Mikä äitiäni vaivaa?

Yksinäisyys.

Tätä ollut siis koko elämäni. Isäni kuoltua meni melkein heti uusiin naimisiin vaikkei kunnolla tuntenutkaan miestä. Nyt eron jälkeen takertuu jokaiseen oljenkorteen. Ap

Ei osaa elää yksin.

On yksinäinen, kuten joku ylhäällä kirjoitti.

Läheisriippuvuutta. Kuka tahansa kelpaa, kunhan tämä on läsnä.

Oletko varma, ettei hän itse ole tyytyväinen tapaansa elää?

Jospa kissanpentu tai pari tai koira olisi hänelle sopivampi lemmikki kuin mies.

Vaikea vastata.Minkä ikäinen hän on? Usein kyse on suuresta läheisyyden kaipuusta vaikka vain hetkeksi,Toista ihmistä kaikki kaipa ikään katsomatta!.Joku on edes hetken vierellä. Vaikka saisi rakkautta joka ei ole totta.,Vaan toisen hyväksi käyttöä.Yksinäisyys on hirveä peikko ihmis -elmässä. Vaikka se olisi isä tai äiti joka sitä kärsii: Eroista ,puolison kuolemasta johtuen.

On jo kohta eläkkeellä. Ei ollut tyytyväinen silloin naimisissa ollessaankaan. Koko ajan mustasukkaisuus vaivasi ja ei silti ollut tyytyväinen. Tuntuuko ettei mitenkään ole hyvä olla. Jopa kerran ainakin hurahti tälläiseen nettihuijariin. Ap

Jotkut ihmiset eivät osaa olla yksin. Kantaa vastuuta kaikesta yksin, tehdä päätökset yksin, hoitaa asiat yksin. Onko äitisi muuttanut käytännössä suoraan kotoa aikanaan isäsi kanssa yhteen? Jos ei ole koskaan joutunut opettelemaan yksin olemista ja yksin pärjäämistä, vanhemmalla iällä yksin oleminen ja etenkin yksin kaikesta vastuussa oleminen saattaa olla niin pelottava ajatus, että mieluummin on vaikka huonossa seurassa. Kyllähän näitä ihmisiä löytyy, jotka heti eron jälkeen muuttavat yhteen seuraavan kanssa, nuoremmassakin polvessa. Itse olen sitä mieltä, että jokaiselle tekisi todella hyvää asua jossain vaiheessa (mielellään itsenäistymisen alussa) ainakin pari vuotta ihan yksin - tutustua itseensä ja oppia pärjäämään ja päättämään itse. Ei sitten tule ensmmäisen eron jälkeen sitä paniikkia siitä, miten pärjää, jos ei siellä kotona ole sitä ruoanlaittajaa tai lampunvaihtajaa tai lattikaivon puhdistajaa tai pyykinpesijää.