Mitä olet tehnyt esikoisesi kanssa,

Terveen lapsen kanssa kun on niin ihmeen helppoa elää kun ei tartte varoa mitään. Onneksi se sairas lapsi oli esikoinen, kun silloin ei vielä tiennyt kuinka helppoa vauva-arki terveen lapsen kanssa on. Jos meille olisi tullut ensin terve lapsi ja sitten sairas, olisin varmaan romahtanut viikossa

Kuopusta heijasin vain vaunuissa

menneet muun perheen mukana.

Esikoisen kanssa pelasin myös lautapelejä, joita muut lapset ovat saaneet pelata keskenään.

en ole ollut ylisuojelevainen/huolehtivainen esikoisenkaan kanssa,

maalaisjärkeä käytin silloinkin...



niin ja imetin paljon pidempään kun kuopusta...

Vierailija:

Terveen lapsen kanssa kun on niin ihmeen helppoa elää kun ei tartte varoa mitään. Onneksi se sairas lapsi oli esikoinen, kun silloin ei vielä tiennyt kuinka helppoa vauva-arki terveen lapsen kanssa on. Jos meille olisi tullut ensin terve lapsi ja sitten sairas, olisin varmaan romahtanut viikossa

Että tosiaan kun ekan kanssa ei vielä tiedä mikä on tavallista, niin ei osaa pettyä tai kokea vauvan hoitoa niin raskaana. Toisen, eli tavallisen vauvan synnyttyä mulle tulikin pieni kriisi, kun vasta tajusin, miten helppoa tavallisen vauvan kanssa on. Mutta toisaalta oli myös helpottavaa huomata, että kyllä mä ekan kanssa väsyin ihan syystä enkä vain huonouttani.

Ja meilläkin syynä esikoisen sairaus jonka takia mitään ei voinut tehdä normaalisti. Mikä teidän muiden (4&9?) vanhemmilla lapsilla on?

Vierailija:

mitä et enään seuraavan/seuraavien kanssa ole tehnyt? Oletko ollut ylihuolehtivainen?

Itse olin tarkka, että esikoinen nukkui aina omassa sängyssään. Kolmonen nukkui sitten jo kokonaan perhepedissä...

No esikoisen aikana tuttipullot keitin monta kertaa päivässä, jopa yöllä heti syöttämisen jälkeen. Niin kauan kunnes vauva oli 3kk. Ja älkää kyselkö miksi en imettänyt, koska se on oma henkilökohtainen asia.

Myös esikoisen tullessa sairaaksi alta vuoden ikäisenä olin hirveän vauhko ja vein lääkäriin.

Neljän nuoremman kanssa olen osannut ottaa kaiken niin paljon rennommin

Tuloksena on ollut erittäin hyvin nukkuva, iloinen ja tyytyväinen vauva. Toisin kuin isosiskonsa, joka ei vielä kolmivuotiaanakaan nuku hyvin...

Kaiken kaikkiaan olen vähemmän vauhko.

Meidän down-esikoisen elämään kuului alusta asti lääkäreillä ravaamisia, lyhyitä sairaalajaksoja ja erilaisia kuntoutuksia. Vaikka lapsi muuten olikin suht' terve. Lisäksi kun kehitys kulkee hitaampaa, lapsi tarvitsee yhä apua monissa asioissa mistä ikätoverit selviävät itse, eli ihan arki kaikenkaikkiaan on erilaista.



Olen kokenut saman tunteen siitä että hyvä kun esikoisen oli se " sairas" lapsi, nyt osaa paremmin nautti tämän kuopuksen helppoudesta ;) Monet voivottelevat kuinka raskasta meillä on kun ensimmäisen lapsen piti olla vammainen, kun kaikki on opeteltava alusta asti. kuitenkin lasken todella positiiviseksi sen että meillä ei ollut käsitystä normaalista arjesta vaan loimme sen oman tavallisen vauva-arjen erityislapsen tarpeiden mukaan.



Näin toisen lapsen kohdalla on alkanut ymmärtää esikoisen aknssa joskus tulevia avuttomuuden ja väsymyksen tunteita. Samalla on antanut itselleen luvan olla väsynyt ja valittaa näistä arjen pikkumurheistakin.

kastovaippaillut, imettänyt...

Unohtui tosiaan tuo ruokapuoli kiinteissä. Eli esikoinen söi vain kaupan purkkiruokia.

Se on oli niin helppoa, kun pääsi itsekin lenkillä vauhdikkaasti yms. Keskimmäinen lapsi ei halunnut enää 2-vuotiaana rattaissa istua millään ja kolmoselta myimme rattaat jo hänen ollessaan 3v. kun niitä ei oltu käytetty lähes vuoteen.



Esikoisen opetin kävelemään sitten itse, kun pikkuveli teki tuloaan.

Esikoisen kohdalla olin herkempi tekemään asiat niin kuin ne " kuuluu" tehdä. Tarkempi, ettei ruoassa ole yhtään suolaa/sokeria tai muuta " kiellettyä" .



Yritin kovasti saada esikkoparkaa " keskivertovauvan" muottiin. Toiset vauvat viihtyivät enemmän lattialla ja yksinäänkin hetkiä, meidän olis ollut vain sylissä ja halusi " viihdytystä" . Yritin totuttaa (huonolla menestyksellä) häntä olemaan hetkiä lattialla yms. Tokan kanssa pidin suosiolla aina sylissä, kuuntelin enemmän vauvaa enkä ympäristön hyväätarkoittavia neuvoja.