuri että mikähän olisi paras ja kivuton keino lähteä..Olen yksinasuva vanhempi mies ja elämä solmussa.Ensin ajattelin asetta mutta en omista ja kaverilta en viitsi lainata koska se joutuisi ongelmiin.Toinen vaihtoehto ajaa rekkaa päin mutta näin talvella voi epäonnistua ja kesällä saa paremmat vauhdit.Junan alle hyppääminen olisi ainakin nopea tapa,sitä harkitsen vakavasti..Korkeasta rakennuksesta hyppääminen on yksi mutta alhaalla pitää olla tilaa ettei hankeen tipu ja vammaudu..Taidan pian keittää aamukahvin ja tehdä nopean päätöksen,ei kannata tuhlata aikaa.Sitten vielä kirjoittaa exälle jäähyväiset ja toivottaa hyvää loppuelämää nyksän kanssa.Ei,en eronnut riidoissa,kaikki oli ok ,en katkera.Elämä vain ei enää kiinnosta,huonot työpaikat,ei kunnon naista vierellä.Rahattomuus,liikaa yksin.No,siinä ne tärkeimmät vaikka mieli kirkas.Hyvää jatkoa.

Ehkä nyt vihdoin uskon, että onnellisuus ei löydy itsen ulkopuolelta. Se on joku sisäinen juttu. Enempää en osaa sanoa, mutta tää tuntuu nyt tärkeältä.  Ja oikealta.

"Jostain kumman syystä minua kyllä lohduttaa aina, kun joku kertoo omista vastaavista kokemuksista. Että en olekaan ainoa, joka kokee tällaisia tunteita. Muutoin en malta odottaa, että tämä vuosi on ohi. Tämä on ollut elämäni hirvein vuosi, voin vain toivoa parempaa vuotta 2024."

Itse voin kirjoittaa samoin. Vaikeina hetkinä on hyvä tietää ettei ole ainoa vaikeuksia kokeva. Tämä ehkä auttaa jotenkin ymmärtämään sitä omaakin tilannetta. Itselle tämä vuosi oli myös hyvin ikävä moniin ihmisiin liittyen. Oikeastaan en jää kaipaamaan oikein mitään. Ei ehkä ollut hirvein vuosi tähän mennessä, mutta menee kärkijoukkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmetteli äitinsä tapaa vain luottaa uskontoon, kun itse oli kyseenalaistamassa sitä. Mutta me olemme erilaisia, ja osa asioista vain hyväksytään. Tuskin kukaan esimerkiksi pohtiii, miksi vaikka jääkiekossa on tietyt säännöt ja eikö ne nyt  säännöt voisi olla erilaiset.

Kannattaa myös muistaa, että uskoa voi niin monella eri tavalla. Minulla itselläni on hyvä luonnontieteellinen koulutus, mutten näe siinä ristiriitaa uskonnon kanssa. Matematiikka ja perinteinen fysiikka ovat erinomaisia työkaluja vaikka kaukolämpöputkien paksuuden optimointiin. Toisaalta taas ihmismielen toiminnan kuvaamiseen meidän tekniikkamme ei vielä riitä, ja joskus vaikka musiikki voi avata reittiä jollekin uudelle.

Monet ehkä käsittivät viestini väärin. Tarkoitus ei ollut halveksua äitiäni. Samoin moni ehkä ajattelee äitini olevan uskonnollinen ja käyvän paljon kirkossa tms. Samoin moni ehkä uskoo äitini juuri "luottavan uskoonsa" jne. En tarkoittanut sitä ja samalla äitini ei edes sillä tavalla ole läheinen uskonnon kanssa. Sanoi minullekin ettei hän oikeastaan edes ole läheinen uskon kanssa ja eivät he käyneet kirkossa aiemminkaan. Silti hän löytää selityksen maailman syntymiseen vain uskonnon kautta. Ei tavallaan mieti niitä asioita muuten, mutta sitten ns tyhjästä täyttää selitykset kaikkeen uskonnolla. Tätä tarkoitin. Jos itse ns luotan johonkin niin haluan kyseenalaistaa itseäni ennen sitä ja miettiä asioita. Tätä tarkoitin viestilläni. Vähän sama on jos esim luottaa uskontoon, mutta ei esim tunne edes Raamattua tms. Itse ehkä vaan haen sitä, että ihminen tietäisi mihin perustaa käsityksensä maailmasta. Tietenkään kukaan teistä ei tiedä äidistäni ja meidän elämästänne. Näin on vaikeaa selittää asioita. Minä vaan asiosta kysyttäessä selittäisin miksi uskon johonkin asiaan joka kuten äitini vaan uskoo, mutta ei osaa perustella tai kyseenalaista mitään. Tätä kaikkea tarkoitin enkä tarkoita pilkata muita. En ikinä sanoisi muille pahasti tai alkaisi väitellä.

Toivoin äitinikin kanssa vaan keskustelua ja ehkä jotain ajatusta miksi uskoo siihen kaikkeen ja mikä hänelle on tärkeää. Jotain tälläistä. Minä kyllä olen kertonut hänelle miksi uskon alkuräjähdykseen tms. Tällä tarkoitin luonnontieteellistä maailmankuvaa eli uskon alkuräjähdykseen ja siihen kuinka maailma on syntynyt vähitellen sitä kautta. Ihminen voi toki olla luonnontieteellinen muutenkin, mutta tarkoitinkin sitä, että ihminen kyllä monesti selittää maailmansynnyn ja ihmisten sekä eläinten synnyn tänne joko uskonnollisesti tai luonnontieteen keinoin. Pahoittelut jos joku käsitti kaiken väärin. Tykkään itse vaan keskustella kaikesta ja hain jotain keskustelua myös äitini kanssa. Meillä jää kaikki nämä "suuret" asiat puhumatta. Joku taas pystyy myös näiden asioiden kautta keskustelemaan. Tarkoitus ei ollut pilkata toista ja en sellaiseen ryhtyisi. 

Vierailija kirjoitti:

Syömistä ja juomista täällä harrastetaan tänään vieläkin.

Sen minkä unohdin sanoa toistamiseen niin HYVÄÄ UUTTAVUOTTA!! 

Rahaa näyttää naapureilla olevan, kun vähän väliä koko ajan paukkuu 🎇

Meidän koira nukkuu jopa tässä paukkeessa.

Onko minkäänlaisia kuulumisia N63:lta tai N30:ltä?

M30

Mietinkin tätä ketjua ajatellessani miten muiden koirat ovat pärjänneet. Minun koirani joka on jo täältä lähtenyt, mutta sen kanssa oli monesti vaikeaa. Sain sen pienenä pentuna tottumaan raketteihin. Kävimme jopa  pienellä lenkillä paukkeessa sen ollessa vähän yli 2-vuotias. Ei paljon pelännyt. Sitten seuraavana vuonna koirani näki ikkunasta  läheisessä puistossa ammuttuja sellaisia ilmassa vielä sen paukahduksen jälkeen rätiseviä raketteja. Sellaisia kullan värisiä. Sen jälkeen koirani ei enää ikinä tottunut paukkeeseen tai edes rätinään. Pelkäsi rapisevia pussejakin. Tämä oli ikävä juttu. Asuimme tuolloin vielä sellaisessa ns lähiössä missä taloja melko paljon. Myöhemmin muutimme maaseudulle. Täällä rauhallisempaa, mutta koirani pelkäsi myös aseiden pauketta ja metsästysaikaan vähän vaikeaa käydä lenkillä.

Uutena vuotena ajoimme aina autolla koko sen pahimman ajan. Koirani tiesi, että auto on turvapaikka. Oli sydänvika vanhempana joten pelottavaa oli jos koirani pelästyi niin paljon niitä ääniä. Nyt onkin outoa se, kun jää nuo ajelut väliin. Pitkästi tästä, mutta tuli tämä kaikki mieleen. 

"Rahaa näyttää naapureilla olevan, kun vähän väliä koko ajan paukkuu" 

Ai niin, piti vielä tähän liittyen kirjoittaa, että mietin itsekin samaa. Rahaa näytti kyllä eilen joillakin olevan. Tosin melko vähän yleisesti täällä näytettiin ampuvan. Itse mietin mitä oikein voin syödä pari viikkoa ennen kuin saan rahaa. Nyt on taas vaikea tilanne, mites pakastin pelastaa. Sinne on kertynyt aleruokia. Jo jouluna oli kiva, kun ei tarvinnut ostaa niin paljon. Samalla selvisin pari viikkoa ilman jääkaappia, kun toimitus venyi ja ruoat ulkovarastossa kannellisessa rasiassa. Tämäkin valoi jotain uskoa, että kyllähän monesta jutusta vaan selviää. Ei tullut mitään ruokamyrkytyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tein pitkän lenkin ennen kuin väki alkaa paukutella. Inhoon ilotulituksia, meteliä, roskaa, rahaa taivaalle ym. Ja ukrainalaiset joutuu kestään pakolaisina täällä, kun niin moni paukuttaa. Suorastaan hävettää. En vaan voi mitenkään hyväksyä.

Itsekään en enää oikein tykkää melusta. Joskus raketit vielä näyttivät kivoilta, mutta pari vuotta sitten tuli oikein se tunne kuinka se pauke on vaan liikaa. Eräästä läheisestä talosta ammuttiin raketteja ja minä mukamas menin tuohon tielle katsomaan niitä. Lopputulos oli se, kun tulinkin korvia pidellen pois sieltä. Tämä vahvisti sitä ajatusta ettei vaan ole oma juttu. Sitten tänä vuonna katsoin Leviltä sitä uudenvuoden lähetystä raketteineen (olikohan Iltalehden sivuilta) niin jotenkin tuli vaan sellainen kummallinen olo, että mitä tuokin oikein. Tuhannet ihmiset pakkautuvat hiihtokeskuksiin ja seuraavat sitten sitä pauketta siellä ja kaikki on olevinaan niin hienoa. Joskus ehkä tuo oli minunkin haaveeni. Nyt minua ei kyllä enää saisi sinne. Sama juttu joulun kanssa. Ei mikään hiihtokeskus vaan olisi minun paikkani silloinkaan. Samalla en halua halveksua muita. Olen itsekin yksinäinen joten ymmärrän sen miten moni viettää läheistensä kanssa aikaa esim hiihtokeskuksissa. Ukrainaan liittyen tuli mieleen myös ajatuksia. Kuinka mekin täällä olemme niin kaukana kuitenkin siitä ajatuksesta kuinka täällä olisikin sota. Tietenkään ei pidä alkaa pelkäämään, mites ehkä olisi hyvä vähän nöyrtyä tietyssä mielessä. Miettiä mikä on tärkeää ja järkevää. Ei niin, kuin siinä yhdessä mainoksessa "koska minä haluan" vaan mieluummin miettiä asioita enemmän.

Itsekin mietin kuinka moni esim pilkkaa tiettyjä toppatakkeja kuinka "Michelin ukot" kävelevät kaduilla yms. Itselläkin on tuollainen aikoinaan kirppikseltä ostettu todella lämmin takki. Minäkin typerästi mietin voinko käyttää sitä. Moni nuori ei pitäisi sitä. Sitten tänään tuli oikeasti se ajatus, että minä en itseäni jäädytä. Näytän sitten miltä näytän ja pidän itseni lämpimänä. Toki olen tuota takkia ennenkin käyttänyt. Silti on hyvin typerää katsoa täällä vaatteita ja pilkata muita, kun jossakin soditaan. Jotain tälläistä ajatusten "jalostumista" toivon joiltakin. Pahoittelen, kun kirjoitan paljon.

Jos vielä kirjoitan omia ajatuksia niin kyllä nämä juhlapäivät ovat itsellekin hieman vaikeita. Jouluna korostuu se läheisten puute. Minulla on vaan vanhemmat. Tämäkin mitenkään vähättelemättä sanoen. Isäni nyt ei edes vietä joulua oikein mitenkään. Äitini kanssa taas olemme liiankin jämähtäneitä siihen samaan. Rahaa on vähän ja kumpikin kaipaisi jotain uudistusta jouluun, mutta kun ei meillä ole oikein ketään missään. Äitinkin totesi, ettei meillä täällä missä me molemmat asumme ole ketään, mutta kun ei meillä ole muuallakaan ketään. Olemme vähän kuin juurettomia. Sukulaisia ollut joskus enemmän ja läheisempiä. Vanhat polvet kuolleet ja nuoremmat etäisiä. Tämä kaikesta huolimatta, vaikka kävimme esim juhlissa joidenkin tykönä usein. Ehkäpä ensi jouluun pitäisi nyt viimein keksiä uudistuksia, kun tuli itsellekin olo ettei tämä nyt enää voi mennä näin.

Uusi vuosi tuo taas mieleeni sen, kun ei ole yhtään ystävää. Tämä jo hyvin nuoresta lähtien. Kiusaamista ja jäin yksin. Sitä kautta rohkeus tutustua muihin huono vieläkin. En viitsi tähän kaikkea kirjoittaa. Kuitenkin moni kokemus ihmisistä hyvin huono. Olen kasvanut myös omilleni. En oikein osaa ajatella itseäni jossain porukassa, vaikka yksinäisyys välillä ikävä asia. 

Se mikä itseäni rasittaa nykyisin on ehkä se, kun en oikein osaa enää pysähtyä. Puran tämänkin edellisen vuoden ikäviä kokemuksia jatkuvaan tekemiseen. Aiemmin osasin paremmin rauhoittua. Tämä viime vuosi oli vaan liian raskas ja vie kyvyn rauhoittua. Taakkaa lisää juuri nuo kirjoittamani maalaamiset. On paineita onnistunko ja oikeastaan tien jo virheitä. Samalla ei olisi rahaa maaleihin ja en voi nyt silti jättää kesken, kun aloitin sen kaiken. Maalia tarvitaankin 2 kerrosta ja se loppuu kesken. Isäni taas lupasi antaa niihin vähän rahaa, mutta vain silloin kun hänelle sopii eli keväällä. Minulla ei vaan ole enää silloin aikaa siihen ja hän tietää sen. Olisi hänellä nytkin sen varran rahaa, että voisi hieman antaa, mutta kun hän antaa silloin, kun tahtoo sen. Ja älköön kukaan käsittäkö, että tahallani anelisin rahaa. Pitää vaan yrittää selvitä eteenpäin ja rahat lopussa. Jokainen kuitenkin mieluummin laittaa rahat ruokaan kuin maaleihin jos pakko valita. Oli vaan jokin pakko ajatus alkaa maalata. Seinät niin kuluneet (en itse ole niitä rikkonut) joten moni ei tahtoisi asua sellaisessa paikassa.  Näin yritän parantaa tilannetta. Yleisesti taloudellinen tilanne on huolen aiheena. Koko tulevaisuuteni horjuu monilta osin. Ei se toisaalta ole enää vuosiin ollut vakaalla pohjalla monenkaan asian osalta.

Oikeastaan ainoa mikä rauhoittaa nyt on kynttilät. Olkoon kuinka epäterveellistä tahansa poltan niitä sisälläkin. Samoin tykkään vaan talvesta paljon. Ymmärrän sen, että moni kärsii esim pakkasesta. Itselle on varsinkin  voidessani paremmin  vaan talvi todella tärkeä. Minua ei haittaa mikään muu kuin liukkaus. Tänä talvena täällä ei ole ollut edes sitä ongelmaa. Rakastan talvea hyvin paljon. Taas pitkä viesti, mutta jonkinlainen tarve nyt vaan "puhua" kaikesta. 

Pitää vielä yksi asia kirjoittaa, että minua kyllä haittaa vielä yksi asia. Tämä asuntoni on todella kylmä. Täällä on nyt 14 astetta lämmintä. Tämä ei ole oma asuntoni ja muutenkin täällä aina melko viileää. Nämä kovat pakkaset vaan saavat sisäilman todella alas. Täällä toimii lattialämmitys vaan joissakin huoneissa ja saunatiloissa. Pari huonetta ilman lämmitystä ja ei ole edes seinissä pattereita. On irtopatteri lisänä, mutta eihän se riitä. Näin palelen täällä ja alkaa kyllä vähän vilu olemaan, vaikka olen tottunut tähän. Tämä vaan ei ole oma asuntoni ja vuokralla olen vaan. Tiettyjen juttujen myötä en helposti halua alkaa asioita selvittämään. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nyt vihdoin uskon, että onnellisuus ei löydy itsen ulkopuolelta. Se on joku sisäinen juttu. Enempää en osaa sanoa, mutta tää tuntuu nyt tärkeältä.  Ja oikealta.

Olen vähän samaa mieltä. Itse yritän tavallaan unohtaa ikäviä juttuja ja tehdä paljon kaikkea. Ei tuo vaan oikein toimi jos "pää" on muualla. Pitäisi olla läsnä ja tehdä asioita sen mukaan mistä pitää. Helposti saattaa ajatukset itselläkin mennä huonoksi jos esim luen muiden kokemuksia. Ihmiset nyt väittelevät mistä vaan jopa tästä talvesta. Joku inhoaa pakkasta ja itse taas pidän siitä. Parempi todeta vaan, että minä pidän siitä ja hyvä niin ja ymmärtää muita kuin antaa mielialansa laskea. Totesin yhdellekin ihmiselle, että ala enää valita. Syitähän löytyy niin paljon, että se menee helposti siihen ettei mikään ole ikinä hyvin. Tämä pikkujuttuihin yms liittyen.