Typerin tekemäsi asia, josta jälkikäteen mietit, että tossa olis voinut käydä oikeasti tosi huonosti?
Liftasin jonkun tuntemattoman kyytiin. Ei mitään järkeä...
Kommentit (26)
Rakensin lapsena itsetehtyjä po....mmeja ja ne oli tehokkaita! Olis voinut tapahtua köpelösti.
Ns ystävyys narsistisen psykopaattimiehen kanssa.
Olin 25m korkean siilon päällä töissä ja ruuvimeisseli putosi ritilälattian läpi siilon katolle. Ja nuorena asentajana en kehdannut laskeutua ja käydä varastolta hakemassa uutta, vaan roikuin sen siilon kaiteen ulkopuolella kurottelemassa sitä hel**tin meisseliä, suora pudotus maahan heti alapuolella. Sain poimittua ja kampesin itseni jotenkin tasolle. Siinä hetken istuin täristen, että mitä mä just tein :O
Vierailija kirjoitti:
Up
No nyt oli kyllä tosi typerä asia!
Olin parikymppisenä vaihto-opiskelemassa Etelä-Amerikassa, kun tutustuin siellä toiseen nuoreen suomalaisnaiseen. Tuo nainen oli vähän sellainen ressukka, joka ei osannut puolustaa itseään, mutta joka oli kova juhlimaan. Itse tykkäsin myös juhlia.
Päätettiin vaihto-opiskelun lopussa käydä parin viikon lomalla Kolumbiassa. Loma oli jo melko lopussa, kun erään baarireissun päätteeksi tuo nainen oli sitten lähtenyt kolumbialaisen miehen matkaan jatkoille. Itse olin mennyt takaisin hostelliin. Aamulla tuo nainen raahautui edelleen kännissä hostellille ja kertoi miehen yrittäneen raiskata hänet, mutta hän oli onnistunut pakenemaan.
Noh, minä, joka olin mylskin edelleen kännissä, tuosta uutisesta tietysti suutahdin. Käskin naista lähtemään näyttämään missä mies asui, jotta voin sanoa pari valittua sanaa miehelle. Menimme talon eteen, sieltä takapihalle ja rappusia ylös. Asunnon ovi oli apposen auki, joten marssin sisään asunnon eteiskäytävään. Käytävältä näin huoneeseen, jossa mies katsoi telkkaria selkä minuun päin.
Siinä vaiheessa aloin miettiä, että onkohan tuossa hommassa mitään järkeä. Käännyin kannoillani ja hipsin pois.
Olimme teinejä kun kaverin poikaystävä suuttui hänelle ja heitti kaverin pikkurepun aidan yli junaradalle. Minä sitten tungin aidassa olleesta rakosesta hakemaan repun. Toki junan näkee ja kuulee jo kaukaa, mutta oli silti tyhmä temppu.
Menin rattijuopon kyytiin autoon, jossa ei ollut turvavöitä takapenkillä. Elämäni pelottavimmat 45 minuuttia kun tämä ajoi mutkaisia pikkuteitä yli 100 km/h. Yhdessä mutkassa olin aivan varma, että nyt mennään puuhun.
Menin rattijuopon kyytiin, matka tyssäsi puuhun. Kuskilta murtui jalka ja mä selvisin aivotärähdyksellä. Kun näin auton, ihmettelin miten siitä selvisi noin vähällä.
Heikoilla jäillä hilluminen. Oltiin partioleirillä ja kavereiden kanssa yllytettiin toisiamme, että kuka uskaltaa mennä pisimmälle.
Rattijuopon kyytiin kaverin kanssa,tosin en tiennyt varmuudella että ajaja oli kännissä mutta olisi pitänyt arvata..Lopputuloksena sähkökaappiin törmääminen eli hengenlähtö lähellä.Typerää touhua luonnollisesti.
Miksi menitte rattijuopon kyytiin?
Menin ryssälandiassa pimeellä taksilla.
Liftaaminen varmaan, vaikka ajattelin sitä kyllä jatkaa vielä. Kerran silitin vastaantulijan käärmettä (oli niskan/kaulan ympärillä)! Jälkikäteen mietin, että tuosta ois äiti varmaan varoittanut jos olisi osannut sellaista mahdollisuutta ajatella tulevan eteen. Vaikka varmaan joku myrkytön ja harmiton kaveri olikin, mutta silti. Teininä ajoin kännissä autolla, ei mitään järkeä. Ja kerran tulin raskaaksi mutta sain keskenmenon, se oli kyllä aidosti typerin juttu mitä oon tehnyt ja luojan kiitos elämä antoi minulle uuden mahdollisuuden.
Parikymppisenä kaverin tuttu antoi muutaman särkylääkkeen, jotka eivät olleet edes ulkoisesti perinteisen buranan tai panadolin näköisiä. Kaljan voimalla tuli molemmat vedettyä kurkusta alas ja 15 minuuttia myöhemmin totaalinen blackout koko loppuillasta. Herään tuntemattomasta asunnosta outojen ihmisten nukkuessa sängyllä, sohvalla ja lattialla. Lähdin vähin äänin ulos ja kohti kaverin asuntoa.
Tuli jo silloin sellainen olo, että oli kyllä tyhmin asia mitä ihminen voikaan tehdä...
Otin liftarin kyytiin. Osoittautui mielenterveyskuntoutujaksi, joka oli menossa Tampereelle jonnekin asunnottomien yömajaan. Siinä oli jännät sata kilometriä, kun sen juttuja kuuntelin.
Piilouduin lumiluolaan odottamaan lumiauran saapumista, kun olisi ollut jännää, jos siihen päälle olisi tullut lunta.
Istuin lapsena usein ikkunassa ja vaan katselin maailman menoa, kerrostalon 6 kerros. Siis silleen että mulla oli jalat ikkunasta roikkumassa ja pehvani oli siinä ikkunan alaosassa mikä se nyt on nimeltään, karmi(?). Eipä käynyt koskaan mielessä silloin että siitä olisi tosi helposti voinut tippua alas. Vanhempani eivät tienneet mitään, en istunut silloin kun he olivat kotona.
Mulla vähän sama, olin Chicagossa yksin matkustamassa ja yks hostellissa tapaamani road tripillä oleva mies, jonka kanssa olin hengaillut edellisiltana paikan terassilla bissellä, tarjosi kyytiä katsomaan kaupungin laitamille mielenkiintoista nähtävyyttä. Lähdin 😳 ja oli hauska reissu, mut jälkikäteen näitä Netflixin murhaajadokkareita katseltuani olen kyllä miettinyt, että olipa ihan sairaan tyhmästi tehty 😭 olis voinut huonosti käydä