Lue keskustelun säännöt.
Miten välillä tuntuu siltä, että suurin osa ihmisistä on vähän yksinkertaisia?
23.09.2022 |
Onko tämä joku ikäjuttu, nyt kun 40v on lähestymässä, on useamman vuoden ajan ollut tällainen tunne? Meinaa itselläkin järki lähteä kun kuuntelee joidenkin ihmisten juttuja ja seuraa heidän toimintaansa läheltä. Ja tätä tapahtuu kokoajan enenevissä määrin.
Kommentit (413)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun katsoo vaikka Putouksen tai Huutokauppakeisarin katsojamääriä ja Sami Hedbergin keikoilla käyviä ihmisiä niin tajuaa että tässä maassa on aivan helvetisti todella yksinkertaisia ja tyhmiä ihmisiä.
Ja tosi-tv-ohjelmat ja niiden katsojat. Jotka sitten niistä ohjelmien ihmisistä puhuvat. (Tuli esille toisessa ketjussa täällä tänään. Itse en katso eikä kukaan ihminen, kenen kanssa puhun päivittäin/viikoittain/kuukausittain. Epäilen, että jotkut vanhat kaverini saattavat katsoa, niin en voi sanoa, etten varmasti tunne ketään, joka niitä katsoisi.) Sama kun vetää pikaruokaa, einestä ja karkkia ym. nassuunsa ja lihoo ja voi huonosti, samalla lailla se, mitä silmilläsi näet ja korvillasi kuuntelet, tekee sinusta sen, mitä sisääsi otat. Miksi on ihmisten sitä niin vaikeaa tajuta?
Joo just näin. Vaikuttaa siltä, että ihmiset eivät ollenkaan näe/halua nähdä yksinkertaisia syy-seuraus-suhteita. Jos vedät pelkkää pikaruokaa ja karkkia -> lihot ja voit huonosti, ja todennäköisesti ennen pitkään sairastut vakavamminkin. Ja samaa paskaa (anteeksi) syötetään lapsillekin, vaikka tiedetään että lapsuusiän ravinto vaikuttaa ihan suoraan muun muassa lapsen älykkyyteen. Luulisi että se kiinnostaisi vanhempia?
Tuo syy-seuraus-yhteyksien tajuamattomuus näkyy erityisesti vihreän puolueen politiikoissa. Tämmöiset sitten johtavat Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa on joissain tilanteissa tai asioissa yksinkertaisempi kuin taas joku toinen. Joskus joku voi myös luulla yksinkertaiseksi jotakuta, mikä osoittautuukin vääräksi. Ylipäätään ihmisten kannattaisi lakata vertailemasta ja arvioimasta muita ihmisiä jatkuvasti, ellei siihen ole hyvää syytä. Älykkyys on yliarvostettua joissain piireissä, joissain taas tyhmyys ja sivistymättömyys. Viisautta taas aliarvostetaan ja se on sinällään arvokasta.
Tuosta Putouksen suosiosta, voihan siinä olla myös osa sitä yhtenäiskulttuurin kaipuuta. Se tulee viikonloppuiltana parhaaseen katseluaikaan ja sopii koko perheelle.
Itsekin lapseni ollessa pieni pyrin katsomaan ainakin välillä hänen kanssaan mm.sitä Putousta, siitä kuitenkin ala-asteella ottivat ne vitsit, niinkuin oma ikäpolveni PP:n ja Aake Kallialan sketseistä, itsenäisyyspäivän vastaanottoa, urheilukisoja jne.
Halusin ikäänkuin kytkeä lapseni osaksi jotain yhteistä.
Iän myötä tämä minullekin valkeni. Oikeastaan vasta kesätöissä ja kunnolla työelämässä.
Meillä suku on iso ja täynnä korjeakoulutettuja. Lapsesta asti olen elänyt käytännössä vain lääkäreiden, asianajajien, diplomi-insinöörien jne. keskellä. Luonnollisesti vanhempien kaveritkin olivat pääosin näitä kun kurssikavereita olivat. Aikuisten keskustelut olivat lapsesta tylsiä, nuorena jo mielenkiintoisia ja jälkikasvu mielellään otettii näihin mukaan. Jälkikäteen ajatellen kokoontumiset isommilla porukoilla ja kyläilyt olivat aina sellaisia, missä lapsi huomaamattaan oppi asiallista käytöstä, näki "sivistynyttä" elämää, oppi ettei tietyt asiat ole fiksua toimintaa. Koulutus oli luonnollisesti arvossaan jne.
Koulussa toki oli niitä hitaita, mutta jotenkin ne mielsi yksittäistapauksiksi. Vasta kesätöissä asiakaspalvelussa silmät aukesivat, että apua, ihmiset ovat oikeasti aivan juntteja ja yksinkertaisia, miten aivan simppelit asiat voi olla näin vaikeita niin monelle. Käytös oli myös monella moukkamaista ja töykeää.
Nyt työelämässä lääkärinä sitä on jo turtunut. Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella yksinkertaisia. Ei pidä olettaa tai odottaa mitään. Joskus voi yllättyä onneksi iloisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä tämä minullekin valkeni. Oikeastaan vasta kesätöissä ja kunnolla työelämässä.
Meillä suku on iso ja täynnä korjeakoulutettuja. Lapsesta asti olen elänyt käytännössä vain lääkäreiden, asianajajien, diplomi-insinöörien jne. keskellä. Luonnollisesti vanhempien kaveritkin olivat pääosin näitä kun kurssikavereita olivat. Aikuisten keskustelut olivat lapsesta tylsiä, nuorena jo mielenkiintoisia ja jälkikasvu mielellään otettii näihin mukaan. Jälkikäteen ajatellen kokoontumiset isommilla porukoilla ja kyläilyt olivat aina sellaisia, missä lapsi huomaamattaan oppi asiallista käytöstä, näki "sivistynyttä" elämää, oppi ettei tietyt asiat ole fiksua toimintaa. Koulutus oli luonnollisesti arvossaan jne.
Koulussa toki oli niitä hitaita, mutta jotenkin ne mielsi yksittäistapauksiksi. Vasta kesätöissä asiakaspalvelussa silmät aukesivat, että apua, ihmiset ovat oikeasti aivan juntteja ja yksinkertaisia, miten aivan simppelit asiat voi olla näin vaikeita niin monelle. Käytös oli myös monella moukkamaista ja töykeää.
Nyt työelämässä lääkärinä sitä on jo turtunut. Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella yksinkertaisia. Ei pidä olettaa tai odottaa mitään. Joskus voi yllättyä onneksi iloisesti.
Tuossa ehkä kuvailet enemmän nimenomaan sivistystä ja ns.kultturellia elämäntapaa.
Myös työväenkulttuurissa on älykköjä, vaikka sosiaalinen koodisto olisikin hieman erilainen.
Tykkään miten englanninkielessä erotetaan käsitteet schooling ja education.
Sivistystä on mahdollista hankkia ilman muodollista koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä tämä minullekin valkeni. Oikeastaan vasta kesätöissä ja kunnolla työelämässä.
Meillä suku on iso ja täynnä korjeakoulutettuja. Lapsesta asti olen elänyt käytännössä vain lääkäreiden, asianajajien, diplomi-insinöörien jne. keskellä. Luonnollisesti vanhempien kaveritkin olivat pääosin näitä kun kurssikavereita olivat. Aikuisten keskustelut olivat lapsesta tylsiä, nuorena jo mielenkiintoisia ja jälkikasvu mielellään otettii näihin mukaan. Jälkikäteen ajatellen kokoontumiset isommilla porukoilla ja kyläilyt olivat aina sellaisia, missä lapsi huomaamattaan oppi asiallista käytöstä, näki "sivistynyttä" elämää, oppi ettei tietyt asiat ole fiksua toimintaa. Koulutus oli luonnollisesti arvossaan jne.
Koulussa toki oli niitä hitaita, mutta jotenkin ne mielsi yksittäistapauksiksi. Vasta kesätöissä asiakaspalvelussa silmät aukesivat, että apua, ihmiset ovat oikeasti aivan juntteja ja yksinkertaisia, miten aivan simppelit asiat voi olla näin vaikeita niin monelle. Käytös oli myös monella moukkamaista ja töykeää.
Nyt työelämässä lääkärinä sitä on jo turtunut. Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella yksinkertaisia. Ei pidä olettaa tai odottaa mitään. Joskus voi yllättyä onneksi iloisesti.
Tuossa ehkä kuvailet enemmän nimenomaan sivistystä ja ns.kultturellia elämäntapaa.
Myös työväenkulttuurissa on älykköjä, vaikka sosiaalinen koodisto olisikin hieman erilainen.
Tykkään miten englanninkielessä erotetaan käsitteet schooling ja education.
Sivistystä on mahdollista hankkia ilman muodollista koulutusta.
Älykkyys vaan tuntuu kasautuvan korkeakoulutettujen pariin. Harva älykäs jättää kouluttautumatta. Nämä kun keskenään lisääntyvät, on korkeampi todennäköisyys älykkääseen lapseenkin kun vertaa vaikka kahden elämänkoululaisen jälkikasvua. Ei tietenkään aina, mutta usein. Tuohon päälle marinoituminen sivistyneessä kasvuympäristössä koko lapsuuden ja nuoruuden niin onhan se karu herätys kun sieltä kuplasta joutuu poistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä tämä minullekin valkeni. Oikeastaan vasta kesätöissä ja kunnolla työelämässä.
Meillä suku on iso ja täynnä korjeakoulutettuja. Lapsesta asti olen elänyt käytännössä vain lääkäreiden, asianajajien, diplomi-insinöörien jne. keskellä. Luonnollisesti vanhempien kaveritkin olivat pääosin näitä kun kurssikavereita olivat. Aikuisten keskustelut olivat lapsesta tylsiä, nuorena jo mielenkiintoisia ja jälkikasvu mielellään otettii näihin mukaan. Jälkikäteen ajatellen kokoontumiset isommilla porukoilla ja kyläilyt olivat aina sellaisia, missä lapsi huomaamattaan oppi asiallista käytöstä, näki "sivistynyttä" elämää, oppi ettei tietyt asiat ole fiksua toimintaa. Koulutus oli luonnollisesti arvossaan jne.
Koulussa toki oli niitä hitaita, mutta jotenkin ne mielsi yksittäistapauksiksi. Vasta kesätöissä asiakaspalvelussa silmät aukesivat, että apua, ihmiset ovat oikeasti aivan juntteja ja yksinkertaisia, miten aivan simppelit asiat voi olla näin vaikeita niin monelle. Käytös oli myös monella moukkamaista ja töykeää.
Nyt työelämässä lääkärinä sitä on jo turtunut. Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella yksinkertaisia. Ei pidä olettaa tai odottaa mitään. Joskus voi yllättyä onneksi iloisesti.
Tuossa ehkä kuvailet enemmän nimenomaan sivistystä ja ns.kultturellia elämäntapaa.
Myös työväenkulttuurissa on älykköjä, vaikka sosiaalinen koodisto olisikin hieman erilainen.
Tykkään miten englanninkielessä erotetaan käsitteet schooling ja education.
Sivistystä on mahdollista hankkia ilman muodollista koulutusta.Älykkyys vaan tuntuu kasautuvan korkeakoulutettujen pariin. Harva älykäs jättää kouluttautumatta. Nämä kun keskenään lisääntyvät, on korkeampi todennäköisyys älykkääseen lapseenkin kun vertaa vaikka kahden elämänkoululaisen jälkikasvua. Ei tietenkään aina, mutta usein. Tuohon päälle marinoituminen sivistyneessä kasvuympäristössä koko lapsuuden ja nuoruuden niin onhan se karu herätys kun sieltä kuplasta joutuu poistumaan.
Onhan se noinkin kieltämättä. Omaan korvaan vain kalskahtaa aavistuksen elitistiseltä.
Viime aikoinahan on ollut keskustelua myös kulttuurishokista toisinpäin kun työväenluokkataustaiset ovat kertoneet sopeutumisprosessistaan akateemiseen maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että täällä "fiksujen toimesta" määritellään ihmisen älykkyys sen perusteella, että mitä katsoo VIIHTEENÄ televisiosta. Todella fiksua...
Ei se ole yhtään sen kummallisempaa, kuin että ihmisen ruumiinrakenteesta katsotaan, harrastaako ihminen liikuntaa. Sillä on merkitystä, mihin ihminen aikansa käyttää. Kyllä filosofian proffakin tyhmistyy, jos 8h tavallisen työpäivän sijasta olis vaikka tehtaanhihnalla kokoamassa autoa. Sama pätee vapaa-aikaan. Kun katsoo jotain mainoskanavaa, jo pelkästään se, millaisille mainoksille ihminen altistuu yhden tunnin (60 min) sisällä, on aika kauhistuttavaa. (Jep, mainoskatkoilla käydään vessassa ja jääkaapilla, mutta äänen kuitenkin kuulee sinnekin.) Sitten vielä ne varsinaiset ohjelmat.
Vai oletko sitä mieltä, että jos ihminen katsoo esim. Ylen kanavilta 5 h televisio-ohjelmia viikossa (sanotaan vaikka: Prisman tiededokumentti, historiadokumentti, muutama Yle Studiota ja sitten vaikka jokin brittiläinen tai saksalainen ns. laatupoliisisarja) ja hänen naapurinsa katsoo samat 5 h televisio-ohjelmia mainoskanavilta (Ensitreffit alttarilla, BB, Ylilihavat siskokset laihdutuskuurilla, mitä vielä? "Tempparit" ja heitetään markkinapussiin vielä se Huutokauppakeisari; sorry, en oikein tiedä näitä), niin kumpi on todennäköisemmin tämän kaiken viihteen jälkeen tietoisempi maailman menosta, sivistyneempi uusien asioiden tai tutkimustiedon suhteen, ja kumpi on loppupeleissä fiksumpaa keskusteluseuraa?
Jos ihmisen kropasta näkyy, miten hän käyttää vapaa-aikansa (esmes lenkkeilee ja käy salilla yht. 5 h viikossa), niin ihan samalla logiikalla ihmisen puheesta ja kirjoituksesta käy hyvin nopeasti ilmi, miten hän käyttää vapaa-aikansa viihteen suhteen. Jos kropasta saa tehdä johtopäätöksiä, miksei pääkopasta saisi tehdä tismalleen samalla tavalla?
Hyvä pointti. Kyllä fiksu voi katsoa sen Ensitreffit alttarilla kerran viikossa, mutta joka ilta tuntitolkulla pelkkää roskahömppää, just tyyliin joku ylilihava perhe laihiksella (???) ei ihan tosi, pää räjähtää!!
Luin että ylilihava perse laihiksella, mutta voisi yhtä lailla olla sekin 🤦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä tämä minullekin valkeni. Oikeastaan vasta kesätöissä ja kunnolla työelämässä.
Meillä suku on iso ja täynnä korjeakoulutettuja. Lapsesta asti olen elänyt käytännössä vain lääkäreiden, asianajajien, diplomi-insinöörien jne. keskellä. Luonnollisesti vanhempien kaveritkin olivat pääosin näitä kun kurssikavereita olivat. Aikuisten keskustelut olivat lapsesta tylsiä, nuorena jo mielenkiintoisia ja jälkikasvu mielellään otettii näihin mukaan. Jälkikäteen ajatellen kokoontumiset isommilla porukoilla ja kyläilyt olivat aina sellaisia, missä lapsi huomaamattaan oppi asiallista käytöstä, näki "sivistynyttä" elämää, oppi ettei tietyt asiat ole fiksua toimintaa. Koulutus oli luonnollisesti arvossaan jne.
Koulussa toki oli niitä hitaita, mutta jotenkin ne mielsi yksittäistapauksiksi. Vasta kesätöissä asiakaspalvelussa silmät aukesivat, että apua, ihmiset ovat oikeasti aivan juntteja ja yksinkertaisia, miten aivan simppelit asiat voi olla näin vaikeita niin monelle. Käytös oli myös monella moukkamaista ja töykeää.
Nyt työelämässä lääkärinä sitä on jo turtunut. Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella yksinkertaisia. Ei pidä olettaa tai odottaa mitään. Joskus voi yllättyä onneksi iloisesti.
Saksalaiset ja ruotsalaiset olivat ihmisjalostuksessa oikeassa. Nyt näkyy se mitä käy kun meidän kaltaiset ei lisäänny keskenään. Se millaisia esivanhempamme olivat poliittisesti on mennyttä aikaa. Siinä oli puolensa. Voisi verrata Gary Glitterin musiikkiin. Kuulostaa hyvältä ja toimii kuten Hugo Bossin uniformut, mutta paljastukset lapsiin sekaantumisesta aiheuttaa ettei Gary Glitterin levyjä voi pitää julkisesti kirjahyllyllä kuten uniformua julkisesti päällä. Lääkäreissä on paljon meikäläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että tämä ei ole ikäjuttu. Nykyisin entistä isompi joukko ihmisistä täyttää vapaa-aikansa hömpällä, ja työpaikoilla on siirrytty tasa-arvoiseen malliin, jossa kaikkien mielipide on yhtä tärkeä. Eli äänekkäimmät, mutta yksinkertaisimmat saavat eniten puheenvuoroja ja heitä kuunnellaan.
Paljon melua tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä tämä minullekin valkeni. Oikeastaan vasta kesätöissä ja kunnolla työelämässä.
Meillä suku on iso ja täynnä korjeakoulutettuja. Lapsesta asti olen elänyt käytännössä vain lääkäreiden, asianajajien, diplomi-insinöörien jne. keskellä. Luonnollisesti vanhempien kaveritkin olivat pääosin näitä kun kurssikavereita olivat. Aikuisten keskustelut olivat lapsesta tylsiä, nuorena jo mielenkiintoisia ja jälkikasvu mielellään otettii näihin mukaan. Jälkikäteen ajatellen kokoontumiset isommilla porukoilla ja kyläilyt olivat aina sellaisia, missä lapsi huomaamattaan oppi asiallista käytöstä, näki "sivistynyttä" elämää, oppi ettei tietyt asiat ole fiksua toimintaa. Koulutus oli luonnollisesti arvossaan jne.
Koulussa toki oli niitä hitaita, mutta jotenkin ne mielsi yksittäistapauksiksi. Vasta kesätöissä asiakaspalvelussa silmät aukesivat, että apua, ihmiset ovat oikeasti aivan juntteja ja yksinkertaisia, miten aivan simppelit asiat voi olla näin vaikeita niin monelle. Käytös oli myös monella moukkamaista ja töykeää.
Nyt työelämässä lääkärinä sitä on jo turtunut. Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella yksinkertaisia. Ei pidä olettaa tai odottaa mitään. Joskus voi yllättyä onneksi iloisesti.
Kiitos tästä kommentista, joka taustoitti ilmiötä paljon. Vaikka tämä kommenttini vie vähän sivu-urille, nostan kuitenkin esiin sen, että Suomessa kuitenkin on selkeästi jotakin luokkarakennetta. Se toki muuttuu ajassa, ja kuulun pessimistien leiriin siltä osin, että monet huonot tendenssit ovat kasvaneet ja kasvavat viime vuosina ja vuosikymmeninä. Luen paraikaa Noora Vallinkosken romaania Koneen pelko, ja siinä kuvattu lähiöelämä huumeineen ja työnvälttelyineen on tosi karua kuvastoa. Kuvittelen, että aiempina vuosikymmeninä on kuitenkin työväenluokallakin ollut suuri koulutus- ja kehittymisintressi (työväenopistot, työväen sivistysliitot ym. kertovat nimillään tästä pyrkimyksestä edelleen jotakin), ja peruskoulu (ja myös asuntojen kaavoitus) on sitten tuonut eri yhteiskuntaryhmistä lapset samaan tilaan vuosikausiksi. Kuten kuvasit hyvin, pidit koulussa näkemiäsi "toisenlaisia" oppilaita vain yksittäistapauksina; mutta näit heitä kuitenkin, ja veikkaisin, että sinut oli kasvatettu niin, ettet pitänyt heitä itseäsi huonompina (toki koulumenestyksessä ym. erot näkyvät ja lapset kyllä osaavat vertailun taidon, mutta et varmaankaan pitänyt heitä itseäsi huonompina ihmisinä). Vaikutelmani on, että aina on ollut "erilaisia kulttuureja" Suomen sisällä, juurikin perheiden luokka-asemiin pohjautuen, mutta joskus aiemmin -näin ainakin naivisti haluaisin ajatella- oli kuitenkin jonkinlainen yhteisyyden tunne kuitenkin. Veikkaisin, että ylemmästä keskiluokasta tulevana sinä kuitenkin näit lapsena jonkun Uuno Turhapuro -elokuvan. Tällä hetkellä vaikutelmani on, että jo pitkään ihmisten elinpiirit ovat eronneet repäisevästi toisistaan. Yliopistokoulutettujen ihmisten lapset eivät katso tosi-tv-ohjelmia ja lukevat iltapäivälehtiä vain sen vuoksi, että saavat jonkunlaisen tunteen siitä, että "olemme mekin osa kansaa" ja luemme samoja lehtiä kuin muutkin, mutta salaa kuitenkin ajattelevat, että miten voidaan lukijoita noin pahasti aliarvioida ja suorastaan tyhmentää.
Aiemmissa kommenteissa nostettiin fiksusti esiin some yhtenä tyhmentäjänä, toki myös mediataloilla on oma vastuunsa. Mielestäni pahinta ei ole roskaviihteen kuluttaminen vaan se, että ihmisiltä tuntuu puuttuvan halu kehittää itseään, haastaa ajatteluaan, kurottaa edes hieman pidemmälle ja korkeammalle. Jokin ryhtiliike tarvittaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä tämä minullekin valkeni. Oikeastaan vasta kesätöissä ja kunnolla työelämässä.
Meillä suku on iso ja täynnä korjeakoulutettuja. Lapsesta asti olen elänyt käytännössä vain lääkäreiden, asianajajien, diplomi-insinöörien jne. keskellä. Luonnollisesti vanhempien kaveritkin olivat pääosin näitä kun kurssikavereita olivat. Aikuisten keskustelut olivat lapsesta tylsiä, nuorena jo mielenkiintoisia ja jälkikasvu mielellään otettii näihin mukaan. Jälkikäteen ajatellen kokoontumiset isommilla porukoilla ja kyläilyt olivat aina sellaisia, missä lapsi huomaamattaan oppi asiallista käytöstä, näki "sivistynyttä" elämää, oppi ettei tietyt asiat ole fiksua toimintaa. Koulutus oli luonnollisesti arvossaan jne.
Koulussa toki oli niitä hitaita, mutta jotenkin ne mielsi yksittäistapauksiksi. Vasta kesätöissä asiakaspalvelussa silmät aukesivat, että apua, ihmiset ovat oikeasti aivan juntteja ja yksinkertaisia, miten aivan simppelit asiat voi olla näin vaikeita niin monelle. Käytös oli myös monella moukkamaista ja töykeää.
Nyt työelämässä lääkärinä sitä on jo turtunut. Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella yksinkertaisia. Ei pidä olettaa tai odottaa mitään. Joskus voi yllättyä onneksi iloisesti.
Tuossa ehkä kuvailet enemmän nimenomaan sivistystä ja ns.kultturellia elämäntapaa.
Myös työväenkulttuurissa on älykköjä, vaikka sosiaalinen koodisto olisikin hieman erilainen.
Tykkään miten englanninkielessä erotetaan käsitteet schooling ja education.
Sivistystä on mahdollista hankkia ilman muodollista koulutusta.
Tämä on äärimmäisen tärkeä pointti. Mutta vaikutelma on, tätäkin palstaa lukiessa, että niiden ihmisten määrä, jotka aktiivisesti kehittävät itseään ja tavoittelevat sivistystä, on huomattavasti pienempi kuin aiempina vuosikymmeninä. Työväenkulttuurissa oli Suomessakin hyvin vahva kouluttautumisen ja sivistymisen ideaali - mutta mikä on tilanne nyt 2020-luvulla, kun ns. perinteisen työväenluokan tilalle on tullut ikään kuin uusi luokka, työttömät (jotkut sanovat: syrjäytyneet, toiset: syrjäytetyt), joihin ei päde ei palkkatyön ikeessä oleminen, ei myöskään kouluttautumisen suuri eetos? Vaikutelmani on, että enää nykypäivänä se "duunari" ei ole ollenkaan se ketjun alin lenkki ("alaluokka"), varsinkin jos on pysyvä palkkatyö ja tulee edes jotenkuten toimeen omalla työllään.
Selvää on sekin, että jos on ammattikoulun ja ammattikorkean käyneet vanhemmat, ei ole itsestäänselvää, että heidän lapsensa menee lukioon, vaikka monella mittarilla (esim. työrauha, hyvin resursoitu ohjattu opetus) lukio voisi olla parempi ratkaisu, myös siltä kannalta, että se tarjoaisi sitä yleissivistävää koulutusta sekä oppimisen opettelua, joka on tarpeen kaikessa myöhemmässä koulutuksessa ja työelämässä. Veikkaisin, että aiempina vuosikymmeninä hyvin toimeentulleet duunarit ovat nimenomaan kehottaneet lapsiaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle; nyt ei siihen ole tarvetta, näköjään, eikä asiaa osata ajatella lainkaan pitkäjänteisesti. Voin toki olla väärässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuplia syntyy kun älykäs mielellään viettää aikaa toisten älykkäiden ja/tai koulutettujen kanssa. Muuten uhkaa turhautuminen. Ei voi keskustella mistään itseä kiinnostavasta sillä tasolla kun haluaisi, ajatukset ei vain kohtaa. Luontevasti se puolisokin löytyy samoista piireistä. En usko, että älykkään ja tyhmän liitto olisi pidemmän päälle toimiva.
Keskivertoa tyhmempi tuskin kokee vetoa älykkäisiin myöskään pidemmän päälle. Jutut menee ohi hilseen, mielenkiinnonkohteet todennäköisesti myös erit.
Näin se nyt vaan on ja on aina ollut. Ei sitä mikään näennäinen eroja tasoitteleva peruskoulu tai muukaan eroja tasaava pakotus muuta. Ihminen viihtyy ja hakeutuu kaltaiseensa seuraan. Lopulta niissä kyvykkäämpien piireissä alkaa muodostua menestystä ja vaurautta. Vastaavasti heikkolahjaisten osuus on yliedustettuina köyhissä. Vääjäämätön fakta, johon aina lopulta päädytään,vaikka miten kannateltaisiin ja tuettaisiin kaikkien pärjäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä tämä minullekin valkeni. Oikeastaan vasta kesätöissä ja kunnolla työelämässä.
Meillä suku on iso ja täynnä korjeakoulutettuja. Lapsesta asti olen elänyt käytännössä vain lääkäreiden, asianajajien, diplomi-insinöörien jne. keskellä. Luonnollisesti vanhempien kaveritkin olivat pääosin näitä kun kurssikavereita olivat. Aikuisten keskustelut olivat lapsesta tylsiä, nuorena jo mielenkiintoisia ja jälkikasvu mielellään otettii näihin mukaan. Jälkikäteen ajatellen kokoontumiset isommilla porukoilla ja kyläilyt olivat aina sellaisia, missä lapsi huomaamattaan oppi asiallista käytöstä, näki "sivistynyttä" elämää, oppi ettei tietyt asiat ole fiksua toimintaa. Koulutus oli luonnollisesti arvossaan jne.
Koulussa toki oli niitä hitaita, mutta jotenkin ne mielsi yksittäistapauksiksi. Vasta kesätöissä asiakaspalvelussa silmät aukesivat, että apua, ihmiset ovat oikeasti aivan juntteja ja yksinkertaisia, miten aivan simppelit asiat voi olla näin vaikeita niin monelle. Käytös oli myös monella moukkamaista ja töykeää.
Nyt työelämässä lääkärinä sitä on jo turtunut. Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella yksinkertaisia. Ei pidä olettaa tai odottaa mitään. Joskus voi yllättyä onneksi iloisesti.
Tuossa ehkä kuvailet enemmän nimenomaan sivistystä ja ns.kultturellia elämäntapaa.
Myös työväenkulttuurissa on älykköjä, vaikka sosiaalinen koodisto olisikin hieman erilainen.
Tykkään miten englanninkielessä erotetaan käsitteet schooling ja education.
Sivistystä on mahdollista hankkia ilman muodollista koulutusta.Älykkyys vaan tuntuu kasautuvan korkeakoulutettujen pariin. Harva älykäs jättää kouluttautumatta. Nämä kun keskenään lisääntyvät, on korkeampi todennäköisyys älykkääseen lapseenkin kun vertaa vaikka kahden elämänkoululaisen jälkikasvua. Ei tietenkään aina, mutta usein. Tuohon päälle marinoituminen sivistyneessä kasvuympäristössä koko lapsuuden ja nuoruuden niin onhan se karu herätys kun sieltä kuplasta joutuu poistumaan.
Onhan se noinkin kieltämättä. Omaan korvaan vain kalskahtaa aavistuksen elitistiseltä.
Viime aikoinahan on ollut keskustelua myös kulttuurishokista toisinpäin kun työväenluokkataustaiset ovat kertoneet sopeutumisprosessistaan akateemiseen maailmaan.
Tämä kulttuurishokki on oikeastaan alkanut jo 60-luvulla, kun suuret ikäluokat tulvivat yliopistoihin ja korkeakouluihin. Totta on se, että siitä on alettu puhua ja sitä on alettu tutkia vasta viimeisen n. 15 vuoden ajan. Muistan erään yliopistotuttuni kertoneen, ehkä hieman katkerana, että helppoahan niiden oli keskustella jo peruskursseilla saati seminaareissa, joiden kotona oli yliopisto-opettajia ja professoreita vanhempina, setinä, kummeina ym. Vaikka tuttuni isä oli lääkäri ja äitikin korkeastikoulutettu, ei heillä ollut ollut sellaista "keskustelemme sivistyneesti illallispöydässä koko perheen voimin". Sitten on tosiaan paljon yliopisto-opiskelijoita, joilla ei ole välttämättä mitään kokemusta ns. sivistyneestä illalliskeskustelusta. Ihmiset sitten eri tavoin ja eri temperamenteillaan rimpuilevat näiden asioiden kanssa, mutta älykäs ihminen, etenkin nuori, on kuitenkin oppivainen ihminen ja skannaa muutamassa vuodessa -aivan samoin kuin opettelee vastailemaan oikealla tavalla tentteihin ja kirjoittamaan esseitä- miten tulee ja kannattaa toimia, jotta on sujuvasti mukana keskustelussa niin, että kontribuoi itse mutta ei ole liikaa framilla. Siitä harvoin puhutaan ehkä ääneen, miten paljon tällaisesta "hiljaisesta tiedosta" tai ylipäänsä "olemisen tavasta" on hyötyä sitten työmarkkinoille siirryttäessä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta itsehän on niin viimeisen päälle fiksu ja maailman älykkäin 🤣
Tässä yllä on esimerkki tyhmänpulskean ihmisen kommentista: sanottavaa ei ole, jotain halutaan silti sanoa, loukatakin haluttaisiin, ja kaiken kruunaa tuo lapsellinen keltainen naama.
Vierailija kirjoitti:
Kuplia syntyy kun älykäs mielellään viettää aikaa toisten älykkäiden ja/tai koulutettujen kanssa. Muuten uhkaa turhautuminen. Ei voi keskustella mistään itseä kiinnostavasta sillä tasolla kun haluaisi, ajatukset ei vain kohtaa. Luontevasti se puolisokin löytyy samoista piireistä. En usko, että älykkään ja tyhmän liitto olisi pidemmän päälle toimiva.
Keskivertoa tyhmempi tuskin kokee vetoa älykkäisiin myöskään pidemmän päälle. Jutut menee ohi hilseen, mielenkiinnonkohteet todennäköisesti myös erit.
Näin se nyt vaan on ja on aina ollut. Ei sitä mikään näennäinen eroja tasoitteleva peruskoulu tai muukaan eroja tasaava pakotus muuta. Ihminen viihtyy ja hakeutuu kaltaiseensa seuraan. Lopulta niissä kyvykkäämpien piireissä alkaa muodostua menestystä ja vaurautta. Vastaavasti heikkolahjaisten osuus on yliedustettuina köyhissä. Vääjäämätön fakta, johon aina lopulta päädytään,vaikka miten kannateltaisiin ja tuettaisiin kaikkien pärjäämistä.
Näin se on. Olin jo vastaamassa, että sitä turhautumista on saanut tässäkin keskustelussa kokea, kun ihmisillä on kummalliset käsitykset siitä, mitä esim. "älykäs keskustelu" on. Nyt tekstiäsi toistamiseen lukiessa tajusin, mikä lienee syy siihen, että itse aika ajoin päädyn tälle palstalle lukemaan ja joskus kirjoittamaankin: en omassa arkielämässäni ole juurikaan muiden kuin "kyvykkäiden" kanssa tekemisissä. (Ihan koulutuksesta riippumatta.) Minulla on ollut hyviä ja rakkaita kouluajan ystäviä, jotka lähtivät suorilta ammattikouluun, ja omien yliopisto-opintojeni aikana pidin heihin vielä paljon yhteyttä, koin sen rikkaudeksi, jos asiaa joskus vähän objektiivisemmin mietin, mutta kyse oli kuitenkin rakkaista ihmisistä. Sitten nämä ystävät alkoivat pariutua, ja heidän puolisoidensa asenteista huomasin, että olemme elämässä aika eri suunnilla. Pikku hiljaa kaikki yhteys sitten hiipui, elämänvaiheet ja kiinnostuksen kohteet olivat jo hyvin erillään.
Varmaankin täältä palstalta haen sitten jotain "tuttuuden tuntua", täällä kun tuntuu olevan ihmisiä, jotka seuraavat tosi-tv:tä ja keskitasoa huonompia tv-sarjoja ja joiden kanssa keskustelut menevät aina sen pienimmän yhteisen nimittäjän tason mukaan - ei esim. niin kuten korkeakoulutettujen keskuudessa, että usein se tietävin ja fiksuin määrittää sen keskustelun tason.
Niin, lukuun ottamatta sukulaisia ja joitakuita noista vanhoista ystävistä, en tunne montaakaan ihmistä, joka ei olisi vähintään maisteri, useimmat tuttavani ovat väitelleitä. Huomaan tällä palstalla, että kyllä seura tekee ja on tehnyt kaltaisekseen. Jossakin kuplassa varmasti olen. Mutta onko se niin väärin? Pidän elämääni hyvin mielenkiintoisena, saan tehdä älynystyröitä aktivoivia asioita sekä työkseni että vapaa-ajalla, ja kuitenkin pärjään myös ei-kouluttautuneiden sukulaisten kanssa heitä tavatessani, koska olen kiinnostunut heistä ja heidän elämänpiiristään.
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä tämä minullekin valkeni. Oikeastaan vasta kesätöissä ja kunnolla työelämässä.
Meillä suku on iso ja täynnä korjeakoulutettuja. Lapsesta asti olen elänyt käytännössä vain lääkäreiden, asianajajien, diplomi-insinöörien jne. keskellä. Luonnollisesti vanhempien kaveritkin olivat pääosin näitä kun kurssikavereita olivat. Aikuisten keskustelut olivat lapsesta tylsiä, nuorena jo mielenkiintoisia ja jälkikasvu mielellään otettii näihin mukaan. Jälkikäteen ajatellen kokoontumiset isommilla porukoilla ja kyläilyt olivat aina sellaisia, missä lapsi huomaamattaan oppi asiallista käytöstä, näki "sivistynyttä" elämää, oppi ettei tietyt asiat ole fiksua toimintaa. Koulutus oli luonnollisesti arvossaan jne.
Koulussa toki oli niitä hitaita, mutta jotenkin ne mielsi yksittäistapauksiksi. Vasta kesätöissä asiakaspalvelussa silmät aukesivat, että apua, ihmiset ovat oikeasti aivan juntteja ja yksinkertaisia, miten aivan simppelit asiat voi olla näin vaikeita niin monelle. Käytös oli myös monella moukkamaista ja töykeää.
Nyt työelämässä lääkärinä sitä on jo turtunut. Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella yksinkertaisia. Ei pidä olettaa tai odottaa mitään. Joskus voi yllättyä onneksi iloisesti.
Totta varmaan tuokin mutta oman kokemukseni perusteella nämä erittäin koulutetut ja "sivistyneet" perheet on myös todella kylmiä ja pökkelömäisiä eikä kovin läheisiä keskenään. En tosin halua yleistää kaikkia, tämä on vain minun kokemukseni.
Mieheni on lääkäri, hänen koko perheensä on täynnä akateemisia ihmisiä ja kun heidän porukkaansa yritin suhteemme alussa päästä niin olin järkyttynyt heidän kylmyydestään toisiaan kohtaan. (Olemme vähän kliseinen pariskunta, lääkärimies ja sairaanhoitaja nainen) Aluksi en myöskään nähnyt meillä pitkää tulevaisuutta yhdessä koska miehenikin oli aina todella hillitty ja epäilin jonkin sortin tunnevajautta. Hänen omien sanojensa mukaan oli onni että hän tutustui minuun ja perheeseeni ja sai lämpöä elämäänsä ja lapsiemmekin kautta ns normaalin perheen. Varmasti mies on älykkäämpi kuin minä, en tätä yhtään kiistä. Mutta kai noissa sivistyneiden porukoissa on jokin sitten mättänyt kun hän on nimenomaan halunnut sitoutua täysin erilaiseen ihmiseen ja perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä keskustelusta. Tämä on avannut hieman silmiäni. Se on juurikin näin, että tyhmyys nykyään näkyy ja kuuluu kaikkialla. Kuka vaan voi perustaa blogin, esiintyä instassa, tehdä YouTube-videoita tai jonkun reality-ohjelman, joka sitten näytetään kaikelle kansalle parhaaseen katseluaikaan. Sen ajan kun ihmiset aiemmin lukivat kirjoja, nykyään katsotaan Tiktokista aivan älyvapaita videoita.
Toinen asia joka ei suoranaisesti liity älykkyyteen, mutta nostan kuitenkin esille: käytöstavat. Ne puuttuu nykyään ihmisiltä kokonaan. Onko se niin, että niitä ei opeteta vai eikö niistä välitetä? Muita ihmisiä ei osata ottaa huomioon ollenkaan, kuten joku sanoi, kristinuskon tärkein sanoma on unohtunut: tee muille se mitä toivot itsellesikin tehtävän, on unohtunut täysin. Se on sitä omanapaensin, kaikkihetimullenyt aina vaan.
Onko ihme että muut ihmiset ottaa jatkuvasti päähän??
Tyhmä ei tajua pitää suutaan kiinni, kun ei tajua jotain. Vaikka myönnän kyllä itsekin välillä esittävän tyhmempää kuin mitä olen. Esim sellaisten ihmisten kanssa, jotka jatkuvasti esittävät typeriä argumentteja saatan itsekin heittää jotain vastaavaa ihan vaan koska voin.
Olisin lisännyt vielä Antero Laukkasen Kristillisistä. Hän on ollut kuitenkin vähäosaisten asialla. Niin on muuten myös Vasemmistosta Arhinmäki. Muuten ihan ok lista.