70-luku se vasta oli yhtä omimista
Oli hippimekkoja, kasakkasaappaita, inkkarilettejä, palestiinalaishuiveja, afrokampauksia, kukkakuvioisia slaavihuiveja, teepaitoja joissa USA:n tai Kuuban lippuja ja Leninin kuvia.
Kommentit (6)
No jaa, ehkä vasta silloin, elämä alkoi kansainvälistyä, myös kaukaisessa pohjolassa.
Tehtiin paljon intnell matkoja ulkomaille.
Koteihin alettiin laajasti hankkia ja ostaa väritelkkareita.
Työpaikkoja riitti teollisiåuudessa ja naiset lähtivät sankoin joukoin kotiäidin elämästä työelämään tehtaisiin. Vaateteollisuus kukoisti Suomessa, ja sen perusduunia hoitivat naiset.
Tietoisuus ympäröivästä maailmasta kasvoi, ja ulkomaan alkoivat, etenkin Aurinkosaarille.
Saatiin paremmin tietää lehtoen ja telkun kautta, mitä muuhun maaiman kuuluu.
Usa hipeistä tulo uudelle nuorelle sukupolvelle samaistumis kohde.
Ja niin edelleen.
Jokaisella vuosikymmenellä on ollut omat idolinsa, samaistumis kohteet, ja muut.
Kute 1960 luvulla oli muotia vasemmistoisuus, yliopisto-opiskelejoilla. Myös varakkaiden perheen nuorilla.
Oli Kuuba kriisi, 70-luvulla oli Chile, Jim Henrix ja huumeet.
Näin se elämä on ja menee.
Vielä nytkin.
Eroa entiseen on vain se, että nyt on pienryhmiä ja erikoiskulttuuria ja erikoisryhmiä, monta kertaa enemmän, kuin menneinä vuosikymmeninä.
70-luvulla muovimukeillakin oli pulisongit. Se oli hyvin karvaista aikaa se 70 luku.
Ilmeisesti vasuhenkilöä ei saa mainita, mutta he vissiin pelasi videopelejä jo kun me ei oltu vielä edes synnytty
Ja farkkuja ja skottihameita