Synnyttäjien karmea kohtelu

Laitat paikan ja näin mustamaalaat kaikki oys:n kätilöt, olisit nyt laittanut edes vuosiluvun perään.

Selviää ottamalla yhteyttä kyseisiin lehtiin joihin olet tarinaasi ajatellut.

He tekevät itse päätöksen.

Ja mitä haluat näin vuosien jälkeen? Eikö elämässä ole tullut muita ongelmia mitä ajatella?

Ikävä kuulla. Itselle tehty kiireellinen sektio, mistä jäi todella hyvä fiilis kun kätilöt ja lääkäri olivat mukavia. Ja silti se kokemus joskus vähän painaa mieltä! Voin vaan kuvitella sinun tilanteesi.

Olet vahva kun kävit tuollaisen fyysisen ja henkisen mankelin läpi. Oletko harkinnut että menet juttelemaan asiasta ammattilaiselle, ehkä neuvola osaisi pistää asiaa eteenpäin? Ja kirjoita ihmeessä lehteen.

"Sain lapsen monta vuotta sitten"

"Rikos" on vanhentunut.

Minäkin olen saanut kaikenlaisilla kokemuksilla lapsia ja ne on kyllä tässä päivänä murheista pienin jopa sektio ilman puudutusta. Mene terapeutille tms.

En ymmärrä, miksi he kohtelivat minua niin. Näin, kun toista sektiolla leikattua kuskattiin pyörätuolilla vessaan ja takaisin. Kolmantena päivänä sektiosta olin menossa ensimmäistä kertaa vessaan, kun katetri oli otettu pois. Käytävällä vessan edessä kätilö huitaisi oven sellaisella vauhdilla minua kohti, että sain juuri väistettyä ja tuhahti, kun olin ilmeisesti tiellä. Onneksi sain seinästä tukea, oli vähällä, etten kaatunut. Hän oli kuskaamassa tätä toista samana päivänä kuin minä sektiolla leikattua pyörätuolilla vessaan. Hän oli saanut perhehuoneen miehensä kanssa. Itse olin huoneessa, missä oli kolme muuta lisäkseni. Se ei haitannut, mutta en ymmärrä, miksi minua kohdeltiin niin. En saanut sairaalassa ruokaa kuin 1-2 kertaa päivässä, joka vietiin melkein heti pois nenäni edestä tuhahdellen. En pystynyt syömään yhdellä kertaa juuri mitään, sillä olin pyörtyä jo puoli-istuvassa asennossa ja kivut olivat kamalat. Paikka, mistä sitä olisi pitänyt hakea oli niin kaukana huoneestani, etten kyennyt kävelemään sinne asti kuin vasta viidentenä päivänä sektiosta. Senkin matkan kävelin toivoen, etten pyörtyisi. Jokaisella vessareissulla pelkäsin pyörtyväni ja jouduin ottamaan välillä seinästä tukea. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä terveydenhoitaja tokaisi, että kertomuksessani luki, että syön aivan liian vähän ja olen aivan liian hoikassa kunnossa. Totta, olin kuolla sairaalassa nälkään ja painoin sieltä tultuani alle 50kg. Yrittäessäni pyytää edes leipäpalaa, kätilö tokaisi, ettei ehdi. Hemoglobiini oli romahtanut niin alas, etten pystynyt seisomaan edes 10 minuuttia vielä reilu viikonkaan päästä leikkauksesta, koska olisin pyörtynyt. 

Kirjoitin siis tuon viestin 7, unohtui laittaa perään Ap

Ai niin, ja kaikista pahimmalta tuntui tokaisu: "Itse ronguit itsesi sektioon". Silloin pidättelin itkua, en saanut sanotuksi mitään. En ronkunut. Päinvastoin, yritin synnyttää. 

Ap

Get over it.

Sain nk kiireellisen sektion (halusin sektion mutta se ei ollut mun haluista kiinni) en ehtinyt jännittää, ilm oli häikkää , en edes kysynyt) ikää oli, raskausajan diabetes (piikitin) terve vauva tuli komiasti keisarinkyydillä. Viihdyin naistenklinikalla, eka ja viimeinen lapsi. Kiitos. 

Sitä sattuu. Mulle motkotti kätilö siitä miten olen niin vanhaksi jättänyt lasten teon, että kyllä se on vaikeaa eikä vanhat paikat kestä. Lisäksi kun repeämiä ommeltiin synnytyksen jälkeen en saanut mitään kivunlievitystä koska "itse olin halunnut ettei epiduraalia" (joo, mutta kai sitä jonkun paikallispuudutuksen olisi voinut sinne välilihaan laittaa eikä vaan parsia ilman mitään). Kaiken kruunasi miehelle heitetty mukahauska heitto, että on vaimo entistä ehompi, kun hän laittoi sinne ylimääräisen isännäntikin. 

En nyt noista mitenkään traumatisoitunut enkä niitä enää mieti, toisenkin lapsen menin synnyttämään parin vuoden päästä ja oli parempi kokemus. Mutta olihan se vähän outoa "asiakaspalvelua".

Vain teholla katetri on päiväkausia. Sektion jälkeen noustaan kävelemään mahdollisimman pian, viimeistään seuraavana aamuna. Autettuna tietenkin ensin.

Joidenkin kätilöiden kai on mahdoton ottaa mitään vastuuta haastavasta työstä ja syyttävät synnyttäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vain teholla katetri on päiväkausia. Sektion jälkeen noustaan kävelemään mahdollisimman pian, viimeistään seuraavana aamuna. Autettuna tietenkin ensin.

Niinhän sitä vois luulla. Kuten vois luulla myös, että sairaalassa saa ruokaa, synnyttäjää ei syyllistetä hätäsektiosta. Varsinkaan sanota, kuin on itse itsensä sinne ronkunut!!? Sektio oli la-aamuna, illalla pääsin heräämöstä, katetri otettiin pois maanantaina.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vain teholla katetri on päiväkausia. Sektion jälkeen noustaan kävelemään mahdollisimman pian, viimeistään seuraavana aamuna. Autettuna tietenkin ensin.

Ai niin, ja yritin nousta su-iltana ylös. Silloinkin soitin itse kelloa ja pyysin kätilön avuksi. En kuitenkaan ehtinyt edes kyljen kautta istualleen, kun silmissä sumeni. 

Ap

Mielestäni oli täysin naurettavaa, että synnytystä lähdettiin edes käynnistelemään. Vauvan sydänäänet olivat koko pe-päivän noin 90. Olen kuullut, että joitain on viety jo sen takia kiireelliseen sektioon. Kuitenkin la-aamuna minut vietiin synnytyssaliin, jossa laitettiin oksitosiinitippa ja minun käskettiin vain rauhassa odotella supistuksia. Alle 10min. päästä siitä kätilö syöksyi huoneeseen, vauvan sydänäänet oli alle 40 ja mitat syntyessä 50cm/2500g. Kai nyt tyhmäkin tajuaa, ettei silloin voi käynnistellä. 

Ap