Onko teillä koskaan sellainen olo, että kaikki on hyvin ja kaipaatte jotain vastusta?

Ei todellakaan ole, kun kaikki menee päin ttua ja lisää vastoinkäymisiä vaan tulee koko ajan.

Joskus on olo että kaikki on petollisen hyvin. Siitä koettaa nauttia, mutta samalla tietää että koska elämä niin jotain tulee kuitenkin, ottaisi ja näkisi mieluiten heti.

Vähän aikaa sitten oli sellainen olo ja sieltähän se tuli, lähipiiriin onnettomuus. Nyt on huolettomuus mennyttä mutta tietää taas hetken mistä selvitä.

Minä puhun itsekseni. Saatan myös laulaa vaikka en ole kaksinen laulaja Sitten vielä yksin tanssi fiiliksen mukaan.

Mulla on elämässä ollut paljon vastoinkäymisiä ja aina on ollut joku tilanne päällä, ettei oikein sellaista tasaisen arjen tuomaa onnellisuutta ole ollut. Nyt on kuitenkin elämässä aika tasainen vaihe, ettei ole mitään suurempia huolia.

Koen kuitenkin, että olen paljon aktiivisempi, kun on jotain paskaa niskassa, ehkä siksi, että yrittää saada aajatukset muualle. Nyt, kun on suhteellisen kiva/helppo tilanne elämässä, niin olen todella passiivinen enkä oikein osaa nauttia mistään, kuten liikunnasta tai harrastuksista tai edes siivoamisesta, joka on aiemmin ollut itselle ihan kivaakin tekemistä.

Toisaalta se voi myös olla uupumusta, että nyt kun on lupa ja aikaa levätä, niin sitten lepää senkin edestä. Onneksi on sentään työt, lapsia minulla ei ole. Viime kesäloma oli ihan helvettiä, kun yritti vaan keksiä jotain sisältöä päiviin väkisin.

Joskus kun masennuksessa on kevyempi olo, tulee vähän semmonen turvattomuuden tunne että apua mitäs nyt? Mutta näitä ei onneksi tule kovin usein.

En muista kokeneeni.