Nainen - Äiti - Vaimo: Mikä on sinun järjestyksesi?
Eli mikä noista kolmesta (vaimo = tyttöystävä, avovaimo, tmv.) koet olevasi ensi sijaisesti?
Mikä rooli on tärkein?
Kommentit (27)
Johtuen siitä, että vajaa 2-viikkoinen vauva omii äitin aika hyvin itselleen :) Ja siihen päälle 3-vuotiaan esikoisen tarpeet... Vaimo olen sitten loppuajan, nainen ehkä muutaman kuukauden kuluttua taas... Nyt ei oikein ehdi ;)
Nämä roolit vaihtelee niin eri elämäntilanteissa.
Tuo _nainen_ ei sovi minun ajatusmaailmaani. Vaikka nainen siis sukupuoleltani olenkin:-)
Äiti olen silloin kun olen pojan kanssa, ja nainen silloin kun olen jossain muualla. ARGH!
Äitiys on mulle elämän tärkein asia, sen jälkeen tulee parisuhde eli siis vaimona oleminen. Mä en jotenkin osaa ajatella tuota " nainen" sanaa itseeni. Yhdistän sen mieluiten vaimoon jollain tapaa. Ehkä mun kohdalla on eletty se nainen vaihe, nyt elän äiti-vaimo vaihetta.
Minä olen olemassa ennen lapsia ja aion olla olemassa vielä kun he muuttavat pois kotoa. Sanan nainen tilalla voisi olla myös ihminen/minä. Vaimo on viimeisenä, vaikka se ei ole ollenkaan merkityksetön asia. " Lasten koti on vanhempien suhde" .
Vierailija:
Minä olen olemassa ennen lapsia ja aion olla olemassa vielä kun he muuttavat pois kotoa. Sanan nainen tilalla voisi olla myös ihminen/minä. Vaimo on viimeisenä, vaikka se ei ole ollenkaan merkityksetön asia. " Lasten koti on vanhempien suhde" .
Jos minulla olisi tärkeä meno illalla, mies haluisi seksiä ja lapsi sairaana ja kaipailisi äiti. Toki silloin lapsi menee ykköseksi.
Mutta pääsääntöisesti järjestys on nainen, vaimo, äiti.
Se ei vähennä sitä, että lapset ovat mulle tärkeitä ja rakkaita.
Tiedän, että olen hyvä äiti ja pärjään siinä tehtävässä loistavasti, kun minulla on myös omaa aikaa ja parisuhde kukoistaa, silloin muksuillakin on turvallista olla, kun mutsikin on onnellinen.
Ensisijaisesti olen olemassa itseäni varten. Jos en osaa olla hyvä ystävä itseni kanssa miten osaisin olla hyvä äiti/vaimo?
Minä olen kaikkein eniten minä, oma vahva persoonani, ja persoonaani ei leimaa ollenkaan sukupuolisidonnaiset piirteet. Olen aina ollut " poikatyttö" (ällöttävä ilmaisu), ja elänyt elämääni vahvasti omalla tavallani.
Sen jälkeen olen äiti kahdelle pojalleni, jotka ovat tärkeintä maailmassa
Naiseus on tällä htekellä tai ollut jo aika pitkään aika lailla hukassa, olen antanut sen kadota ylipainon syövereihin.
Vaimo...aaargghh...mieheni on ihana mies ja häntä rakastan, mutta parisuhde on kyllä aika jäässä tällä hetkellä. Olemme varmasti molemmat ihan tyytyväisiä elämäämme ja arkeemme tällä hetkellä, mutta ei tämä ikuisesti näin voi jatkua.
Lapsille äiti. Miehelle avovaimo. Tutuille se sama nainen ennen lapsia.
Jokaselle olen jotain kun se hetki on: laitan sitten lapsille iltapalaa tai halaan miestä tai kun olen kahvilla kaverin kanssa, töissä juttelen kahvitauolla työkavereille.
Joku kirjoitti et järjestyksessä viimesenä tulee äitiys ja mää ymmärrän sen hyvin. Oma naiseus on tärkeä, samoin se mies ja suhde sen kanssa, lapsethan lähtee kotoa. Jos ei 20 vuoteen hoida suhdettaan niin lasten muuttaessa tulee vähän orpo olo? Ei varmaan tarkottanu kirjottaja että lapset tulee vikana.. Musta on vastaavasti outoa jos lapset on kaikessa se eka juttu: ei hoideta parisuhdetta, puhutaan vaan lapsista ja kaikki on aina kotiinpäin lapsille.
Mulla se jako menee siis tilanteen mukaan; joskus olen kaikkea kerralla jos mulla on kaveri kotona, mies kotona ja lapset pörrää jaloissa. Hoidan silloin joka rooliani ja kiirejärjestyksen mukaan.. ;)
perässä äitiys ja vaimona olo. Miten muuten edes voisi olla..? Ei minusta ole mitenkään tarpeellista hukata omaa identiteettiään lastensaannin jälkeenkään. Eivätkä nämä asiat edes riitele keskenään.
asiat tollasiin ääriesimerkkeihin, eiköhän lähes jokainen vanhempi pelastaisi aina ensin lapsensa enne itseään tai puolisoaan. Vaikka vastaisi tähän kyselyyn, että ensin on itse, sitten puoliso jne...
erikseen onnettomuustilanteita. Tietenkin pelastaisin lapseni. Lähinnä pohdin järjestystä henkiseltä kantilta.
20
paikkaan esim romanttisia illallisia, k15 leffoihin? keskusteleeko miehesi lastesi kanssa ihan kaikista asioista sodista, seksistä, ihan kaikesta mistä aikuiset keskenään puhuvat? Pitäisikö asioiden olla noin?
Minusta miehesi on oikeassa, sinä tärkeämpi. Jos pitää alkaa valitsemaan kumpi on tärkeämpää. Vaikka minulle koko perhe (kissa, lapset ja mies lukien) on yhteensä se koko paketti tärkeää.
Ei vaan ole tervettä, että naisen/miehen elämä pyörii vain lasten ympärillä. Entä sitten kun lapset muuttavat omilleen?
Naiseuteni on miehen toimesta poljettu suohon. Vaimona olo ei enää kiinnosta.
Ennen vanhaan olis näyttänyt tältä: Äiti-vaimo-nainen
Aviomies ennen lapsia, suhteemmehan on lastemme koti.
Toinen juttu olisi sitten se, että kysymys olisi asetettu
alunperin niin, että meneekö kaasukammiioon sinä vai
lapsesi.
Silloin valitsisin ilmanmuuta sen, että menisin itse
kaasukammioon ja lapset pelastuisivat. Katsokaa
elokuva Sofian valinta...
tiedättehän - jonka ulkoasustakin näkee sen, että lapsia on tehty maailmaan (ei meikkiä, kulahtaneet vaatteet, muumi-huivi päässä, linttaan astutut kengät, ei koruja ikinä)
mutta eiköhän tuo ole luonnollista tässä elämän tilanteessa, kun on kaksi alle 5v lasta?
tuota nainen/vaimo -akselia en osaa panna " arvojärjestykseen" , aika samalla viivalla ovat tällä hetkellä.
Tottakai olen ekaksi ÄITI!! Lapseni ovat tärkeimpiä maailmassa. Antaisin henkeni heidän vuokseen!
Niin pitkään kun ovat pieniä, ei ykkössijasta ole epäilystäkään!
Vaimo vai nainen tokaksi...?? en osaa sanoa.