En osaa olla ystävällinen vaikka yrittäisin
Jotenkin onnistun sanomaan aina kaikki väärät asiat ja ihmiset aina pahastuu. Toki kaikille sattuu joskus pieniä möläytyksiä ja toiset tekee sen tahallaan. Mutta minä haluaisin antaa itsestäni ystävällisen kuvan ihmisille, mutta onnistun aina olemaan töykeä ja törppö. Ja jotenkin tuntuu, että on hirmu vaikea enää möläyttelyn jälkeen kohdata niitä samoja ihmisiä. Tuntuu, että kaikesta ihan pienestäkin möläytyksestä jäädään kantamaan kaunaa. Sen näkee ihmisten suhtautumisesta, kun käyttäytyvät aiempaa kylmemmin. Huoh, olen kai sitten niin tyhmä kun en osaa?
Kommentit (5)
Et olet ainoa, olen ihan samalainen, mutta minulla on diagnosoitu AS.
Tyypillistä asseille, oletko ajatellut että olet mahdollisesti kirjolla?
Tiedän se on tosi rasittavaa ja tajuan useimmiten vasta tilanteen mentyä ohi, sanat livahtavat kielenpäältä niin nopeasti, en tarkoita pahaa, mutta jotenkin pitää vaan sanoa.
Oletko ajatellut että otat yhteyttä ja tarkistat asian, tyyliin: "Hei, minulle on tullut tunne, että olet pahoittanut mielesi / loukkaantunut, siitä mitä sanoin?" Olisi kiva tietää mitä ajattelet ja tunnet. En ole halunnut pahoitaa mieltäsi, ja itsellenkin on tullut paha mieli tästä. Haluaisin olla kaverisi."
Tarkistaa ja sitten pyytää anteeksi (vaikkei jopa ajattelisi että on sanonut pahasti tms) ihan suhteen rakantamisen ja ylläpidon kannalta. Ja lopuksi sanoa että haluaa että ollaan kavereita.
Mulla on ihan sama! Olen laittanut lukihäiriön piikkiin, sanat välillä hakee paikkaansa tai oikeat eivät tule heti mieleen ja korvaan sen sitten väärällä ja viesti voi vääristyä todella paljon! Pyytelen anteeksi vähän väliä, sen opettelu on ollut vaikeinta. Mutta tilanteet usein ratkeaa, kun olen saanut miettiä tilannetta rauhassa ja etsiä ne oikeat sanat ja vasta sitten menen uudelleen puheille ja pyydän anteeksi. Useimmat eivät kehtaa kantaa kaunaa kun kauniisti esittää pahoittelunsa.
Onko esimerkkejä? Sanotko asiat suoraan? Jos möläytät jotain niin aina voi pyytää anteeksi