Lue keskustelun säännöt.
Miten välillä tuntuu siltä, että suurin osa ihmisistä on vähän yksinkertaisia?
23.09.2022 |
Onko tämä joku ikäjuttu, nyt kun 40v on lähestymässä, on useamman vuoden ajan ollut tällainen tunne? Meinaa itselläkin järki lähteä kun kuuntelee joidenkin ihmisten juttuja ja seuraa heidän toimintaansa läheltä. Ja tätä tapahtuu kokoajan enenevissä määrin.
Kommentit (413)
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin itseäni niin olen kodista missä molemmat vanhemmat duunareita. Tosin varsinkin äitini oli hyvä oppilas. Elämäntilanne oli vaan sellainen, ettei opiskellut enempää. Itse harrastin lapsena paljon. Soitin soittimia, kävin kuviskoulussa ja urheilin. Olin vähän ujo lapsi ja koin monesti olevani jotenkin erilainen kuin muut. Nuoruudessa tämä korostui. Muiden jutut tuntuivat monesti tyhmiltä. Myöhemmin jäin yksin ja alettiin kiusaamaan. Se kaikki muutti paljon elämääni. Jotenkin se ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunne vaan kasvoi. Lukion jälkeen olin jo menettänyt paljon uskoani ihmisiin. Moni kirjoittaa kuinka lukiossa jo näkee "fiksuja" tyyppejä. Se ei tosin oikein näkynyt jos katsoi esim omia lukio vuosia. Ei ollut fiksuutta oikein missään. Ei käytöksessäkään muita kohtaan.
Itse mietin monesti sitä, että nuoruuteni on vaikuttanut elämääni. En viihdy ihmisjoukossa enää tai oikein halua edes tutustua ihmisiin. Joku kirjoitti syrjäytyneistä. Itselik ehkä olen sellainen. Tosin jos pitää jotain termiä käyttää niin olen mieluummin syrjäytetty. Siihen on johtanut nuoruuden kokemukset sekä uupuminen lukion jälkeen. En ole oikein löytänyt paikkaani maailmassa. Jos kaikki olisi mennyt toisin niin voisin olla se yliopisto opiskelija. Nyt sekin haave on vuosia jäljessä, kun meni vuosia siihen kuinka vaan yritin elää jotenkin eteenpäin. Näin mietin sitä olenko tyhmä ihminen jos elän syrjässä yhteiskunnan laitamilla. Minusta moni syrjäytynyt on siinä mielessä viisas, että elää omaa elämäänsä poissa ihmisjoukoista. Niistä, kun ei monesti saa mitään hyvää itselleen. Monella tähän kaikkeen vaikuttaa moni asia. Siinä mielessä, vaikka en todellakaan pidä itseäni minään nerona niin silti uskon tässäkin joukossa olevan monenlaista ihmisiä. Syrjäytynyt ei aina ole se tyhmä ja ikävä ihminen tai muuten esim päihdeongelmainen. Siihen voi johtaa moni asia. Itsekin voin olla muiden silmissä hyvin tavallinen ihminen. Silti elämässäni on monia vaikeuksia ollut.
Samoin joku kirjoitti myös hömppäohjelmien katsomisesta. Itse, kun voin huonommin niin en jaksa katsoa mitään kovin raskasta. Joku ohjelma esim lihavista siskoista on sopivan kevyttä ja voi unohtaa omat ongelmansa hetkeksi. Samoin itse olen empaattinen ihminen ja ymmärrän sen, kun joku kokee vaikeuksia elämässään. Näin ymmärrän sen mikä on esim johtanut siihen, että nämä siskot ovat lihoneet ja minkälainen heidän lapsuutensa on ollut. Tämä siis siskoihin Amy ja Tammy viitaten joiden ohjelmaa olen seurannut.
Ehkä jonkinlainen erakoituminen on myös tapa suojella itseään ja rauhoittaa elämäänsä. Silti pitäisi tietysti pystyä olemaan osa tätä yhteiskuntaa. En kiellä sitä ja itsekin yritän jotenkin päästä eteenpäin. En vaan ole oikein koskaan kokenut sitä, että olisin "hyvä ihminen" missään asiassa. Olen liian ujo, liian hiljainen, outo tai muuten poikkeava. Se ärsyttää jos joku ei ymmärrä erilaisuutta tai haluaa minusta samanlaisen kuin joku muu tai haluaa muuttaa minua. En minäkään vaadi muilta sitä. Tietysti monella on myös hyviä kokemuksia ihmisistä. Silti koen etten oikein pärjää täällä itseni kanssa. En ole sellainen ihminen joka tavallaan kulkee sitä "helppoa tietä". Taisi mennä jo aiheesta ohikin.
Kirjoitit hyvin <3
Toivotaan, että elämäsi pahimmat vastoinkäymiset ovat jo takanapäin, tuli niin tuttu tunne itselle noista kokemuksista, joista kerroit.
Hyvää jatkoa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen testatusti älykäs (suokaa anteeksi, tätä en nimellä toteaisi). Viihdyn "hoivaroolissa" yksinkertaisempien kanssa, mutta en ystävänä.
Vierailija kirjoitti:
Olen testatusti älykäs (suokaa anteeksi, tätä en nimellä toteaisi). Viihdyn "hoivaroolissa" yksinkertaisempien kanssa, mutta en ystävänä.
Kerro lisää tuosta "hoivaroolistasi".
Vierailija kirjoitti:
No kun katsoo vaikka Putouksen tai Huutokauppakeisarin katsojamääriä ja Sami Hedbergin keikoilla käyviä ihmisiä niin tajuaa että tässä maassa on aivan helvetisti todella yksinkertaisia ja tyhmiä ihmisiä.
Totta, ja ärsyttävää, etteivät tyhmät ymmärrä mitään mistään. Äänestivät jopa Putinin kaverin Haloskan presidentiksi. Ja sitten katsotaan sitä "Melkein Mensa"-ohjelmaa tv:stä!
Vierailija kirjoitti:
Ei niiden vähemmän älykkäiden naisten miehetkään ole ihan niitä välkympiä. Eli paljonko se sitten tasaa?
Miten saadaan älykkäämmät lisääntymään enemmän?
Älykkäät (tai koulutetut) miehet lisääntyvät enemmän kuin ei koulutetut. Eli jonkun kanssa ne ei-niin-älykkäät naiset lisääntyvät. Ja jonkun kanssa ne älykkäät miehet lisääntyvät. Siis keskenään. Tämä siis tasaa. Korkea koulutustaso lisää miehen todennäköistä lapsilukua, vähentää naisen. Toki tässä on poikkeuksia, mutta ei tarpeeksi.
Älykkäiden miesten lapset kuitenkin perivät äitinsä älyn todennäköisemmin (tutkimuksissa lähes varmasti), joten älykkäiden miesten älykkyys ei periydy eteenpäin. Joten he eivät ns. edistä asiaa, elleivät valitse älykästä kumppania. Tämä selittää ehkä osin myös sen, miksi ammatti ei enää periydy niin vahvasti. Koska älykkäiden miesten lasten älykkyys laskee, ei periydy.
Mutta nämä on vaan tilastoja, toki syitä voi tulkita mielensä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta itsehän on niin viimeisen päälle fiksu ja maailman älykkäin 🤣
Tässä yllä on esimerkki tyhmänpulskean ihmisen kommentista: sanottavaa ei ole, jotain halutaan silti sanoa, loukatakin haluttaisiin, ja kaiken kruunaa tuo lapsellinen keltainen naama.
Olen samaa mieltä, kommentin tekijä on todennäköisesti aika henkisesti köyhä ihminen.
Mutta emoijista olen vahvasti eri mieltä. Ne tekevät tekstistä usein värikkäämmän ja pirteämmän oloisen kuin vain kuivakka, perus leipäteksti. Se pitää mielen kummasti lapsenmielisenä, kun käyttää emoijeja aina silloin tällöin eikä ole vaarana luisua totaalisesti kyynisen aikuisen maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta, että näyttäisi siltä ettei älykkäät ole useinkaan kunnianhimoisia.
Miksi älykkäät olisivat kunnianhimoisia tavoitteiden suhteen, jotka vähemmän älykkäät ovat arvottaneet tavoiteltaviksi? Kyllä melkein jo todennäköisyys sanoo, ettei jonkun perusjantterin optimi ole oikeasti se korkein optimi. Se on paras, mitä hän keksii arvostaa ja tavoitella ja varmasti hänelle ihan mielekästäkin. Hän voi saada jotain, mitä muutkin samanlaiset tavoittelevat, saavutus.
Älykkäät ovat usein hyvinkin "kunnianhimoisia" eli päämäärätietoisia, se vaan suuntautuu kunnian ja muiden ulkoisten asioiden sijaan tietoon, ideoihin ja kaikenlaiseen abstraktiin. Eli päämäärä on eri. Ei siihen, mitä valtaosa muista arvottaa tavoiteltavana ja mikä heille näyttäytyy järkevänä ja mielekkäänä.
Kiitos tästä! Asema tai raha ei motivoi. Puhumattakaan asioista, joita "kuuluu" tehdä esim. harrastaa golfia, ulkomaanmatkoja, merkkivaatteita ja - laukkuja, kaiken maailman kissanristiäisiä ja tapahtumia, lasten jääkiekkoa ja soittoa jne.
Mieluisinta on läheisten kanssa puuhailu ja siinä keskustelu ja itseä älykkäämpien seura, jossa saa haastaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kelatkaa, 166 000 ihmistä on todistetusti maksanut siitä että näkee Luokkakokous-elokuvan leffateatterissa.
Ja tälläkin hetkellä se on Viaplayssä yksi katsotuimmista.
Meillä on myös ihmisiä jotka katsoo Putousta, usein 900k per jakso. Ja pitää sitä hauskana.
Viisas ihminen ymmärtää, miksi joku voi pitää Putousta hyvänä (itse asiassa se oli todella hauska kausina 2-6) sarjana. On vähän tyhmää väittää jotakin huonoksi vain, kun se ei istu omaan mielenkiinnon kohteeseen.
Riippuu varmaan missä liikkuu. Mulla ei yhtään samaa fiilistä, ainakin itselläni kaverit mukaan lukien työkaverit, sekä perhe ja suku on ihan fiksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se muille näyttämisen halu on niiden ansiottaan pärjänneiden seiskan oppilaiden tapa osoittaa, että kattokaa mulla on merkkilaukku ja titteli!
Ovat ns. nousukkaita, joilla kunnianhimoa ja haluavat juuri näyttää, että katsokaa miten olen pärjännyt ja mitä mulla on! Vaikka velaksi..
Toisille ne ei ole mitään saavutuksia vaan normia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta, että näyttäisi siltä ettei älykkäät ole useinkaan kunnianhimoisia.
Miksi älykkäät olisivat kunnianhimoisia tavoitteiden suhteen, jotka vähemmän älykkäät ovat arvottaneet tavoiteltaviksi? Kyllä melkein jo todennäköisyys sanoo, ettei jonkun perusjantterin optimi ole oikeasti se korkein optimi. Se on paras, mitä hän keksii arvostaa ja tavoitella ja varmasti hänelle ihan mielekästäkin. Hän voi saada jotain, mitä muutkin samanlaiset tavoittelevat, saavutus.
Älykkäät ovat usein hyvinkin "kunnianhimoisia" eli päämäärätietoisia, se vaan suuntautuu kunnian ja muiden ulkoisten asioiden sijaan tietoon, ideoihin ja kaikenlaiseen abstraktiin. Eli päämäärä on eri. Ei siihen, mitä valtaosa muista arvottaa tavoiteltavana ja mikä heille näyttäytyy järkevänä ja mielekkäänä.
Kiitos tästä! Asema tai raha ei motivoi. Puhumattakaan asioista, joita "kuuluu" tehdä esim. harrastaa golfia, ulkomaanmatkoja, merkkivaatteita ja - laukkuja, kaiken maailman kissanristiäisiä ja tapahtumia, lasten jääkiekkoa ja soittoa jne.
Mieluisinta on läheisten kanssa puuhailu ja siinä keskustelu ja itseä älykkäämpien seura, jossa saa haastaa itseään.
Minä taas olen erittäin päämäärätietoinen ja haastan itseäni kyllä, mutta en koe tarvetta että minun pitäisi haastaa muita tai muiden minua. Pikemminkin koen haasteena sen miten löydän yhteyden muiden kanssa, niin että pystymme kommunikoinnissa ymmärtämään ja olemaan samaa mieltä, auttamaan toinen toisiamme. Ja vaikka olen päämäärätietoinen, niin en ole niinkään kunnianhimoinen ainakaan ulkoisten asioiden suhteen. Eli ei minuakaan asema motivoi, raha tosin osittain, jotta saa elintason jolla pystyn luomaan lapsilleni hyvät lähtökohdat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50% äo alle 100
85% äo alle 110 (naisista 95%)
Tuollainen 110 äo on vielä aika hölmä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin itseäni niin olen kodista missä molemmat vanhemmat duunareita. Tosin varsinkin äitini oli hyvä oppilas. Elämäntilanne oli vaan sellainen, ettei opiskellut enempää. Itse harrastin lapsena paljon. Soitin soittimia, kävin kuviskoulussa ja urheilin. Olin vähän ujo lapsi ja koin monesti olevani jotenkin erilainen kuin muut. Nuoruudessa tämä korostui. Muiden jutut tuntuivat monesti tyhmiltä. Myöhemmin jäin yksin ja alettiin kiusaamaan. Se kaikki muutti paljon elämääni. Jotenkin se ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunne vaan kasvoi. Lukion jälkeen olin jo menettänyt paljon uskoani ihmisiin. Moni kirjoittaa kuinka lukiossa jo näkee "fiksuja" tyyppejä. Se ei tosin oikein näkynyt jos katsoi esim omia lukio vuosia. Ei ollut fiksuutta oikein missään. Ei käytöksessäkään muita kohtaan.
Itse mietin monesti sitä, että nuoruuteni on vaikuttanut elämääni. En viihdy ihmisjoukossa enää tai oikein halua edes tutustua ihmisiin. Joku kirjoitti syrjäytyneistä. Itselik ehkä olen sellainen. Tosin jos pitää jotain termiä käyttää niin olen mieluummin syrjäytetty. Siihen on johtanut nuoruuden kokemukset sekä uupuminen lukion jälkeen. En ole oikein löytänyt paikkaani maailmassa. Jos kaikki olisi mennyt toisin niin voisin olla se yliopisto opiskelija. Nyt sekin haave on vuosia jäljessä, kun meni vuosia siihen kuinka vaan yritin elää jotenkin eteenpäin. Näin mietin sitä olenko tyhmä ihminen jos elän syrjässä yhteiskunnan laitamilla. Minusta moni syrjäytynyt on siinä mielessä viisas, että elää omaa elämäänsä poissa ihmisjoukoista. Niistä, kun ei monesti saa mitään hyvää itselleen. Monella tähän kaikkeen vaikuttaa moni asia. Siinä mielessä, vaikka en todellakaan pidä itseäni minään nerona niin silti uskon tässäkin joukossa olevan monenlaista ihmisiä. Syrjäytynyt ei aina ole se tyhmä ja ikävä ihminen tai muuten esim päihdeongelmainen. Siihen voi johtaa moni asia. Itsekin voin olla muiden silmissä hyvin tavallinen ihminen. Silti elämässäni on monia vaikeuksia ollut.
Samoin joku kirjoitti myös hömppäohjelmien katsomisesta. Itse, kun voin huonommin niin en jaksa katsoa mitään kovin raskasta. Joku ohjelma esim lihavista siskoista on sopivan kevyttä ja voi unohtaa omat ongelmansa hetkeksi. Samoin itse olen empaattinen ihminen ja ymmärrän sen, kun joku kokee vaikeuksia elämässään. Näin ymmärrän sen mikä on esim johtanut siihen, että nämä siskot ovat lihoneet ja minkälainen heidän lapsuutensa on ollut. Tämä siis siskoihin Amy ja Tammy viitaten joiden ohjelmaa olen seurannut.
Ehkä jonkinlainen erakoituminen on myös tapa suojella itseään ja rauhoittaa elämäänsä. Silti pitäisi tietysti pystyä olemaan osa tätä yhteiskuntaa. En kiellä sitä ja itsekin yritän jotenkin päästä eteenpäin. En vaan ole oikein koskaan kokenut sitä, että olisin "hyvä ihminen" missään asiassa. Olen liian ujo, liian hiljainen, outo tai muuten poikkeava. Se ärsyttää jos joku ei ymmärrä erilaisuutta tai haluaa minusta samanlaisen kuin joku muu tai haluaa muuttaa minua. En minäkään vaadi muilta sitä. Tietysti monella on myös hyviä kokemuksia ihmisistä. Silti koen etten oikein pärjää täällä itseni kanssa. En ole sellainen ihminen joka tavallaan kulkee sitä "helppoa tietä". Taisi mennä jo aiheesta ohikin.
Ei minuakaan kiinnosta easy modella kulkevien seura. On muuten ihan hauskaakin seurata kun muut juoksevat kuin marsut jossain juoksupyörässä. Kaikkein hauskinta on se, kun huomaa, että kohta tuo muuten tipahtaa tuolta korkealta niin että mätkähtää.
Olen varmaan aika heikko ja pahakin ihminen, kun nautin siitä, miten ylimielisten ihmisten kulissit romahtavat ja he joutuvat nöyrtymään.
Ihan saa vapaasti alapeukuttaa tätä, en minä välitä.
Itse en taas ole vahingon iloinen. Minusta on vaan kurjaa jos jollakin käy elämässä huonosti. Toisaalta ymmärrän mitä tarkoitat. Itseä on paljon kiusattu joten on vaikeaa sitä antaa anteeksi. En varmaan koskaan pysty siihen. Niin paljon kaikkea ikävää siihen liittyy. Sen vuoksi olen itsekin sen verran itsekäs ihminen, että heille toivoisin ikävyyksiä, että ymmärtäisivät tekonsa. Tuon ekan viestin kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niiden vähemmän älykkäiden naisten miehetkään ole ihan niitä välkympiä. Eli paljonko se sitten tasaa?
Miten saadaan älykkäämmät lisääntymään enemmän?
Älykkäät (tai koulutetut) miehet lisääntyvät enemmän kuin ei koulutetut. Eli jonkun kanssa ne ei-niin-älykkäät naiset lisääntyvät. Ja jonkun kanssa ne älykkäät miehet lisääntyvät. Siis keskenään. Tämä siis tasaa. Korkea koulutustaso lisää miehen todennäköistä lapsilukua, vähentää naisen. Toki tässä on poikkeuksia, mutta ei tarpeeksi.
Älykkäiden miesten lapset kuitenkin perivät äitinsä älyn todennäköisemmin (tutkimuksissa lähes varmasti), joten älykkäiden miesten älykkyys ei periydy eteenpäin. Joten he eivät ns. edistä asiaa, elleivät valitse älykästä kumppania. Tämä selittää ehkä osin myös sen, miksi ammatti ei enää periydy niin vahvasti. Koska älykkäiden miesten lasten älykkyys laskee, ei periydy.
Mutta nämä on vaan tilastoja, toki syitä voi tulkita mielensä mukaan.
Lukematta tilastoja voisiko olla niin, että älykkäämmät (tai koulutetummat) miehet ovat usein parempituloisempia ja siksi ovat tavoiteltuja naisten silmissä ja heillä on myös varaa tehdä enemmän lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin itseäni niin olen kodista missä molemmat vanhemmat duunareita. Tosin varsinkin äitini oli hyvä oppilas. Elämäntilanne oli vaan sellainen, ettei opiskellut enempää. Itse harrastin lapsena paljon. Soitin soittimia, kävin kuviskoulussa ja urheilin. Olin vähän ujo lapsi ja koin monesti olevani jotenkin erilainen kuin muut. Nuoruudessa tämä korostui. Muiden jutut tuntuivat monesti tyhmiltä. Myöhemmin jäin yksin ja alettiin kiusaamaan. Se kaikki muutti paljon elämääni. Jotenkin se ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunne vaan kasvoi. Lukion jälkeen olin jo menettänyt paljon uskoani ihmisiin. Moni kirjoittaa kuinka lukiossa jo näkee "fiksuja" tyyppejä. Se ei tosin oikein näkynyt jos katsoi esim omia lukio vuosia. Ei ollut fiksuutta oikein missään. Ei käytöksessäkään muita kohtaan.
Itse mietin monesti sitä, että nuoruuteni on vaikuttanut elämääni. En viihdy ihmisjoukossa enää tai oikein halua edes tutustua ihmisiin. Joku kirjoitti syrjäytyneistä. Itselik ehkä olen sellainen. Tosin jos pitää jotain termiä käyttää niin olen mieluummin syrjäytetty. Siihen on johtanut nuoruuden kokemukset sekä uupuminen lukion jälkeen. En ole oikein löytänyt paikkaani maailmassa. Jos kaikki olisi mennyt toisin niin voisin olla se yliopisto opiskelija. Nyt sekin haave on vuosia jäljessä, kun meni vuosia siihen kuinka vaan yritin elää jotenkin eteenpäin. Näin mietin sitä olenko tyhmä ihminen jos elän syrjässä yhteiskunnan laitamilla. Minusta moni syrjäytynyt on siinä mielessä viisas, että elää omaa elämäänsä poissa ihmisjoukoista. Niistä, kun ei monesti saa mitään hyvää itselleen. Monella tähän kaikkeen vaikuttaa moni asia. Siinä mielessä, vaikka en todellakaan pidä itseäni minään nerona niin silti uskon tässäkin joukossa olevan monenlaista ihmisiä. Syrjäytynyt ei aina ole se tyhmä ja ikävä ihminen tai muuten esim päihdeongelmainen. Siihen voi johtaa moni asia. Itsekin voin olla muiden silmissä hyvin tavallinen ihminen. Silti elämässäni on monia vaikeuksia ollut.
Samoin joku kirjoitti myös hömppäohjelmien katsomisesta. Itse, kun voin huonommin niin en jaksa katsoa mitään kovin raskasta. Joku ohjelma esim lihavista siskoista on sopivan kevyttä ja voi unohtaa omat ongelmansa hetkeksi. Samoin itse olen empaattinen ihminen ja ymmärrän sen, kun joku kokee vaikeuksia elämässään. Näin ymmärrän sen mikä on esim johtanut siihen, että nämä siskot ovat lihoneet ja minkälainen heidän lapsuutensa on ollut. Tämä siis siskoihin Amy ja Tammy viitaten joiden ohjelmaa olen seurannut.
Ehkä jonkinlainen erakoituminen on myös tapa suojella itseään ja rauhoittaa elämäänsä. Silti pitäisi tietysti pystyä olemaan osa tätä yhteiskuntaa. En kiellä sitä ja itsekin yritän jotenkin päästä eteenpäin. En vaan ole oikein koskaan kokenut sitä, että olisin "hyvä ihminen" missään asiassa. Olen liian ujo, liian hiljainen, outo tai muuten poikkeava. Se ärsyttää jos joku ei ymmärrä erilaisuutta tai haluaa minusta samanlaisen kuin joku muu tai haluaa muuttaa minua. En minäkään vaadi muilta sitä. Tietysti monella on myös hyviä kokemuksia ihmisistä. Silti koen etten oikein pärjää täällä itseni kanssa. En ole sellainen ihminen joka tavallaan kulkee sitä "helppoa tietä". Taisi mennä jo aiheesta ohikin.
Kirjoitit hyvin <3
Toivotaan, että elämäsi pahimmat vastoinkäymiset ovat jo takanapäin, tuli niin tuttu tunne itselle noista kokemuksista, joista kerroit.
Hyvää jatkoa <3
Kiitos sinulle viestistäsi. Hyvää jatkoa myös :)
Vierailija kirjoitti:
Se muille näyttämisen halu on niiden ansiottaan pärjänneiden seiskan oppilaiden tapa osoittaa, että kattokaa mulla on merkkilaukku ja titteli!
Ovat ns. nousukkaita, joilla kunnianhimoa ja haluavat juuri näyttää, että katsokaa miten olen pärjännyt ja mitä mulla on! Vaikka velaksi..
Toisille ne ei ole mitään saavutuksia vaan normia.
Olen aina miettinyt, miksi minulta puuttuu kokonaan tällainen näyttämisen tarve. Vaikka pidän kyllä kauniista asioista, niin hankin niitä vain itseäni varten. Tiedän että olen hyvä tyyppi, ihan fiksukin. Minulla on omat kiinnostuksen kohteeni, en mene massojen mukana, lue jostain blogeista mikä milloinkin on in. Paljon olen luottanut myös intuitioon elämässä, kuunnellut itseäni, mikä tuntuu minusta oikealta ratkaisulta työ- tai asuinpaikkaa valittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niiden vähemmän älykkäiden naisten miehetkään ole ihan niitä välkympiä. Eli paljonko se sitten tasaa?
Miten saadaan älykkäämmät lisääntymään enemmän?
Älykkäät (tai koulutetut) miehet lisääntyvät enemmän kuin ei koulutetut. Eli jonkun kanssa ne ei-niin-älykkäät naiset lisääntyvät. Ja jonkun kanssa ne älykkäät miehet lisääntyvät. Siis keskenään. Tämä siis tasaa. Korkea koulutustaso lisää miehen todennäköistä lapsilukua, vähentää naisen. Toki tässä on poikkeuksia, mutta ei tarpeeksi.
Älykkäiden miesten lapset kuitenkin perivät äitinsä älyn todennäköisemmin (tutkimuksissa lähes varmasti), joten älykkäiden miesten älykkyys ei periydy eteenpäin. Joten he eivät ns. edistä asiaa, elleivät valitse älykästä kumppania. Tämä selittää ehkä osin myös sen, miksi ammatti ei enää periydy niin vahvasti. Koska älykkäiden miesten lasten älykkyys laskee, ei periydy.
Mutta nämä on vaan tilastoja, toki syitä voi tulkita mielensä mukaan.
Lukematta tilastoja voisiko olla niin, että älykkäämmät (tai koulutetummat) miehet ovat usein parempituloisempia ja siksi ovat tavoiteltuja naisten silmissä ja heillä on myös varaa tehdä enemmän lapsia?
Näinhän se tietenkin on. Ja puolisot ovat matalammin koulutettuja, ja pystyvät keskittymään paremmin perheeseen samalla kun mies luo uraa.
Mistä löytyy tietoa siitä, että älykkyys periytyy äidiltä?
Vierailija kirjoitti:
50% äo alle 100
85% äo alle 110 (naisista 95%)Tuollainen 110 äo on vielä aika hölmä..
Mistä revit tuollaisia lukuja?
Kannattaa muistaa, että on olemassa avoin yliopisto, jossa voi suorittaa toisinaan mm. kirjatenttejä, kuten varsinaiset yliopisto-opiskelijatkin. Tuttavani on 58-vuotias ja vieläkin puhuu, että hänellä olisi ehkä ollut rahkeita yliopistoon. Kannattaa ilmoittautua nyt, jos siihen on mahdollisuus, eikä jahkailla koko elämäänsä. Itsekin olen käynyt avoimen- ja kesäyliopiston kursseja ennen valmistumistani yliopistosta ja sen jälkeen ihan harrastusmielessä, vaikka muhkeiden tenttikirjojen lukeminen ei aina helppoa ole ollutkaan. Kiinnostusta aiheisiin on kuitenkin sen verran riittänyt.