Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (20426)
Vierailija kirjoitti:
En uskalla sanoa miehelleni, että en halua panna. Mieluiten enää ikinä...
Kyllä kannattaa sanoa ja myös syy miksi ei. Miehesi tietää sen jo, että sinua ei huvita enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N62 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi parempi hetki kertoa päivästä, kuin tuo aikaisempi viestini.
- Aamulla nukuin koira sylissä.
- Pidin sen jälkeen 20 minuutin uintisession järvessä.
- Nyt on ruokahetki, jossa on järvestä kalastettu hauki, perunaa, salaattia ja olutta.
- Myöhemmin tulee mustikkapiirakkaa lähimetsän mustikoista.
- Ruuan jälkeen pikkutauon jälkeen menen taas uimaan.
- Illalla aion katsoa tv:stä The Shining -leffan karkkien kanssa.Eli nautinnollinen ja erittäin mukava päivä tiedossa.
Herneitäkin tässä päivän mittaan nautin.M30
Hauskaa, kun kerrot kuulumisiasi. Mukava kun olosi on kohentunut. Mukavaa kesän jatkoa
N62
Hyvää kesän jatkoa sinnekin.
Vaikuttaa, että tästä on tullut tapa kirjoittaa kuulumiset tähän ketjuun.
Mukava olo tulee, kun kirjoitan päivän kuulumiset tähän ketjuun.
Äsken tiskasin ruuanpäätteksi niin tässä vastauksessa vähän kesti.
M30
Kävin kalassa ja tuli 2 haukea.
Toinen pääsi kasvamaan, kun oli kännykkäni kokoinen ja toisesta tulee huomenna ruokaa.
Samanlainen nautiskelu päivä tämäkin on kuin eilinen.
Jotain vihreää kasvillisuuttakin tuli kalastettua.
Uistin sai siitä kuin rastat päähänsä ja näytti kuin Bob Marleylta.
Tänään vielä saunaan uinteineen, että astetta rennompaa oloa vielä haen täällä mökillä.
En voisi olla onnellisempi. Vuoden parhaimmat ajat on nyt.
M30
No kuule haluisin kertoa sulle siitä sairaasta gang stalkingista, ja kaikesta siihen liittyvästä 40 vuoden ajalta, mutta menisi 10 tuntia.
Hyvää kuuluu, olen levännyt ja syönyt kalaa ja perunoita. Huominen työpäivä pelottaa, esimies puhuu meille työntekijöille rumasti. Mutta , huominen on vasta huomenna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyöräilyä ja ulkoilua sadesäässä. Tyytyväinen ku sain liikuttua.Kaupassaki kävin. Yritin pysyä budjetissa mut yli meni. Ostin kyl kaikkea tarpeellista eli lähinnä ruokaa.
Mustikoita keräsin. Isoja. Uudet potut keitin, maitokastiketta keitetyillä kananmunilla. Voi ettäs oli hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivon partaalla luettuani iltapäivälehdet. Suomalaiset marisee, kun Rodoksella ei heitä tiedoteta tarpeeksi tilanteesta ja uudet idoootit vielä matkustaa sinne. Olisivat enemmän huolissaan paikallisista, joilla menee kodit, viljelykset, elinkeino ja asuinympäristö. Mutta eiku just minua ei tulla hakemaan turvaan just silloin ku haluan. Että ihan pari yötä joutuu nukkumaan hotellin aulassa. Paikallisia joutuu hommaamaan uuden kodin ja ehkä työpaikan.
Äidin muistisairaus ahdistaa. Yritän elää hetken kerrallaan ja auttaa äitiäkin saamaan pieniä hetkiä iloa. En tiedä, onko mitään hyötyä, kun lähimuisti ihan kadonnut ja elää 25 vuoden takana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parissa päivässä syönyt kolme litraa kirsikoita- espanjalaisia, hyviä- ja kyllä on vatsa toiminut rivakasti!
Nyt pidän taukoa noista herkuista.
Vierailija kirjoitti:
Äidin muistisairaus ahdistaa. Yritän elää hetken kerrallaan ja auttaa äitiäkin saamaan pieniä hetkiä iloa. En tiedä, onko mitään hyötyä, kun lähimuisti ihan kadonnut ja elää 25 vuoden takana
Hienoa kun järjestät hänelle iloa.
Ei haittaa vaikka ei niitä muista mutta sen hetken on mielissään.
Minä lähetän muistisairaalle äidilleni hauskoja kortteja, niitä hän hoitajille esittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika huonoa. Mietin avioliittoni jatkoa koska huomaan olevani nykyään ihan liian usein täynnä pidäteltyä raivoa passiivista ja vetäytyvää miestäni kohtaan. Eikä kyseessä ole suhtautuminen vain minuun, vaan lapsiin ja koko maailmaan. Raivo herättää se että jään yksin vastuuseen kaikesta enkä voi tai saa odottaa saati vaatia toiselta mitään kun hänelle tulee niin kurja olo siitä kun pitäisi "kaikkeen revetä". Niin kuin vaikka osallistumaan omien lasten iltahommiin puhelimen hyväilyn sijasta tai vastaamaan edes joka kymmenenteen lasten kysymykseen tai tarpeeseen. Tai sanomaan minulle ihan mikä tahansa oma-aloitteinen lause kerran päivässä mikä todistaisi että hän huomaa olemassaoloni enkä ole vain ilmaa tai huonekalu.
En haluaisi negailla, mutta ei kovin hyvää. Kesäloman viimeinen päivä kääntynyt pian yöksi. Meinaa itku päästä. Kiirastulinen yö edessä. Tiedän että helpottaa parissa päivässä ja mitään oikeaa stressattavaa ei ole. Silti alitajunta pitää huolen yöunien vähyydestä. Menisipä pari päivää vain nopeasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoa ja hyvää, molempia.
Kävin autoilemassa ja meren rannalla. Tuo oli se hyvä osuus. Huonot: Selkää särkee, suututtaa töihin meno aamulla liian aikaisin huomenna. Tilillä on vähän rahaa ja palkka tulee vasta kuun lopussa. Säästin koko kevään lomamatkaa varten. Ne rahat meni auton korjaukseen, joka maksoi 800 euroa. Vellon itsesäälissä, kun aina on rahan kanssa tiukkaa. Heti kun saa säästöön jotain, tapahtuu jotain odottamatonta, johon ne säästöt kuluu. Edellisen kerran kun olin säästänyt ja elänyt niukasti, koira piti viedä eläinlääkäriin leikkaukseen, johon meni kaikki säästöt.
Kissinkikkareita ! Tulis kuula ja tappais !
Minulla on tänään syntymäpäivä. M46, entinen M45.
Vietin päivän kotona vaimoni ja pikku lapseni kanssa. Rakensimme Duploista paloasemaa ja söimme suklaakakkua.
Vähän halju olo ollut, joten en mennyt leffoihin kuten piti, vaan päädyin selaamaan internetiä ja jostain syystä tähän ketjuun. Katson sitten myöhemmin vaikka Netflixistä jonkun hyvän elokuvan tai sarjan.
Vierailija kirjoitti:
Aika huonoa. Mietin avioliittoni jatkoa koska huomaan olevani nykyään ihan liian usein täynnä pidäteltyä raivoa passiivista ja vetäytyvää miestäni kohtaan. Eikä kyseessä ole suhtautuminen vain minuun, vaan lapsiin ja koko maailmaan. Raivo herättää se että jään yksin vastuuseen kaikesta enkä voi tai saa odottaa saati vaatia toiselta mitään kun hänelle tulee niin kurja olo siitä kun pitäisi "kaikkeen revetä". Niin kuin vaikka osallistumaan omien lasten iltahommiin puhelimen hyväilyn sijasta tai vastaamaan edes joka kymmenenteen lasten kysymykseen tai tarpeeseen. Tai sanomaan minulle ihan mikä tahansa oma-aloitteinen lause kerran päivässä mikä todistaisi että hän huomaa olemassaoloni enkä ole vain ilmaa tai huonekalu.
Ehkä hän varoo tai jopa pelkää puhua sinulle, jos koko ajan olet täynnä raivoa. Sellainen näkyy, ja tuskin se niin pidäteltyä on. Moni ihminen alkaa välttelemään viestintää jatkuvasti raivoavien ja marttyyri-hengessä kodin askareista pauhaavan puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonoa. Mietin avioliittoni jatkoa koska huomaan olevani nykyään ihan liian usein täynnä pidäteltyä raivoa passiivista ja vetäytyvää miestäni kohtaan. Eikä kyseessä ole suhtautuminen vain minuun, vaan lapsiin ja koko maailmaan. Raivo herättää se että jään yksin vastuuseen kaikesta enkä voi tai saa odottaa saati vaatia toiselta mitään kun hänelle tulee niin kurja olo siitä kun pitäisi "kaikkeen revetä". Niin kuin vaikka osallistumaan omien lasten iltahommiin puhelimen hyväilyn sijasta tai vastaamaan edes joka kymmenenteen lasten kysymykseen tai tarpeeseen. Tai sanomaan minulle ihan mikä tahansa oma-aloitteinen lause kerran päivässä mikä todistaisi että hän huomaa olemassaoloni enkä ole vain ilmaa tai huonekalu.
Ehkä hän varoo tai jopa pelkää puhua sinulle, jos koko ajan olet täynnä raivoa. Sellainen näkyy, ja tuskin se niin pidäteltyä on. Moni ihminen alkaa välttelemään viestintää jatkuvasti raivoavien ja marttyyri-hengessä kodin askareista pauhaavan puolison kanssa.
Mä ymmärrän tän täysin. Mutta vaikka minä olen näiden kahden vuosikymmenen aikana korjannut omaa toimintaani ulkopuolisenkin avun turvin vaikka kuinka monta kertaa ja ymmärtänyt miehen ahdistumista perheenjäsenten odotusten edessä ja täydellistä kommunikaatio puutetta, niin eipä tilanne ole korjaantunut. Koska vain toinen meistä yrittää. Lapset valittaa minulle poissaoloni jälkeen että isi ei kuunnellut, isi ei vastaa, minä pyysi isiltä muttei se sanonut mitään, iskä vain käveli pois kun yritin sanoa sille. Minä en puhu miehestä lapsille pahaa ikinä, eli mikään mun syöttämä juttu tämä ei ole.
En tiedä mikä ameeba pitäisi olla ettei ärsytä? Toki se ei ole eduksi kenellekään että patoan (tai puran) sitä raivoa, joten ero voisi olla ajankohtainen ratkaisu.
Kiitos ihan hyvää kuuluu. Vielä viikko kesälomaa jäljellä ja koetan olla ajattelematta töitä. Täysi-ikäistynyt vielä hetken kotona asuva lapseni on ollut kuumeessa jo monta päivää ja se vähän huolettaa. Lapsen iällä ei ole näköjään merkitystä, kun lapsi sairastaa. Aina on pieni huoli. Huomenna pääsee lääkäriin onneksi ja kuumelääkkeen voimin jaksaa syödä ja heittää huulta. Kesäloma on ollut tosi kiva ja puuhakas. virkistävä. Syksyn tulo tuntuu sen takia ihan siedettävältä ajatukselta. On tulossa iso muutos, kun tämä kuopuskin muuttaa ensi kuussa omilleen, toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Jäädään miehen kanssa kahden.
Kiitos kysymästä, minulle kuuluu edelleen pelkkää hyvää. Surffailen taas täällä kesäresidenssissäni netissä ja kirjoittelen hienoja kommentteja mielenkiintoisiin avauksiin. Nyt tuntuu siltä, että kohta panen grillin tulelle ja hiilloksen valmistuttua kypsentelen hitaasti vähän fileitä iltamurkinaksi. Itsellisenä ihminen tietää, mitä vapaus on.