Onko täällä keski-ikäisiä jotka elää kadotettua nuoruutta?

Olen alkanut syödä roskaruokaa, lojun sängyssä ja katson telkkaria. Käytän verkkareita.

Mitähän muuta

-nainen 49v

En elä vielä, mutta varmaan kymmenen vuoden päästä

Deittailen vain nuoria miehiä. Vakaa parisuhde jonkun omanikäisen tai vanhemman (sic!) miehen kanssa olisi kauhistus.

Onnea uravalinnasta! 

Maailma olisi parempi paikka jos useampi noudattaisi kutsumustaan samalla tavalla. 

Kun työ on mieluista, ei tunnu niin rankalta raataa toimeentulonsa eteen. Sillä sen Lontoon-luksustalon (äskettäinen lööpi)  eteen joutuu kyllä jonkun tovin kyntämään ennen kuin on tarpeeksi valuuttaa koossa. 

Nuoruus meni jo, haikailen enää huolettomuutta etenkin terveyden saralla. Muutoin en.

Koskaan ei ole liian myöhäistä saada nuoruus.

No niin, oikeastaan omalla kohdalla kysymys on vaan kokemuksen karttumisesta ja sen myötä tulleista valinnoista. Voin tehdä asioita joista pidän eikä tarvi miellyttää sukua, kavereita tai naapureita.

Joo. Katson telkkaria verkkareissa ja söin just sipsejä.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruus meni jo, haikailen enää huolettomuutta etenkin terveyden saralla. Muutoin en.

Sama, toivon että syöpähoidot tepsii, jotta saisin nauttia vielä edes tästä mukavasta keski-iästä jatkossakin.

Voisiko aloittaja kertoa mitä on kadotetun nuoruuden eläminen. Sen jälkeen voitaisiin vastata.

En elä uudelleen nuoruuttani mutta haikailen sen perään. Ja erityisesti minua harmittaa kun 17-18-vuotiaana en käynyt missään koska olin mielestäni niin ruma. Mutta usein nykyisin muistelen yhtä elokuun iltaa 19-vuotiaana, jolloin tapasin tanssipaikalla yhden ihanan, komean, vähän roiston näköisen miehen. Hän on ollut nyt sitten aviopuolisoni jo useita kymmeniä vuosia ja rakastan häntä edelleen. ihan yhtä paljon kuin silloin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Katson telkkaria verkkareissa ja söin just sipsejä.

Nykyään eletään ihan samalla tavalla, olit sitten 14v tai 60v.

Katson tv-sarjoja ja surffailen puhelimella eri sivustoilla, lasten lapset tekee samaa, ehkä olen nuoruuden tavoittelija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Katson telkkaria verkkareissa ja söin just sipsejä.

Nykyään eletään ihan samalla tavalla, olit sitten 14v tai 60v.

Ei ole muuttunut tosiaan elämä mitenkään 30 vuoteen. Tietysti lapset tuli jossain vaiheessa, mutta siinäpä se.

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut syödä roskaruokaa, lojun sängyssä ja katson telkkaria. Käytän verkkareita.

Mitähän muuta

-nainen 49v

En ole tiennyt, että nää liittyy erityisesti nuoruuteen. Olen tehnyt noita aina. N50

Mä erosin (mies jätti) nelikymppisenä ja tulihan siinä sellainen kausi uutta nuoruutta. Alkoi taas baarit, konsertit jne kiinnostaa, samoin matkat, sellainen kotielämä jossa olin viihtynyt aiemmin alkoi tuntua elämän hukkaamiselta. Heitin myös ovista ja ikkunoista ulos kaikki "pitää sitä ja tätä" säännöt joita oli keskiluokkaisessa elämässämme ollut. Ei tarvi pedata sänkyä, ei tarvi näyttää huolitellulta jos ei. huvita, ei tarvi laittaa ruokaa vaan voi Woltata jne. Olihan se hauskaa. Nyt kuitenkin 48 v:nä villitys on jo mennyt ohi ja viihdyn taas kotoiluelämässä itsekseni.

Mulla on niin värikäs nuoruus etten kyllä kaipaa niitä aikoja kuin muistoissani. Kotikissa olen enkä esitä mitään sen kummempaa. En nuorempaa enkä vanhempaa. 

Käyn opiskelijabileissä välillä ja deittailen alle 25-vuotiaita naisia

M26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Katson telkkaria verkkareissa ja söin just sipsejä.

Nykyään eletään ihan samalla tavalla, olit sitten 14v tai 60v.

"60 on uusi 14!" I like it.

Ainoa asia mitä nuoruudesta kaipaan on vetreämpi kroppa. Muuten ei oikein ole mitään mitä kaipaisi. Ei ihmissuhdedraamoja, ainaisia rahahuolia, baarissa hyppimistä, huonoa itsetuntoa.