Ovatko koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat samoja henkilöitä?

Luonnevikainen ei muutu vaikka ikää tulee, ellei saa jotain intensiiviterapiaa tai muuta autiolle saarelle, missä on mahdotonta vahingoittaa ketään henkisesti tai fyysisesti.

Eikä edes edellä mainitut asiatkaan monesti auta, jos ihmisen luonne on mennyt pahasti mutkalle ja on sillä tavoin sairas.

Kannattaa pyrkiä pysymään kaukana tällaisista ihmisistä, esim vaihtaa työpaikkaa jos joutuu olemaan moisen lähellä. Elämä on liian lyhyt ja arvokas että riskeeraa sekuntiakaan tuollaisten kanssa kommunikoiden.

Kyllä ne usein varmaan on niitä samoja tyyppejä.

Koulukiusaaja ei ole reppana ja uhri. Hän on tuleva menestyjä, jolle löytyy paikka niin politiikassa, liike-elämässä, kuin kaikissa nousemista varten p-nuolentaa vaativissa hoitoalan hallintopyramideissa.

Kiusaaja ei parane, vaan kiusaaminen on osa hänen tapaansa käyttää valtaa ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Miksi muuten aina kiusatun täytyy vaihtaa koulua tai työpaikkaa? Ei koskaan kiusaajan.

Usein koulukiusaaja tietää esimerkiksi, että hänen vanhempiensa taloudellinen ja sosiaalinen asema suojaa ristiriitatilanteissa koulussa. Kiusaajan Isä voi olla rehtorin rotariveli tai vaikutusvaltainen pankinjohtaja. Kiusaajan äiti voi puolestaan olla opettaja ja on oikein hyvä kollegiaalinen ystävä muutaman koulun naisopettajan kanssa. Koetapa sitten selvittää kiusaamista, mikäli lapsen vanhempana olet työtön tai yksinhuoltaja ilman merkittävää yhteiskunnallista asemaa tai vaikutusvaltaisia tuttavia.

Miksi kaikki ihmiset sanovat olevansa koulu- tai työpaikkakiusattuja? Kukaan ei myönnä olevansa kiusaaja. Eihän tämä yhtälö voi olla totta.

Olen itse kiusattu, mutta muistelen että en tykännyt yhdestä luokkakaverista yhtään. En ollut puhdas kiusaaja mutta en vain jotenkin jaksanut kyseistä ihmistä. Työelämässä oli paljon ihmisiä joista en tykännyt mutta en ollut koskaan kiusaaja enkä ole koskaan kiusannut ketään vaan ollut aina tasapuolinen. 

Aika pönttöä porukkaa täällä...lapsi joka kiusaa voi aikuisena olla aivan tavallinen ihminen ja hyvä puoliso, vanhempi, työkaveri.

Kiusattu lapsi voi olla aikuisena aivan täysi mulkku muita kohtaa työpaikalla

Joku jota ei ole kiusattu eikö ole lapsena kiusannut on myöhemmällä iällä täysi terroristi parisuhteessa tai töissä tai hyväksikäyttävä kaveri.

Ihmiset muuttuvat, koittakaa hyväksyä.

Onhan se tietysti helpompi roikkua omassa katkeruudessaan ja uskoa etteivät ihmiset muutu jolloin voi itsekin rypeä siinä omassa surkeudessaan rauhassa joutumatta työskentelemään oman hyvinvoinnin eteen.

Miten nämä ihmiset selittävät että siitä hiljaisesta, ujosta ja kiltistä pojasta yläasteella on aikuisena tullut kontrolloiva, väkivaltainen ja alistava puoliso/isä jos kerta ihmiset eivät muutu? Vai muuttuuko ihmiset sitten aina vain huonompaan päin?